Nimimerkki Carmen Molaa on verrattu Elena Ferranteen, mutta Molan Verimorsian-trilleri vilisee suoranaisia hölmöyksiä - Kulttuuri | HS.fi

Nimimerkki Carmen Molaa on verrattu Elena Ferranteen, mutta Molan Verimorsian-trilleri vilisee suoranaisia hölmöyksiä

”Espanjan Ferranten” laatu ei yllä italialaisen tasolle.

24.10.2020 2:00

Romaani

Carmen Mola: Verimorsian (La novia gitana). Suom. Einari Aaltonen. Like. 372 s.

Espanjalaista Carmen Molaa on verrattu italia­laiseen Elena Ferranteen. Ei siksi, että hän kirjoittaisi samanlaisia kirjoja kuin Ferrante, vaan koska molemmat toimivat salanimen turvin, eikä heidän henkilöllisyytensä ole julkista tietoa.

Mola kirjoittaa trillereitä, joiden päähenkilö on Madridin poliisin erikoisryhmää johtava komisario Elena Blanco. Alun perin 2018 julkaistu Verimorsian on niistä ensimmäinen, ja sen jälkeen on ilmestynyt sarjan toinen osa. Kolmannen olisi tarkoitus tulla piakkoin. Kirjojen pohjalta on tekeillä myös tv-sarja.

Verimorsian ei häikäise. ­Aineksia olisi, mutta kirja on melko kehnosti kirjoitettu. Nokkelan juonen sijasta siinä vedotaan lukijoihin sadistisilla ja vastenmielisillä yksityiskohdilla.

Henkilöhahmot jäävät luonnostelmiksi, jopa komisario Blanco, jolle Mola yrittää kasata erilaisia luonteenpiirteitä ja ominaisuuksia saamatta hänestä kuitenkaan uskottavaa.

Lisäksi kirjan tarinassa vilisee epäloogisuuksia ja suoranaisia hölmöyksiä. Kuten se, miten heppoisin todistein murhasta syytetty on tuomittu ja kuinka Elena Blanco pystyy kaksi grappapulloa tyhjennettyään ajamaan autoa ja kuulustelemaan todistajaa.

Seitsemän vuotta aiemmin nuori nainen on murhattu kaamealla tavalla häidensä aattona. Hänen murhastaan on tuomittu aihetodisteiden nojalla muuan valokuvaaja.

Naisen nuorempi sisar murhataan samalla tavalla niin ikään juuri ennen häitään. Onko siis vankilassa syytön mies ja oikea murhaaja yhä vapaana?

Blancon johtama Tapaus­analyysiryhmä ryhtyy selvittelemään rikoksia, joihin tavalla tai toisella liittyvät romanien rikollisliiga, rähjäinen asianajaja ja dementoinut entinen poliisi. Blancoa piinaa lisäksi hänen pienen poikansa kahdeksan vuotta aiemmin tapahtunut katoaminen.

Verimorsian tuntuu kirjalta, johon on tietoisesti sekoitettu nordic noirin ja amerikkalaisten sarjamurhaajatrillereiden peruspiirteitä eteläeurooppalaiseksi cocktailiksi, joka on sitten kuitenkin jäänyt hutiloiden ravistelluksi ja laimeaksi. En voi sen perusteella sanoa odottavani Blanco-sarjan toista suomennosta, jos sellainen joskus ilmaantuisi.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat