Kauno­kirjallisuuden Finlandian voitti Anni Kytömäki – Heitot synnytystalkoista kannustivat kirjan tekoon: ”Lapset luokitellaan veroja maksavaksi massaksi” - Kulttuuri | HS.fi

Kauno­kirjallisuuden Finlandian voitti Anni Kytömäki – Heitot synnytystalkoista kannustivat kirjan tekoon: ”Lapset luokitellaan veroja maksavaksi massaksi”

Anni Kytömäen Margarita-romaanin teemoja ovat luonto ja yksilön taipuminen ylhäältä tuleviin määräyksiin.

Kaunokirjallisuuden Finlandia-voittaja Anni Kytömäki Lapinlahden puistikossa.­

25.11.2020 19:44

Anni Kytömäki on voittanut vuoden 2020 kaunokirjallisuuden Finlandian romaanillaan Margarita. Diktaattorina toimi tänä vuonna kapellimestari Hannu Lintu, joka kiittää Kytömäkeä valitsijakirjeessään romaanin kielestä ja kerronnasta:

”Kirjan kieli viettelee mukaansa ja sen kerronta kannattelee lukijaansa värikkään jatkumonsa aalloilla. Kuvaat taitavasti paitsi sitä nollahetkeä, josta Suomen kasvu kohti modernia yhteiskuntaa alkoi, myös yksilön ponnisteluja tuon kasvun välillä järjettömissäkin käänteissä. Osoitat, että kaikki taistelut – niin sota kuin jälleenrakennuskin – aiheuttavat omat uhrinsa. Me lukijat tiedämme, että nuo ponnistelut paremman tulevaisuuden hyväksi jatkuvat edelleen.”

Kiitosta saa myös Margaritan päähenkilö Senni:

Hannu Lintu­

”Päähenkilösi Sennin poikkeuksellinen luonne, urheus, inhimillisyyden ja itsekkyyden yhdistelmä, sekä hänen luonnon ja ihmisten aktivoima mielikuvituksensa saavat lukijan pitämään häntä ystävänään. Kirjasi muistuttaa meitä siitä, että vakavimmat vammat eivät ole fyysisiä. Pahimmat vauriot kohdistuvat mieleen, ja sellaiset vaikuttavat sukupolvesta toiseen. Tästä luonto toimii hyvänä vertauskuvana.”

”Olen kirjailija, joka etsii metsistä kummia paikkoja.”

Näillä sanoilla Anni Kytömäki kuvailee itseään verkkosivuillaan.

Metsät ja luonto ovat aiemmin erilaisissa ympäristöjärjestöissä työskennelleen Kytömäen kaikissa kolmessa teoksessa itsestään selvästi läsnä. Näin myös Margaritassa. Kytömäki oli ehdolla Finlandian saajaksi jo esikoisellaan, 2014 ilmestyneellä Kultarinnalla.

Margarita on Kytömäen kolmas romaani. ”Kirjoittamiseen meni 3–22 vuotta”, Kytömäki kertoo puhelimessa ja naurahtaa. ”Siinä on niitä nuoruusvuosiltani periytyviä ja elämässäni yhä keskeisiä teemoja, kuten luonnonsuojelu ja pasifismi.”

Kultarinta-esikoisestaan saamillaan rahoilla Kytömäki osti neljätoista hehtaaria metsää, jotka hän sitten suojeli. Margaritassa luonto on puolestaan konkreettisesti huomioitu kirjan fyysisessä olomuodossa: painopaperi on valmistettu kuidusta, josta 50 prosenttia on kierrätettyä ja 50 prosenttia peräisin FSC-sertifioiduista metsistä. ”Paperilaatu on ekologisin, joka markkinoilta on saatavissa”, alkusivuilla kerrotaan.

Finlandia-palkinto on 30 000 euroa. Osa palkintorahoista menee Kytömäen rakkaaseen harrastukseen, pianoon. Kirjailija on soittanut samaa pianoa ahkerasti kaksikymmentä vuotta, ja nyt suunnitelmissa olisi joko vanhan soittimen kunnostus tai uuden osto.

Piano on kirjailijan työlle erittäin tärkeä, sillä ennen kuin Kytömäki ryhtyy muodostamaan romaanejaan sanoin hän soittaa ne. Näin tarina lähtee virtaamaan.

Alun perin Kytömäen piti kirjoittaa Kultarinnalle jatko-osa. Tekstiä ei kuitenkaan syntynyt ennen kuin Kytömäki vaihtoi henkilöhahmonsa täysin uusiin.

Sotien jälkeiseen Suomeen sijoittuvassa Margaritassa päähenkilöksi nousee Senni, kylpylän hieroja, mutta minäkertojan äänellä pääsevät puhumaan myös sotilas Mikko ja metsien tutkija Antti – ja joessa asustava helmisimpukka, Margaritana margaritifera. Simpukka puhuu Margaritassa siellä täällä, lyhyin, lyyrisin kappalein.

”Se, mikä lopulta ajoi tämän tarinan pariin, oli ajatus ihmisen ja simpukan rinnastamisesta”, Kytömäki sanoo. ”Halusin kirjoittaa kirjan, jossa tuodaan esille, että saa pysyä kuoressaan jos siltä tuntuu.”

Nykyaika painottaa voimakkaasti ulospäinsuuntautumista ja sosiaalisuutta, Kytömäki huomauttaa. Hiljaisemmat, yksinäisyydestä nauttivat ihmiset saattavat usein jäädä huomiotta. Margaritassa Senni, Antti ja Mikko rinnastuvat simpukkaan, ja yhteisö yrittää murtaa näiden tarkkailijaluonteiden kuoret – tuhoisin seurauksin.

”Se, mikä lopulta ajoi tämän tarinan pariin, oli ajatus ihmisen ja simpukan rinnastamisesta”, Kytömäki sanoo. ”Halusin kirjoittaa kirjan, jossa tuodaan esille, että saa pysyä kuoressaan jos siltä tuntuu.”­

Luonnon ohella Margaritan isona teemana on yksilön taipuminen ylhäältä tuleviin määräyksiin: mitä valtiollisten velvollisuuksien täyttäminen voi yksilön kannalta tarkoittaa, ja minkälaisen hinnan Suomen luonto on joutunut valtion menestystarinasta maksamaan.

Yhteyksiä nykyaikaan Margaritassa riittää. Antin työ kaadettavien metsien merkitsijänä tuo väistämättä mieleen keskustelut avohakkuista, lääkäreiden asenteet Sennin raskauteen muistuttavat synnyttämiseen liittyvistä keskusteluista.

Vakavasta raskauspahoinvoinnista kärsivä Senni ei saa aborttia huolimatta siitä, että on kuolemaisillaan. Lääkäreiden mukaan synnyttäminen on naisen isänmaallinen velvollisuus, ja Senni päätyy kutsumaan sisällään kasvavaa lasta ”valtion vauvaksi”.

Ajatukset naisen kehoon yhteiskunnan suunnalta kohdistuvista vaatimuksista ovat vaivanneet Kytömäkeä pitkään, ja hän haluaa kirjassaan ottaa kantaa myös nykypäivään.

”Viime vuosien synnytystalkoo-heitot kannustivat kirjoittamaan tätä kirjaa”, Kytömäki sanoo. ”Tuntuu aika hurjalta, miten vähän kielenkäyttö on joissain asioissa muuttunut.”

Ajatukset siitä, että suomalaisia olisi liian vähän ovat Kytömäen mukaan vanhaa perua.

”Euroopassa on 1800-luvulta asti keskusteltu huolestuneeseen sävyyn siitä, että väkimäärä alkaa vähentyä. Ja silti meitä on koko ajan enemmän ja enemmän.”

Puheet synnytystalkoista loukkaavat Kytömäen mukaan lukuisia ihmisiä. Heitä, jotka eivät halua lapsia ja heitä, jotka eivät saa lapsia vaikka haluaisivatkin.

Mutta myös talkoopuheiden keskelle syntyviä lapsia: ”Heidät luokitellaan vain tällaiseksi massaksi, joka maksaa veroja tulevaisuudessa.”

Yllättäen romaanissa on myös vahva yhteys tämänhetkiseen pandemiatilanteeseen. Margaritassa Senni toimii hoitajana Suomea 1950-luvulla piinanneen polioepidemian keskellä, johon liittyy paljon samoja sanoja ja toimenpiteitä kuin koronaepidemiaan juuri nyt.

Kytömäki toki kirjoitti polion mukaan Margaritaan jo kauan ennen covid-19-viruksen leviämistä ympäri maailman.

”Keväällä totesin, että no niin, tässä on aika paljon yhtymäkohtia,” hän kertoo. ”Se oli kyllä aikamoinen yllätys.”

Sekä poliossa että koronassa on kyse viruksesta. 1950-luvun alussa polioon ei ollut suoranaista parannusta tai ehkäisykeinoa, kuten nyt ei ole koronaan. Pahimmillaan kumpikin sairaus iskee hengityselimiin. Kummankin sairauden kohdalla ihmisiä on kehotettu välttämään lähikontakteja ja suuria kokoontumisia, ja rokotetta kehitettiin poliolle 1950-luvulla aivan yhtä kiivaasti kuin covid-19-virukselle vuonna 2020.

”Näin se historia toistuu”, Kytömäki toteaa. Taudit tuovat hänen mukaansa esille luonnon ylivaltaa ihmisestä.

”Aina vain, uudestaan ja uudestaan, ihmiskunta on kaikesta edistyksellisyydestään huolimatta jossain kohtaa polvillaan. Siinä on viesti meille: ei se meidän näennäinen ylivaltamme kovin luja ole.”

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat