Lasten ja nuorten Finlandian voitti Anja Portin – Unohdetuista lapsista kertova kirja keskittyy hyvään - Kulttuuri | HS.fi

Lasten ja nuorten Finlandian voitti Anja Portin – Unohdetuista lapsista kertova kirja keskittyy hyvään

”Kirjani tarkoitus ei ole sanoa, että lapsia laiminlyödään tahallaan”, Anja Portin kertoo romaanistaan.

Anja Portin kahvilassa Käpylässä.­

25.11.2020 19:14

Helsinkiläisen Anja Portinin lastenromaani Radio Popov (S&S) on voittanut Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinnon. Kirja onnistuu olemaan ”ajaton ja samalla täysin meidän ajassamme”, palkinnosta päättänyt näyttelijä Christoffer Strandberg perustelee valintaansa.

Hänen mukaansa kyseessä on fantastinen satu, mutta myös riipaiseva, todellisuuteen ankkuroitu tarina inhimillisyydestä, jossa maailmaa ja ihmisiä ei katsota mustavalkoisten lasien läpi.

”Unohdettujen lapsien vanhempia ei demonisoida, Strandberg luonnehtii. ”Tämä ei ole tarina hyvän ja pahan kamppailusta. Tämä on tarina, joka keskittyy hyvään sen pienissä ja suurissa muodoissa kaikesta pahasta huolimatta.”

Christoffer Strandberg­

Myös aikuisille kirjoja kirjoittanut Anja Portin kertoo, että luomistyö lähtee usein jostain yksittäisestä kuvasta, tilanteesta tai tunnelmasta.

Radio Popovin kohdalla tuli mieleen kuva pojasta, joka makaa yksin eteisen matolla ja odottaa unta. Se vaan tuli, en tiedä mistä. Toisinaan vaan tulee välähdyksiä, jotka jäävät mieleen, vaivaamaan.”

Sitten kerrostalon sisällä tapahtuu jotakin, joka muuttaa yksinäisen pojan elämän suunnan. Yksinäisen siksi, että äitiään hän ei muista ollenkaan. Isä taas on enimmäkseen työmatkoilla, eikä kotikäynneillään kiinnitä poikaansa huomiota.

Vielä alku­kuva­vaiheessa Portin ei kuitenkaan tiennyt, mihin yölliset äänet porraskäytävästä ja kohtaaminen siellä johtavat.

Toinen kirjan synty­sykäyksen aiheuttaja on radion historiaan liittyvä teos, jota Portin sattui lukemaan muutama vuosi sitten. Siinä hän törmäsi venäläisen fyysikon ja keksijän Aleksandr Stepanovitš Popovin (1859–1906) nimeen ja tarinaan.

”Se vaan välähti: Radio Popov olisi tosi hyvä nimi radio-ohjelmalle.”

Vähitellen nämä kaksi välähdystä – yksinäinen poika eteisen matolla ja radio-ohjelma – alkoivat solmiutua yhteen.

”Varsinainen tarina syntyi vasta kirjoittaessa”, Portin kertoo. ”Sitä en ollut miettinyt kauhean pitkälle.”

Viime vuonna ilmestyneessä aikuisten romaanissa Muistokirjoitus Portin kertoo eronneesta naisesta kahden sukupolven välillä. Toinen näkökulmahenkilö teoksessa on paljolti omiin oloihinsa jätetty poika.

Onko niin, että yksinäisyyden ja sukupolvien välisen ymmärtämättömyyden teemat yhdistävät kahta viimeisintä teostasi, vaikka yksi onkin lapsille ja toinen aikuisille?

”Kun nyt sanot noin, niin kyllä. Teokset myös syntyivät osin jopa samaan aikaan. Yksinäisiä lapsia on ollut myös aikaisemmassa lastenkirjassani.”

Portin viittaa kuvakirjaan Ava ja oikukas trumpetti (2017), jossa tutustutaan maahanmuuttajatyttöön sekä pieneen luikero­kätiseen poikaan.

Jollain lailla kirjoittaminen on Portinin mukaan aina samanlaista, vaikka yksi teksti syntyy lapsille ja toinen aikuisille.

”Minua kiinnostaa se, mitä kielellä saa aikaan.”

Hän tarkoittaa rytmiä, vaihtelua, jännitettä. Kokonaisuutta.

Mutta eroakin on.

”Lähinnä alakouluikäisille suunnatussa Radio Popovissa on kyse vakavasta aiheesta, joten pitää miettiä myös vastaanottajaa, siis niitä vielä aika pieniä lukijoita. Halusin välttää liiallista ahdistavuutta tai raskautta tuomalla mukaan lämpöä ja huumoria, jotain toivoa.”

”Lähinnä alakouluikäisille suunnatussa Radio Popovissa on kyse vakavasta aiheesta, joten pitää miettiä myös vastaanottajaa, siis niitä vielä aika pieniä lukijoita. Halusin välttää liiallista ahdistavuutta tai raskautta tuomalla mukaan lämpöä ja huumoria, jotain toivoa.” Anja Portin luonnehtii.­

Alfred-pojan toivo ja yhteisyys toisiin ”Unohdettuihin” löytyy erään ”Herkkäkorvaisiin” kuuluvan aikuisen sekä ikivanhan putkiradion avulla.

Ulkomailla liehuva liikemies­isä osoittautuukin haavoittuneeksi ja heikoksi sekä henkisen ruhjoutuneisuutensa tähden kyvyttömäksi hoitamaan ainoaa lähisuhdettaan.

Yksin tai sisarustensa kanssa pärjäämään jätettyjen lasten vanhempia ei syyllistetä Radio Popovissa.

”Ajattelen, että myös Alfredin ja hänen kohtalotoveriensa vanhemmat ovat avun tarpeessa.”

Taustalla vilahtelee mielenterveyteen, alkoholiin ja muihin aikamme ongelmiin liittyviä syitä.

”Monet aikuisetkin tarvitsisivat itselleen omat Herkkäkorvaisensa”, Portin toteaa. ”Radio Popovin tarkoitus ei ole sanoa, että lapsia laiminlyödään tahallaan.”

Samastumiskykyään lapsiin 49-vuotias, aiemmin myös toimittajan töitä tehnyt vapaa kirjailija vaalii tukeutumalla ajatukseen, että ihmisissä on monia ajallisia kerroksia.

”On kokemuksia, muistoja ja tuntemuksia eri elämänvaiheilta. Kirjoittaminen on ikään kuin kävelemistä eteenpäin ja palaamista taakse. Edestakaisin menemistä, ja aina löytää jotakin.”

Portinin mukaan pitää olla valmis olemaan se lapsi, joka joskus oli tai joka olisi joskus voinut olla, ja antaa sille lapselle tilaa – sen sijaan, että turvautuisi aina aikuisen järkevyyteen.

Tärkeää on myös katsoa ja kuunnella.

”Tunnen monia karismaattisia lapsia. Heitä seuraamalla oppii paljon.”

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat