Saara Hakkarainen teki dokumentin aiheesta, jota arempaa, raskaampaa ja inhotumpaa on vaikea keksiä: ”Aleksi” ei ole voinut paljastaa edes läheisilleen olevansa pedofiili - Kulttuuri | HS.fi

Saara Hakkarainen teki dokumentin aiheesta, jota arempaa, raskaampaa ja inhotumpaa on vaikea keksiä: ”Aleksi” ei ole voinut paljastaa edes läheisilleen olevansa pedofiili

Saara Hakkaraisen Hiljaisuus valittiin tänä vuonna ainoana pohjoismaisen ohjaajan elokuvana mukaan ”dokumenttien Cannesiin”.

Aalto-yliopiston dokumenttilinjan opiskelija Saara Hakkarainen on aiemmin työskennellyt sairaanhoitajana nuorisopsykiatrian alalla.­

30.11.2020 15:05

Pedofiliaa inhotumpaa aihetta on vaikea keksiä.

Ja silti Aalto-yliopiston dokumenttilinjan opiskelija Saara Hakkarainen päätyi valitsemaan juuri tämän aran ja raskaan aiheen.

Kaikki alkoi eräänä aamuna pari vuotta sitten. Saara Hakkarainen luki silloin lehdestä jutun, joka käsitteli lapsikohteista seksuaalisuutta, kuten pedofiliaa kutsutaan.

”Jutussa henkilö sanoi, että antaisi mitä tahansa, jos olisi suuntautunut toisin. Aloin miettiä, miltä tuntuu, kun ei voi toteuttaa tai edes kertoa seksuaalisuudestaan”, Hakkarainen kertoo.

Aiheesta syntyi lopulta elokuva Hiljaisuus. Sen päähenkilö on samantapainen kuin Hakkaraisen lukemassa artikkelissa. Hän huomasi lukioikäisenä, ettei seksi saman ikäisten kanssa kiinnosta.

Hiljaisuus valittiin tänä vuonna ainoana pohjoismaisen ohjaajan elokuvana mukaan Amsterdamissa järjestettävän Idfa-festivaalin kilpailuihin. Kyseessä on maailman suurin ja arvostetuin dokumenttielokuvafestivaali.

Dokumenttien Cannes, kuten festivaalia kutsutaan.

Saara Hakkaraisen mukaan pedofilia-aihe on paljon isompi kuin yleensä ajatellaan. Itse asiassa useimmat ihmiset tuntevat jonkun tällaisen ihmisen.

”Kaikki eivät voi olla likaisia setiä”, Hakkarainen sanoo.

Saara Hakkarainen korostaa, että ei ole asiantuntija, mutta hän teki aiheestaan taustatutkimuksia useita kuukausia. Hän sai tietää, että Suomessa arvioidaan olevan noin 40 000 ihmistä, joiden seksuaalisuus kohdistuu lapsiin.

Arvioiden mukaan lähes puolet pedofiileista on naisia.

”Mutta se on vielä isompi tabu ja heidän on jopa vaikeampi hakea apua kuin miesten.”

Saara Hakkarainen teki Hiljaisuudesta tyylitellyn dokumentin.­

Vain pieni osa pedofiileistä toteuttaa suuntautumistaan, eli tekee lapsiin kohdistuvia seksuaalirikoksia. Mutta kaikki heistä kärsivät siitä, kuten Hakkarainen huomauttaa. Niin myös Hiljaisuuden päähenkilö.

Elokuvassa hänen nimensä on vaihdettu Aleksiksi ja häntä esittää näyttelijä Otto Rokka.

Se että elokuvassa on mukana näyttelijä, tulee selväksi heti ensimmäisessä kohtauksessa. Hakkarainen näytetään siinä ohjaamassa Rokkaa.

Päähenkilö on yksi kolmesta Hakkaraisen haastattelemasta. Hän löysi ehdokkaat järjestöjen kautta. Mukaan valikoitui se, joka puhui avoimesti ja oli itse halukas kertomaan kokemuksestaan.

Aleksi ei ole paljastanut suuntautumistaan kavereilleen eikä perheelleen ja sanoo, että se on pilannut hänen elämänsä. Hän myös korostaa, ettei voisi ikinä tehdä pahaa yhdellekään lapselle. Siinä mielessä Aleksi on siis tilastollisesti tyypillinen pedofiili.

”Vankilatuomiot jälkikäteen eivät pelasta uhreina olleita lapsia. Siksi olisi tärkeää tarjota näille ihmisille apua ja ehkäistä siten tekoja ennalta. Siksi toivon, että leiman taakse nähtäisiin. Ehkä sitten apua olisi enemmän tarjolla ja useammat uskaltaisivat hakea sitä”, Hakkarainen sanoo.

Ennaltaehkäisyä varten Sexpo-säätiöllä on meneillään hanke, jossa korona-aikaan tarjotaan apua etäyhteyksillä.

Saara Hakkarainen (s. 1987) on aiemmin työskennellyt sairaanhoitajana nuorisopsykiatrian alalla. Hän on harrastanut pitkään teatteria, ohjannut, tuottanut ja käsikirjoittanut. Hän on ollut mukana perustamassa Rajasusi-teatterikollektiivia.

Hakkarainen on ollut töissä ja harjoittelussa Namibiassa, Espanjassa ja Britanniassa. Kiinnostus dokumentteihin alkoi viritä maailmalla.

”Dokumentit voisivat auttaa muita ja minuakin ymmärtämään paremmin maailmaa. Haluan tosin tehdä muutakin, ohjata taas teatteria ja vielä joskus fiktioelokuvaakin”, Hakkarainen kertoo.

Hakkaraisen vartin mittainen Hiljaisuus oli Amsterdamin kilpailussa mukana opiskelijasarjassa.

Kenelle tahansa olisi hieno tilaisuus päästä kilpailemaan ”dokumenttien Cannesissa”. Se voi tasoittaa opiskelijan tietä uran alkuun, vaikkei palkintoa tällä kertaa nyt tullutkaan.

Hakkaraisen onnea varjostaa kuitenkin korona. Festivaali jatkuisi vielä tämän viikon, mutta hän ei ole nyt Amsterdamissa. Kuten ei juuri kukaan muukaan kansainvälinen vieras.

Elokuvan maailmanensi-ilta oli 21. marraskuuta. Hakkarainen vietti sitä kotonaan, tekemällä ruokaa parin kaverinsa kanssa.

Näytöksen lopuksi hän vastaili verkossa amsterdamilaisen yleisön kysymyksiin.

”Eihän se tuntunut samalta läppärillä kuin jos olisin ollut paikalla teatterissa. Yleisö näki minut valkokankaalla mutta minä heidät vain etäisesti. Juontaja välitti kysymykset.”

Kysymykset olivat juuri sitä, mitä Hakkarainen oli osannut odottaakin: häneltä kysyttiin, miksi hän teki dokumentin pedofiliasta.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat