Jazz
Daniel Erdmann’s Velvet Revolution Hietsun Paviljongissa 1.12.
Konsertin ylimääräisenä kappaleena esitetyn ikivanhan elokuvaiskelmän olisi voinut ymmärtää toisena aikana hyväntahtoiseksi, vinohymyiseksi huumoriksi. Tunteita tiristävä Sateenkaaren tuolla puolen on kuitenkin suuri poikkeus saksofonisti Daniel Erdmannin perustaman Velvet Revolutionin ohjelmistossa.
Mutta nyt sen omintakeinen tulkinta tuntui tihkuvan puhdasta vilpittömyyttä ja jopa varovaista toiveikkuutta. Ehkä jossain on koronapandemian jälkeinen ihmemaa, jossa muusikot pääsevät esiintymään taas ilman rajoituksia?
Ne varjostivat ymmärrettävästi myös Erdmannin jazzyhtyeen klubikiertuetta, joka alkoi viime viikon maanantaina Turusta. Esiintymisiä kertyi erilaisten säätöjen jälkeen silti suunniteltu määrä, vaikka kahdeksas viimeinen oli tiistai-iltana ilman yleisöä Hietsun Paviljongissa Helsingissä.
”Ja nyt on se kohta, jossa on yleensä on isot aplodit”, naurahti saksalainen Erdmann vähän vaivautuneen oloisena suorana striimatun keikan puolivälissä, illan rytmikkäimmän ja vetävimmän La Tigressen jälkeen.
Se kuten konsertin kaikki muutkin Erdmannin sävellykset olivat yhtyeen toiselta levyltä Won’t Put No Flag Out (2019), mutta hieman toisenlaisilla soinnilla. Erdmannin ja englantilaisen vibrafonistin Jim Hartin kanssa kappaleita tulkitsikin nyt ranskalainen sellisti Vincent Courtois – kiertueelta estyneen viulistin Théo Ceccaldin sijasta.
Suomessa useita kertoja eri yhtyeillä käynyt Courtois löikin Erdmannin melodisiin kappaleisiin hieman kamarimusiikillisemman leiman, vaikka venyi tapansa mukaan moneen, hienostuneesta solistista napakaksi komppaajaksi.
Tunnustellen alkanut ja tummia pilviä kerryttänyt konsertti kääntyi toiseksi puolivälin jälkeen, jolloin improvisoivan trion täydensi tymäkämmäksi kvartetiksi Erdmannin vanha ystävä, pääosin baritonisaksofonia pörisyttänyt Mikko Innanen. Ainoa pieni pettymys oli, että hänkään ei ollut pukeutunut samettiin, kuten yhtyeen nimi Samettivallankumous olisi edellyttänyt.
Nyt nimen ja musiikin poliittinen yhteys jäikin pelkkien kuvitelmien varaan – päinvastoin kuin triossa Das Kapital, jonka kanssa Erdmann on kiertänyt Suomea muutaman kerran.
Toki hyväilevää samettiakin saatiin, ja aivan erityisesti lopun kappaleessa Sateenkaaren tuolla puolen, jossa Innanen soitti alttoa. Mutta huippujen huippu oli sitä ennen tulkittu, saksofonistit suoranaiseen kilpalaulantaan yllyttänyt Erdmannin sävellys Kauas pilvat karkavaat.
Kyllä: Erdmann pitää paljon Aki Kaurismäen elokuvista. Ja kyllä: kappaleen nimi on painettu levyn kanteen väärin. Tai ehkä sittenkin oikein – suhteutettuna itse musiikkiin.
Konsertti on katsottavissa veloituksetta sivulla www.youtube.com/c/Hietsunpaviljonki/
