Kulttuuriministeri Annika Saarikko myöntää, että kulttuuria on kuritettu pandemian aikana epäreilulla tavalla - Kulttuuri | HS.fi

Kulttuuriministeri Annika Saarikko myöntää, että kulttuuria on kuritettu pandemian aikana epäreilulla tavalla

Veikkausvoittovarojen vähenemisen täysi kompensaatio kulttuuribudjettiin loppuu vuonna 2022, sanoo tiede- ja kulttuuriministeri Annika Saarikko. Korvaavia toimia etsitään.

”Moninaisuus on rikkaus”, Annika Saarikko sanoo. ”Tuen piiriä on nyt laajennettu.”­

9.12.2020 2:00 | Päivitetty 9.12.2020 6:22

Kulttuurivuoden 2020 tuho täydentyy tässä kuussa varsinkin esittävien taiteiden osalta, kun viimeisimmät rajoitustoimet kieltävät yli kymmenen hengen yleisötilaisuudet jälleen ainakin kolmeksi viikoksi Helsingissä, Uudellamaalla ja monien muiden sairaanhoitopiirien alueella.

”Tiukentuneiden rajoitusten perusteella olen päättänyt valmistella hallituksen käsiteltäväksi uuden tukipaketin kulttuuri- ja urheilualan tilanteen helpottamiseksi. Päätöksiä ei vielä ole”, tiede- ja kulttuuriministeri Annika Saarikko (kesk) sanoo HS:n haastattelussa, joka tehdään ministerin toiveesta puhelimitse.

Hän ei kerro, minkälaista summaa ollaan ehdottamassa. Aikaisempia lisätukipäätöksiä on saatu kulttuurille pandemian johdosta 110 miljoonaa euroa, joista noin 30 miljoonaa euroa on vielä jakamatta.

”Se jako tapahtuu ennen joulua ja alkuvuodesta”, hän kertoo.

Luovan alan moninaisuus yllätti päättäjät, kun lisätukea tarvittiin nopeasti.

”Moninaisuus on rikkaus, mutta kun valtio tuli apuun nopealla aikataululla tukijärjestelmän ja tukiviidakon kautta, muodostui katvealueita tapahtumatuottajien ja freelancereiden suhteen”, Saarikko arvioi.

”Siksi tuen piiriä on nyt laajennettu.”

Epäreilulta tuntuu se, että kauppakeskuksiin saa kokoontua ja karaokebaareissa laulaa, mutta turvajärjestelyt tunnollisesti hoitanutta esittävää taidetta kuritetaan.

”Minustakin asetelma on epäreilu. Olen itse käynyt tänä syksynä museossa, elokuvateatterissa ja teatterissa ihaillen turvatoimien ja opastuksen järjestelmällisyyttä ja käytännönläheisyyttä.”

Saarikon mukaan kyse ei ole siitä, että rajoituksia haluttaisiin kohdistaa juuri kulttuuriin.

”Päätöksenteon ensimmäinen kivijalka on terveysviranomaisten suositukset”, hän muistuttaa. Toinen kivijalka on tartuntatautilaki, jota ei vain ole saatu uudistettua.

”Meillä ei ole lainsäädäntöä, jolla rajoittaa yksityisten tilojen toimintaa muuta kuin valmiuslain oloissa, jolloin suljettaisiin paljon muutakin. Tartuntatautilaki ei anna välineitä esimerkiksi kauppakeskusten sulkemiseen tai rajoittamiseen. Se on valitettava puute.”

Pandemian vaikutukset esittäville taiteille jatkuvat pitkään. Yleisö tuskin uskaltautuu tilaisuuksiin entiseen tapaan ennen kuin pandemia on täysin väistynyt. Turvallisten tapahtumien periaatteet -työryhmä etsii Saarikon mukaan nyt keinoja vahvistaa sekä yleisöjen tosiasiallista terveysturvallisuutta että turvallisuudentuntemusta.

Saarikko arvioi, että vasta 2030-luvulla tiedetään, miten kriisin jälkihoidosta selvittiin.

”Uskon vilpittömästi kulttuurin korjaavaan ja mieliä eheyttävään vaikutukseen kriisistä toipumisessa. Ihmiset ovat saaneet valtavasti voimaa kulttuurista ja viihteestäkin.”

Saako sitä voimaa jatkossa, jos kulttuurin tuki romahtaa?

Veikkausvoittorahoilla on perinteisesti katettu noin puolet yleensä alle 500 miljoonan ja ensi vuoden talousarvioesityksessä 517 miljoonan euron kulttuuribudjetista.

Veikkaustuottojen odotetaan kuitenkin vähenevän merkittävästi, kun peliautomaateilla pelaaminen vaatii tunnistautumisen vuoden alusta lähtien. Hallitusohjelmassa luvattiin, että arpajaislain vaikutuksesta vähenevät määrärahat kompensoitaisiin muilla keinoin kulttuurille.

”Ei ole mahdollista täyteen [veikkausvoittovarojen vähenemisen] kompensaatioon enää vuodesta 2022 lähtien”, Saarikko linjaa. ”Tämä ei koske vain kulttuuria vaan kaikkia Veikkauksen edunsaajia.”

Tilanne on muuttunut hallituskauden aikana muutenkin kuin arpajaislain johdosta, ministeri selittää.

”Yhtenä tekijänä on korona ja toisena Veikkauksen omat toimet, joille on laaja yhteiskunnan tuki.”

Kyse on valinnoista.

Valtion kulttuuripanostus on siis vain 0,5 miljardin euron luokkaa, kun yrityksiä on tuettu vero- ja muin tuin valtiovarainministeriön mukaan noin seitsemällä miljardilla vuodessa ja joidenkin laskelmien mukaan lähes yhdeksällä miljardilla eurolla vuodessa normaalivuosina ennen pandemiaa, vaikka puolet yrittäjistä vastusti yritystukia.

Näin markkinatalouteen kuuluva ”luova tuho” ja resurssien siirtyminen tuottavampaan käyttöön hidastuu.

Pandemiavuosi on poikkeus, ja yrityksille oli annettu jo marraskuuhun mennessä yli kahden miljardin euron lisätuet normaalien miljardien lisäksi veronmaksajien kukkarosta.

Niissä summissa eivät kulttuurin 110 miljoonan euron lisäavustukset paljon paina, joskin yritystuistakin osa kohdistuu luovan alan yrityksille.

Kulttuurin tuet ovat kaikkiaan niin pieniä, että ne vievät vain noin 0,8 prosenttia valtion budjetista, ja tuo panos myös tuottaa: kulttuuri vastaa jo 3–5:ttä prosenttia kansantuotteestamme.

”Kulttuuri ei ole vain menoerä, ja se ymmärretään yhä laajemmin. Luovat alat ovat kasvualoja ja vientialoja”, Saarikko arvioi.

”Eikä tämä ole yhtään pois siitä, että taide on itseisarvo.”

Veikkausvoittovarojen vähenemistä ei siis luvata kompensoida täysin, mutta jotain asialle yritetään tehdä.

”Arpajaislain uudistuksella yritämme nyt kasvattaa Veikkauksen tuloutusta pelihaittoja kasvattamatta.”

Miten se voisi onnistua?

”Keskustelemme pelitoimintojen estämisestä ulkomaisiin pelifirmoihin. Samalla Veikkauksen mahdollisuutta myydä peliosaamistaan muiden maiden peliyhtiöille harkitaan.”

Ministerin mukaan Veikkaus pysyy kulttuurin rahoituksen keskeisenä pohjana, mutta muutakin pitää löytää, kun veikkausvoittovarat vähenevät.

Hän viittaa Suomen pankin entisen pääjohtajan Erkki Liikasen vetämään työryhmään, joka pohtii kulttuurin ja muiden Veikkauksen edunsaajien asemaa.

Väliaikaista apua voi tulla myös Suomen kestävän kasvun ohjelmasta, joka laaditaan EU:n elpymis- ja palautumistuen osana.

Tavoite on, että kulttuurin taso ”säilyy vähintään entisellään” mutta ”rahoituksessa täytyy tapahtua muutos”.

Yksityisen tuen kasvu olisi Saarikon mielestä nyt tärkeää.

Toisaalta hallitus ei tunnu oikein luottavan kulttuuria yli 60 miljoonalla eurolla vuodessa tukeviin yksityisiin säätiöihin vaan pohtii niiden verotuksen kiristämistä. Se taas vähentäisi niiden mahdollisuutta tukea kulttuuria.

Sitä käsitellään työryhmässä, jonka mietintö valmistuu keväällä.

Lue lisää: Säätiöiden tukisumma putosi alle puolen miljardin euron – veikkaustulojen vähetessä kulttuuria uhkaa kaksoiskurimus

Hallitusohjelmassa todetaan, että mahdollisen osinkoveron johdosta tieteen, taiteen, kulttuurin ja liikunnan rahoituksen kokonaistaso ei laske. Tämän lupauksen Saarikko arvioi pitävän.

”Ei saa tehdä samanaikaisesti useita heikentäviä päätöksiä.”

Hallitusta kiinnostaa myös uudenlainen liitto säätiöiden ja muiden yksityisten tukijoiden kanssa.

”Virittelemme uutta kulttuurirahastoa, jossa valtio voisi olla mukana. Se ei ole yksinkertainen eikä helppo ajatus, mutta nyt kannattaa tempoa monia ovia.”

Noihin oviin ei kuulu verovähennyskelpoisuuden lisääminen yksityisten kansalaisten kulttuurilahjoituksille, vaikka tieteelle saa jo lahjoittaa yliopistojen kautta verovähennyskelpoisesti.

”Ensisijainen tavoite on löytää yhteistyökumppaneita uuteen kulttuurirahastoajatukseen. Rahaston kautta taiteen riippumattomuus olisi selkeämmin taattavissa. Mutta en sulje mitään keinoja pois.”

Kuntien panostus kulttuuripalveluihin tulee pysymään ratkaisevana esimerkiksi kaupunginteatterien ja kaupunginorkesterien osalta. Uhkakuvia on nähty pandemiavuonna esimerkiksi Oulun kaupunginteatterin, Kymi Sinfoniettan ja Kemin kaupunginorkesterin rahoituksessa.

”Tasavertaisuus taiteen ja kulttuurin alueellisessa saatavuudessa tulee turvatuksi parhaiten, kun julkinen sektori – sekä valtio että kunnat – panostavat kulttuuriin”, Saarikko sanoo ja kiittää valtion ja kuntien yhteistyötä taide- ja kulttuurilaitosten valtionosuusjärjestelmässä.

Saarikko oli edellisen hallituksen peruspalveluministeri ja yritti viedä taidetta sosiaali- ja terveyspalvelujen rakenteisiin ja näin esimerkiksi hoivakoteihin.

”Näen kulttuurin hyvinvointivaikutukset valtavina.”

Tämä oli tausta, jonka vuoksi Saarikko tuli äitiysloman jälkeen nimenomaan kulttuuriministeriksi vaikka Keskustan uutena puheenjohtajana hän olisi voinut napata valtiovarainministerin salkun Matti Vanhaselta.

Henkilökohtaiset mieltymykset ovat vaikuttaneet joidenkin kulttuuriministerien päätöksiin. Minkälainen kulttuurinkuluttaja Saarikko on?

”Kokeileva. Olen ollut katsomassa modernia tanssia, opiskelijateatteria, nauttinut kesästä ja musiikista Ruisrockissa ja käynyt isoäitini kanssa Matin ja Tepon keikalla. Ja kaikkea siltä väliltä.”

Lapsuuden avainkokemus oli vierailu alakoululaisena Kansallisoopperassa.

”Oopperatalo oli ihan uusi ja serkkuni oli ja on yhä oopperan muusikko. Hänen kanssaan pääsin kulisseihin ja tapasin pääosan esittäjän ennen esitystä. Katsoin näytöksen yksin katsomossa. Se oli huima kokemus, pala suurta maailmaa.”

Suosikkisävellys ei ole oopperaa vaan Emma Salokosken Veden alla.

”Se on minulle ja puolisolleni tärkeä kappale alkuvuosiltamme ja esitettiin häissämmekin.”

Elokuvien osalta perhearki sanelee pitkälti valinnat.

”Tältä vuodelta voisi mainita vaikkapa suosikkikirjoista toteutetut Heinähattu ja Vilttitossu sekä Risto Räppääjä. Pertsaa ja Kilua odotamme kovasti.”

Kirjailijavalinnoissa sukupuolella on väliä.

”Luen käytännössä pelkästään suomalaisia kirjoja ja pääasiassa naisten teoksia. Minna Rytisalo, Pauliina Rauhala, Heidi Köngäs, Johanna Venho, Riikka Pulkkinen muun muassa ovat olleet viime vuosien suosikkeja.”

Kulttuuriministeri Annika Saarikko.­

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat