Sopraanot Anu ja Piia Komsi hurmasivat lauluklovneriallaan Unsuk Chinin teoksessa - Kulttuuri | HS.fi

Sopraanot Anu ja Piia Komsi hurmasivat lauluklovneriallaan Unsuk Chinin teoksessa

Radion sinfoniaorkesterin konsertissa kuultiin neljä erilaista, harvoin kuultua teosta.

Unsuk Chinin säveltämässä Cantatrix Sopranica -teoksessa parodioidaan erilaisia laulutyylejä.­

12.12.2020 12:47

Klassinen

Radion sinfoniaorkesteri Musiikkitalossa. John Storgårds, kapellimestari, Anu Komsi, sopraano, Piia Komsi, sopraano, Pasi Hyökki, kontratenori. – Englund, Chin, Tšaikovski, Mozart.

John Storgårdsin johtama RSO:n konsertti oli suunniteltu lähinnä sen pariaatteen pohjalta, että esitetäänpä neljä erilaista, harvoin kuultua teosta erilaisille kokoonpanoille.

Konsertti alkoi Einar Englundin 14 vaskipuhaltimelle säveltämällä teoksella De Profundis, jonka kantaesityksen Esa-Pekka Salonen johti 1980 Lieksan vaskiviikoilla.

Vakavampaa alkua konsertti ei olisi juuri voinut saada. Teoksen nimi viittaa psalmiin 130: ”Syvyydestä minä huudan sinua, Herra”.

Hiljennyttävä De Profundis on pienimuotoinen monumentti, kirkas näyte Englundin uusklassisen selkeästä ja konstruktiivisesta sävellystyylistä.

Useimmat motiivit ovat Englundille tyypillisiä koko- ja puoliaskelista rakentuvia kulkuja. Niistä kasvaa hillittyä kärsimysmystiikkaa, joka johtaa alun synkän juhlavista fanfaareista keskijakson puheensorinamaiseen levottomuuteen ja lopun tummaan koraalikulkueeseen.

Englund sävelsi aina ”soittimellisesti”. RSO:n vaskipuhaltajat pääsivät hyödyntämään malminkaikuisia yhteissointitaitojaan sekä monipuolista ja täsmällistä soittotekniikkaansa.

Eteläkorealaisen Unsuk Chinin Cantatrix Sopranica muutti tunnelman täysin toisenlaiseksi: nyt pääsi vallalle kahden korkean koloratuurisopraanon, kontratenorin ja soitinyhtyeen kaleidoskooppimaisesti välkkyvä ele- ja sointileikki ja sen mukana absurdi sävelhuumori.

Kuuntelin konsertin ensin radiosta ja sen jälkeen katsoin sen vielä televisiosta. Visuaalinen vaikutelma olikin tärkeä osa Chinin teosta: oli hauskaa seurata Anu Komsin ja Piia Komsin iloista ja akrobaattista lauluklovneriaa ja soittimien reaktioita hullunkuriseen lauluilmaisuun.

Chinin teos koostuu kahdeksasta lyhyestä osasta, joissa jokaisessa parodioidaan mielikuvituksekkaan riemukkaasti erilaisia tuttuja laulutyylejä. Jokainen osa on omanlaisensa peli, jolla on selvät, tarkkuutta vaativat sääntönsä ja kielioppinsa.

Tutut laulutyylit vääristyvät ja vääntynyt liioitellun hassuiksi. Unsuk Chin on säveltänyt oopperan Alice in Wonderland, jolle Cantatrix Sopranica on epäilemättä sukua.

Puhutaan Alice in Wonderland -syndroomasta, jossa ihmisen eri ruumiinosat havaitaan vääristyneesti. Kysymys ei ole välttämättä sairaudesta, vaan se voi olla joillakin myös outo arkinen ilmiö. Visuaalisessa havaintopsykologiassa sille on tieteellinen nimi: dysmorfopsia. Chin leikkii samalla ilmiöllä kuuloaistin alueella.

Vaikka Chinin teoksessa saattoi olla kuulevinaan harha-aistimuksia ja jopa aaveitten ääniä, sen tarkoitus ei ole pelotella, vaan ennen kaikkea hauskuttaa.

Tšaikovskin Élégie kuulosti Chinin fantastisen leikin jälkeen kovin kalpealta, niin surumielisen kauniisti kuin Storgårds saikin RSO:n jouset laulamaan.

Eikä Mozartin 17-vuotiaana säveltämä Es-duuri-sinfonia tehnyt sekään kovin kummoista vaikutusta. Se luetaan Mozartin italialaistyyppisiin sinfonioihin. Kahden hieman kaavamaisen osan jälkeen kolmijakoinen, nopea finaali pirskahteli kuitenkin iloisesti.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat