Joskus formula-autoa jännittää ennen kisaa – Loppuvuoden lastenkirjoissa koneilla on tunteet ja joulupukki lähtee lomalle - Kulttuuri | HS.fi

Joskus formula-autoa jännittää ennen kisaa – Loppuvuoden lastenkirjoissa koneilla on tunteet ja joulupukki lähtee lomalle

HS kokosi kaksitoista lastenkirjaa luettavaksi niin yksin kuin yhdessä.

14.12.2020 2:00 | Päivitetty 14.12.2020 6:59

Ajattelepa hammastahnatuubia!

Tapani Bagge, Carlos da Cruz: Keksintöjen maailma. Kuinka nykyaika syntyi. Karisto. 33 s.

Apassit-kirjasarjasta tuttu helsinkiläisnuorten salaseura noin vuonna 1910 matkaa nyt kuvakirjassa keksinnöistä kertovaan näyttelyyn. Siellä tutuksi tulevat niin junan, raitiovaunun, hehkulampun kuin hammastahnatuubinkin syntyhistoria.

Carlos da Cruzin hieno kuvitus ja Tapani Baggen sujuvat tekstit varmistavat, että tätä hyödyllistä tietoutta ja varsinkin lopun aikajanaa jää aikuinenkin tutkailemaan. Tiesitkö esimerkiksi, että polkupyörän polkimet keksittiin vain kaksitoista vuotta ennen puhelinta? Ja astianpesukone jo yhdeksän vuotta ennen kirjoituskonetta?

Sanna Kangasniemi

Yksin jäävä aksolotli

Linda Bondestam: Elämäni pohjalla – yksinäisen aksolotlin tarina (Mitt bottenliv – av en ensam axolotl). Suom. Maarit Halmesarka. Teos & Förlaget. 42 s.

Hyvän lastenkirjan merkkinä voi pitää sitä, että se puhuttelee niin lasta kuin tälle kirjaa lukevaa vanhempaa. Linda Bondestamin Elämäni pohjalla – yksinäisen aksolotlin tarina toimii juuri näin.

Bondestamin tarinan päähenkilö on aksolotli, pieni äärimmäisen uhanalainen sammakkoeläin, jota tavataan luonnonvaraisena enää ainoastaan yhdessä Meksikon järvessä. Viehättävä otus on monelle uusi tuttavuus. Tarinan alussa aksolotli elelee iloisesti kosteikossa, käy koulua ja etsii tiikerisalamanteri-kavereidensa kanssa aarteita. Mutta lämpötila nousee ja vesi samenee ja lopulta aksolotli jää yksin.

Bondestam on yksi Pohjoismaiden arvostetuimpia kuvittajia ja aksolotlin tarina oli tänä vuonna August-palkintoehdokkaana. Kuvien loputtomissa yksityiskohdissa riittää ihmeteltävää kaikille, eikä kirjan sanomaa ilmastonmuutoksesta ole tarjoiltu liian ahdistavalla tavalla. Silti se onnistuu herättämään kysymyksiä nuorissa lukijoissa.

Susanna Laari

Maailmanlopun talvirieha

Max Brallier, Douglas Holgate: Maailman viimeiset tyypit - Kosminen kauhu. WSOY. 272 s.

Kahdesta asiasta on nykyiset hittikirjat tehty: runsaasta kuvituksesta ja sarjamaisuudesta. Lajityypin tyypillinen edustaja on Max Brallierin ja Douglas Holgaten Maailman viimeiset tyypit -sarja, joka on nyt ehtinyt neljänteen suomennettuun osaan.

Riemastuttavalla ryminällä käynnistyneen ensimmäisen osan jälkeen sarjassa ilmestyi kaksi hajanaisempaa teosta (Zombiparaati ja Painajaiskuningas), mutta Kosminen kauhu -kirjassa (WSOY, 2020) tarina kulkee taas liukkaasti kuin uimarengas alamäkeen.

Nyt maailmanloppua vietetään lumisissa maisemissa, ja Jack ystävineen tapaa pitkästä aikaa ilmielävän ihmisen. Kovin lämmin kohtaaminen ei ole kyseessä, sillä lajitoveri paljastuu naispahis Roistottareksi, jonka nörttisielu on päässyt pahasti mustumaan.

Ystävän zombiutumisesta olisi voinut ottaa tehoja irti enemmänkin, mutta hyvä näinkin. Kauhunsekainen lumisota piristää näinkin mustaa talvea ihastuttavalla tavalla.

Netflixissä Maailmanlopun viimeisiä tyyppejä voi seurata samannimisessä animaatiosarjassa.

Jussi Lehmusvesi

Aika muuttuu tippaleiväksi

Magdalena Hai: Neiti Kymenen ihmeellinen talo. Otava. 184 s.

Neiti Kymene on salaperäinen nainen, joka asuu yksin talossaan korkealla kukkulalla. Hänen kanssaan elää joukko apinoita, puutarhaa vartioivat bengalintiikerit, ja on talossa kummituskin.

Eräänä iltana ovelle ilmestyy räkänokkainen pieni Pekka Pettersson etsimään kadonnutta Rohkeuttaan, ja kohta pojan perässä saapuvat tämän ärsyttävän älykkäät serkkutytöt. Niin Neiti Kymenen suojelemat salaisuudet alkavat vähitellen paljastua.

Fantasiakirjailija Magdalena Hain kummallinen tarina etenee lyhyissä luvuissa mutta jopa hidasta tahtia. Kirjan yhdeksi päähenkilöksi nousee seikkaperäisesti kuvailtu talo. Muun muassa ajan ja muistojen olemusta pyörittelevä teos sopii rauhoittamaan pohdiskelijoita esimerkiksi iltalukemisena, vaikka tarinassa on myös jännittävyyttä. Kirjan on kuvittanut hauskasti Teemu Juhani.

Aino Miikkulainen

Tunteet ne on kaivurillakin

Nelli Heinimo: Kaivurin raivari. WSOY. 48 s.

Erilaiset työkoneet, autot ja muut kulkuvälineet ovat monen taaperon ja leikki-ikäisen suosikkeja, ja niitä esitellään usein kuvakirjoissa. Nelli Heinimon Kaivurin raivari -kirja on kuitenkin virkistävä tuttavuus: siinä koneilla on tunteet ja ne harrastavat monenlaisia pohdintoja.

Hauskat, kertovat riimirunot paljastavat esimerkiksi, että formula-autoa jännittää ennen kisaa, nosturilla on korkeuksissa joskus yksinäistä ja rekka-auto ei halua kipata roskakuormaa metsään tai järveen. Salaperäinen sähköauto puolestaan seikkailee yössä hiljaa ilman kuljettajaa.

Reetta Niemensivun ja Aapo Ravantin sarjakuvahenkiset kuvitukset ovat pirteän ilmeikkäitä, ja kirjasta tuli välittömästi hitti ainakin yhden autointoilijan perheessä.

Aino Miikkulainen

Villitalo ei antaudu

Siri Kolu: Villitalon valitsemat. Kuvitus Johanna Lumme. Otava. 253 s.

Villitalon valitsemat on toinen teos Siri Kolun sarjassa, jonka oikeuksia on myyty jo ulkomaillekin. Ei ihme, jalat alleen ottavasta Rapinalinna-villitalosta ja siinä asuvista neuvokkaista lapsista kertovassa kirjassa riittää vauhtia ja jännitystä, huumoria unohtamatta.

Nyt villitalon lapsikaartiin, johon minäkertoja Tomtom tietenkin kuuluu, liittyy yllättäen Dunia, joka pysäyttää Rapinalinnan tuosta vain ja hyppää kyytiin. Selviää, että villitaloja on enemmänkin.

Johanna Lumpeen kuvitus keventää ja syventääkin sivuja, etenkin pohjapiirustukset kutkuttavat mielikuvitusta. Alakouluikäisen lukijan mielestä kirjassa ehdottomasti parasta onkin se, että talosta aina paljastuu uusia jännittäviä juttuja, salakäytäviä ja muuta.

Sanna Kangasniemi

Laavuretkelle joulupukin kanssa

Mauri Kunnas: Joulupukin joululoma. Otava. 40 s.

Joulutarinat kertovat usein siitä, miten joulu uhkaa peruuntua ja kuinka se pelastetaan viime hetkellä. Tarinat päättyvät siihen, kun pukki lähtee jakamaan lahjoja.

Mauri Kunnaksen uusi joulukirja Joulupukin joululoma sen sijaan alkaa siitä, kun Joulupukki palaa tonttujen kanssa joulureissulta.

Kirja kertoo päivä kerrallaan, mitä Korvatunturilla tehdään kahdentoista päivän mittaisen joululoman aikana. Jokaisella päivällä on nimi ja teema. Tuttujen pyhien lisäksi Kunnas on keksinyt omia päiviä. Möhkimispäivänä pyöritään hangessa ja urheilupäivänä urheillaan.

Kunnaksen kuvitus on taas tuttua tasoa. Isojen kuvien yksityiskohtiin on mukava uppoutua ja lämpöä hehkuva tunnelma on kutsuva. Laavuretken lämpöön olisi kiva astua mukaan.

Kirjan isoin ongelma on, ettei siinä ole oikeastaan minkäänlaista tarinaa. Päivät vain esitellään yksi kerrallaan. Toisaalta juuri tällaisena kirja muistuttaa lapsia siitä, että joulunaika sisältää paljon muitakin juhlapäiviä kuin jouluaaton.

Jussi Ahlroth

Karhu reissaa maailmalla

Mira Mallius: Meri-karhun suuri suku. Into. 32 s.

Kuvittaja Mira Malliuksen herttaiset eläinhahmot ovat jo pitkään olleet tuttuja postikorteista ja kalentereista. Nyt Mallius on julkaissut ensimmäisen oman lastenkirjansa, joka vie retkelle maailman karhujen pariin.

Meri-karhun suuri suku -kirja on jo ulkopuolelta nätti kuin mikä ja sisällä kuvitukset ovat toinen toistaan kauniimpia ja suloisempia. Tarinakin toimii.

Siinä olonsa yksinäiseksi tunteva Meri-niminen karhu lähtee kiertämään maailmaa ja etsimään kaltaisiaan. Monen moista karhua löytyy, jopa yksi valekarhu. Lukija saa, paitsi jännittää eikö Meri huomaa erästä tärkeää juttua, niin myös tervetullutta tietoutta karhujen todellakin suuresta suvusta.

Sanna Kangasniemi

Ystävyys on ihanaa ja haikeaa

Marjo Nygård: Lumi ja Lunni – Pieni kirja ystävyydestä. Lasten keskus. 31 s.

On kesäinen päivä kalliosaarella. Lumi alkaa rakentaa puulaatikoista majakkaa, kun paikalle tupsahtaa narisevaääninen lintu, Lunni. Linnusta Lumi saa vihdoin ystävän, jonka kanssa leikkiä. Syksyn tullen Lunni kuitenkin katoaa ja Lumi joutuu vain toivomaan, että yhdessä rakennettu majakka johdattaisi sen takaisin.

Haikea pieni tarina on yksinkertainen mutta juuri siksi niin koskettava. Sekä kaipaus että jälleennäkemisen riemu on kuvattu herkästi ja kuvat ovat suloisia. Kirjan kirjoittaja Marjo Nygård on kuvittaja ja graafikko, joka voitti Finlandia Junior -palkinnon vuonna 2005 Tuula Korolaisen Kuono kohti tähteä -kirjan kuvituksesta.

Aino Miikkulainen

Ella tapaa kirjailija Tirvelan

Timo Parvela: Ella ja kaverit. Kuvittanut Anni Nykänen. Tammi. 89 s.

Neljännesvuosisadan lukijoita ilahduttaneen Ella-sarjan uutuuden ilmestyessä tietää valmistautua nauramaan. Nyt Ellan luokka siirtyy viimein kolmannelle ja innoissaan ovat sekä lapset että opettaja – vaikka jälkimmäisen tarvitseekin alkuun ottaa vähän tukea ovenkarmista. Onneksi hän löytää pian työpäiviin sisältöä eri musiikkityylien mukaisesta pukeutumisesta.

Muuten on perusmeno eli ihanasti sekavahkoa: Paten täytyy mennä naimisiin, koska muuten hänellä ei isänsä mukaan ole asiaa autonrattiin. Ella puolestaan haluaa kirjailijaksi. Osittain Paten naimisiinmenon vuoksi hän etsiytyy kirjailija Pamo Tirvelan pakeille. Vierailusta seuraa hyvää, vaikka Ella onkin ensin vähän pettynyt Tirvelan ulkomuotoon: ”Kirjailijan tukka sojotti joka suuntaan kuin neljän tuulen tukka. Hänellä oli yllään kulahtanut villatakki.”

Loppu on tietenkin onnellinen, myös kirjailija Tirvelalle, joka päättää siirtyä runoista lastenkirjallisuuteen.

Sanna Kangasniemi

Lapsen kysymykset ovat tie filosofiaan

Marketta Pyysalo, kuvitus Carlos da Cruz: Mitenniinmukakirja. Lasten Keskus. 32 s.

Filosofit kysyvät sellaisia kysymyksiä, jotka monen mielestä ovat ihan turhia. Samaa tekevät myös lapset.

Marketta Pyysalo on kirjoittanut hauskan Mitenniin­mukakirjan, joka rohkaisee kyselynhaluisia lapsia jatkamaan kyselemistä. Lapsen loputon itsestäänselvyyksien kyseenalaistaminen ja vanhemmista ehkä arjen keskellä ärsyttäviltä tuntuvat kysymykset näyttäytyvät filosofian esimuotona.

Filosofi Aspasia vie Aatos-pojan filosofian tielle Sofia-kissan perään. Matkalla ehditään miettiä, mitä on totuus, mitä oli ennen maailmaa, mitä on minuus ja ihminen. Tulos on avoimuuden ja ihmettelyn ilottelua, mutta myös muistutus kriittisyyden tärkeydestä. Kirja nimittäin kertoo myös infotulvasta ja hevonkukusta, joita maailmassa riittää.

Filosofinen kyseleminen on paras vastalääke valheille ja infoähkylle. Carlos da Cruzin piirroksissa vilisee tuttuja filosofeja Sokrateesta Sartreen, mutta nimillä kirjaa ei ole tukittu. Ilo ja ihmettely näkyy joka sivulla. Kirjan eetos on, että kyseleminen itsessään on löytö ja tieto on tiellä olemista.

Jussi Ahlroth

Pasilassa, giglut kohmeessa

Veera Salmi: Mauri on nuubi gangsta. Otava. 104 s.

Äiti ja ekaluokkalainen lapsi nauravat molemmat ääneen jo Mauri on nuubi gangsta -kirjan ensimmäisellä sivulla. Siinä on Maurin kirjoittama ystäväkirjan sivu, jossa hän kertoo tykkäävänsä mätkimisestä. Harrastuksen kohdalla piirtämistä on viivattu yli, ja tilalle kirjoitettu mätkimistä!!!

Veera Salmen kolmannessa Mauri-kirjassa päähenkilö ei nimittäin olekaan enää mikään pikkuvauva! Ulkohousut on yök, eikä todellakaan haittaa, vaikka olisi vähän ”giglut kohmeessa”. Kunhan nyt pissa tulee!

Maurin kymmenvuotissyntymäpäivä lähestyy uhkaavasti, rakkaus pilaa juttuja eikä piirustusharrastuskaan tunnu enää sopivalta puuhalta näin vanhalle. Jotain rajumpaa pitäisi olla! Vanhemmat eivät ymmärrä mitään, hali-halailevat ja kukkastelevat vain menemään.

Salmen itsekuvittamaa kirjaa lukiessa ei voi kuin ihmetellä ja ihastella kirjailijan kykyä saavuttaa tunnelma, joka – ainakin kaltaiseni pahimmanlaatuisen Kukkaisäidin näkökulmasta – on prikulleen lasten tasolla, aidosti heidän maailmaansa. Super hot hot hot!

Sanna Kangasniemi

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat