Saunojen maa - Kulttuuri | HS.fi

Saunojen maa

Pariisissa tehdyn päätöksen myötä suomalainen saunakulttuuri pääsee Unescon listalle, johon on kerätty ihmiskunnan aineetonta kulttuuriperintöä.

Ritva Ohmeroluoman lempisauna sijaitsee Saimaalla.­


17.12.2020 15:24

Pitkään sitä on odotettu, mutta nyt se vihdoin tapahtuu. Suomalainen saunominen pääsee Unescon listalle, johon on kerätty ihmiskunnan aineetonta kulttuuriperintöä.

Näin saunomisperinne nousee maailman mittakaavassa samanveroiseksi instituutioksi kuin vaikkapa Intian jooga, Peking-ooppera, Argentiinan tango, turkkilainen kahvittelu ja iranilainen matonteko.

Yksi hankkeen kantava voima Ritva Ohmeroluoma Suomen Saunaseurasta on helpottunut.

”Neljän vuoden työ tuotti nyt tuloksen”, hän sanoo. ”Kun tämä homma aikoinaan aloitettiin, niin ei yhtään tajuttu tämän prosessin mittaa ja määrää.”

Ohmeroluoma antaa puhelinhaastattelun kesken aiheeseen sopivan homman. Hän on meren ääressä Helsingin Lauttasaaressa, Vaskiniemessä, ja odottaa, että Suomen Saunaseuran kuuluisat saunat lämpiävät.

Suomi allekirjoitti Unescon yleissopimuksen aineettoman kulttuuriperinnön suojelemisesta vuonna 2013, ja muutama vuosi sen jälkeen alkoi valmistua suunnitelma listalle pääsemiseksi.

Matkassa oli kuitenkin monta byrokraattista muttaa. Ensin Museoviraston oli luotava Elävän perinnön kansallinen luettelo, johon on tähän mennessä valittu kuutisenkymmentä suomalaisperinnettä.

Saunomisen lisäksi listalla ovat muun muassa suomalainen tango, lavatanssit ja räsymaton kudonta. Katso koko lista täältä.

Tältä listalta Suomi voi ehdottaa vuosittain yhtä valitsemaansa kohdetta.

Ensimmäinen näistä oli siis saunominen.

Perusteluja 24 maan edustajista koostuvan komitean vakuuttamiseksi ei ollut vaikea löytää. Saunomiseen liittyvät tavat toistuvat suomalaisissa lauluissa, uskomuksissa ja tarinaperinteessä.

Saunassa on synnytty, puitu elämän menoa ja pesty rakkaimmat viimeiselle matkalle.

Lisäksi perinne elää voimakkaana nykyäänkin: lähes 90 prosenttia suomalaisista saunoo kerran viikossa, ja maassa on noin 3,2 miljoonaa saunaa.

Ei siis ihme, että Unescon arvovaltainen komitea oli vaikuttunut.

Ritva Ohmeroluoma on Suomen Saunaseuran aktiiveja, joka oli hankkimassa suomalaisen saunaperinteen Unescon listalle. Ohmeroluoma kuvattiin vilvoittelemassa Suomen Saunaseuran ulkoterassilla Vaskiniemessä.­

Helppoa vaadittavan 25-sivuisen hakemuksen vääntäminen ei silti ollut. Käytännön kirjoitustyö päätettiin antaa Suomen saunaseuralle.

Tämän jälkeen opetus- ja kulttuuriministeriö antoi avustuksen, jolla Saunaseura pystyi palkkaamaan Annamaria Peltokankaan hakemuksen tekemiseen. Hakemuksesta tuli myös suomalaisten saunaseurojen yhteinen asia. Sitä kommentoivat saunaharrastajat muun muassa Oulusta, Tampereelta, ja Lappeenrannasta.

Yksi hakemuksen tekijöitä askarruttanut kysymys oli, miten suomalaissauna erottuisi keskieurooppalaisista lämpöhuoneista.

Ratkaisuksi keksittiin löylyn ääni, joka toistuu Unescoon lähetetyllä videollakin.

Alla Annamaria Peltokankaan tekemä esittelyvideo. Peltokangas myös kirjoitti hakemuksen.

Toinen haaste oli alastomuus. Museovirasto luetutti saunaseuralaisten tekemää hakemusraakiletta kansainvälisellä testiryhmällä, ja tulos oli selvä: hakemuksessa ei kannattanut käyttää alaston-sanaa (naked) lainkaan.

”Suomalaisillehan alastomuus saunassa on tietysti luonnollista, mutta niinhän se ei kansainvälisesti ole”, Ohmeroluoma sanoo.

”Laitettiin siihen sitten, että suomalaiset menevät saunaan ilman vaatteita.”

Myös hakemukseen liittyvistä kuvista paljasta pintaa karsittiin rankalla kädellä. Sen enempää valokuvissa kuin videollakaan ei näy rintoja tai takapuolia, sukupuolielimistä puhumattakaan, eikä liioin alastomia lapsia.

Kaikkiaan Ohmeroluoma uskoo, että ilman apua luetteloon pääsy olisi jäänyt unelmaksi.

”Kyllä se apu oli aivan korvaamaton. Me ei osattu niitä nyansseja niin ajatella ja varmaan olisi tullut hylkäys.”

Kaikkiaan hakemusta väännettiin kymmenen kuukautta, ja viimeisenä päivänä yötä myöten. Vielä aivan lähettämisvaiheessa siitä karsittiin pois yksi turhan rohkea kuva, ja se korvattiin Ohmeroluoman puhelimestaan kaivamalla valokuvalla.

Se esittää hänen omaa lempisaunaansa: kotipaikan rantasaunaa Saimaalla.

Näillä kuvilla suomalaista saunaa haettiin Unescon listalle:

Aivan ensimmäinen saunaan liittyvä perinne suomalaissauna ei Unescon listalla ole. Viro sai tunnustuksen Võrumaan savusaunaperinteelle jo vuonna 2013, ja tuolloin Suomessa kommentoitiin katkeraan sävyyn ”saunan varastamista”.

Museoviraston erikoisasiantuntijan Leena Marsion mielestä naapurimaan menestys ei kuitenkaan ole Suomelta pois.

”Toisin kuin maailmanperintökohteiden listassa, tässä listassa tehdään ihmisten, yhteisöjen tai ryhmien erilaisia kulttuuriperinteitä näkyväksi. Siinä voi olla vaikka useita eri nukketeattereita. Myös nämä eri saunomisperinteetkin erottuvat hienosti toisistaan. Virolaisilla on luettelossa yhden maakunnan savusaunaperinne, meillä koko saunomiskulttuuri”, hän sanoo.

”Saunomistahan on muuallakin maailmassa, mutta lukujen valossa yhtä saunahullua kansaa kuin suomalaiset ei ole. Täällä syödään, nukutaan ja saunotaan.”

Kaikkiaan Unescon listalla oli ennen nyt tehtyjä päätöksiä yhteensä 549 kulttuuriperintökohdetta 127 maasta. Nyt kohteita on viitisenkymmentä lisää.

Marsio on ollut Suomen saunahakemuksessa mukana alusta lähtien, ja seuraavaksi hän laittaa tarmonsa seuraaviin Unescon listalle tyrkyllä oleviin suomalaisperinteisiin.

Seuraava kansallinen hakemus koskee kaustislaista viulunsoittoperinnettä, ja Suomi on mukana myös monikansallisessa pohjoismaista limisaumaveneperinnettä koskevassa hakemuksessa.

Niihin odotetaan päätöstä tasan vuoden kuluttua.

Sitä ennen otetaan hyöty irti tuoreesta saavutuksesta. Osana hakemusta saunayhteisö on määritellyt joukon suojelutoimenpiteitä, joilla saunaperinteen elinvoimaisuutta tuetaan.

Näiden toimenpiteiden tukemiseksi on perustettu Saunarinki eli kaikille avoin saunatoimijoiden verkosto. Museovirasto on myöntänyt Suomen saunaseuralle avustuksen toiminnan käynnistämiseen.

”Tarkoituksena on sen avulla miettiä, miten saunaperinnettä viedään eteenpäin. Se voi olla vaikkapa tapahtumien järjestämistä ja tiedotusta”, Marsio pohtii.

Lisäksi Museovirasto valmistelee paraikaa kolmen yleisen saunan erityislakisuojelua. Nämä saunat ovat Kotiharjun sauna ja Arlan sauna Helsingissä sekä Rajaportin sauna Tampereella. 

Erikseen pohditaan Unesco-tunnustuksen hyödyntämistä markkinoinnissa.

”Kyllä tästä matkailuun liittyviä seurannaishyötyjä on. Sauna ja löyly ovat ainoita maailmanlaajuisesti levinneitä suomalaisia sanoja, ja tämä vahvistaa mainettamme saunamaana”, Marsio sanoo.

Saunaseuran Ohmeroluoma aikoo juhlistaa hankkeen menestystä luontevalla tavalla: saunomalla. Hän kertoo oman saunojantaipaleensa alkaneen yleisistä saunoista 1950-luvulla Mikkelissä.

”Siitä tuli aika nopeasti minulle rituaali, joka on jatkunut koko elämän”, hän sanoo.

Yhtä lailla mieleen ovat jääneet lapsuuden saunareissut Lievestuoreella. Kekseliäisyyteen taipuvainen isä oli laittanut saunaan kaiuttimet.

”Mentiin sitten saunaan ja kuunneltiin Lauantain toivottuja.”

”Ja juotiin mehua ja syötiin makkaraa.”

Myös kellojen valmistus Jura-vuoristossa ja kuskus pääsivät listalle

Venla Kuokkanen HS

Myös sveitsiläisten ja ranskalaisten kellojen valmistuksen ammattitaito sekä kuskus pääsivät tänä vuonna Unescon aineettoman kulttuuriperinnön listalle.

Ranskan ja Sveitsin rajalla sijaitsevan Jura-vuoriston alueella on tehty kelloja vuosisatojen ajan. Maat hakivat yhdessä Unescolta kyseistä tunnustusta. Aineettomaan kulttuuriperintöön kuuluu ammattitaito, jota tarvitaan kellon koneiston osien valmistamiseen. Näitä osia käytetään ranne- ja muihin kelloihin.

Unesco perustelee päätöstä sillä, että usein piilossa olevat mekanismit voivat myös olla näkyviä, minkä vuoksi nämä osat luovat myös esteettistä ja jopa poeettista ulottuvuutta esineihin.

Algeria, Marokko, Tunisia ja Mauritania hakivat kuskusin valmistukselle, tuotannolle ja kuluttamiselle pääsyä aineettoman kulttuuriperinnön listaan.

”Kuskus on läsnä kaikissa sosiaalisissa ja kulttuurisissa tapahtumissa. Se on samalla arkipäiväistä ja erityistä”, maat perustelivat kuskusin merkitystä hakemuksessaan.

Maiden mukaan kuskusista tekee tavallisen se, että sitä käytetään hyvin usein. Erityisen ruokalajista tekee yhteisöllisyys, jota ruokalaji luo ympärilleen.

Kuvia Suomen yleisistä saunoista, joille ollaan hakemassa suojelua:

Tiina Leivo vilvoitteli maaliskuussa 2020 Rajaportin saunalla.­

Kauko Huhtinen voimamaisemassaan Kotiharjun saunalla Helsingin Harjutorilla.­

Kotiharjun sauna sai kunnostetun kyltin tammikuussa 2018.­

Rajaportin saunassa pestään alakerrassa ja löylytellään ylhäällä lauteilla.­

Rikhard Tupin myi kesällä 2006 pääsylippuja Rajaportin saunaan Tampereella.­

Arla sauna pyörittää Kimmo Helistö. Kuva vuodelta 2011.­

Anonyymejä saunojia saunomassa.­

Marcus Wenzel löylytteli Harjutorin saunan lauteilla 2015.­

Lassen 70-vuotissyntymäpäiviä vietettiin vuonna 2009 Kotiharjun saunalla. Lasse pelaa saunalla shakkia, saunoo ja juo välillä viinaa.­

Mika Leskinen pesee Viimon, 6, selkää. Kaksikko kertoi vuonna 2006 käyvänsä yleisissä saunoissa 1–3 kertaa viikossa. ”Tämä on tällainen keidas”, kertoi Mika Leskinen Arlan saunan pesuhuoneessa.­

Pesijä työssään Arlan saunalla.­

Juhannusaaton viettoa Arlan saunan pihalla kesäkuussa 2018.­

Suvi Koskenmaa, Riikka Mäkinen, Sanna Nikula, Mila Nirhamo ja Suvi Oja-Heiniemi viettämässä polttareita Kotiharjun saunalla kesällä 2008.­

Utopia-kuoro testaa Harjutorin saunan akustiikkaa vuonna 2010.­

Peter Schild vilvoitteli Kotiharjun saunan ulkopuolella marraskuisena päivänä 2014.­

Lika irtoaa ihosta Arlan saunalla. Kuva vuodelta 1993.­

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat