Kustannusalan nokkamies ounastelee paperikirjan elävän vielä kymmenen vuotta – sen jälkeen kuolevat myös kriitikot - Kulttuuri | HS.fi

Kustannusalan nokkamies ounastelee paperikirjan elävän vielä kymmenen vuotta – sen jälkeen kuolevat myös kriitikot

Kirjallisuuden lukeminen muuttuu ”kuluttamiseksi”. Pääosaan nousevat kuunteleminen ja katsominen.

17.12.2020 15:54

Tuttu kirjailija lähetti viestin. Hän oli hikeentynyt luettuaan Suomen kirjailija­liiton jäsen­lehden tuoreesta numerosta juttua nimeltä Vuosi­sadan mullistus.

Ääni­kirjan rynnistyksen pitkän ja ansiokkaan selvityksen päätteeksi artikkelissa ääneen pääsee Kustannusyhdistyksen johtaja eli koko alan yhteinen puhemies Sakari Laiho. ”Kyllä paperikirja myy vielä ainakin vuosikymmenen”, hän arvioi.

Laihon näköalapaikka on maan paras, joten häntä täytyy kuunnella. Tulkitsen hänen lausumansa yritykseksi rauhoittelevaan myönteisyyteen: ei ole painettu kirja vielä kuolemassa käsiin.

Kirjailija kokee Laihon sanat toisin: ”Aika luovuttava asenne. Mitä jos Metalliliiton dirika sanois että valmistetaan metallista vielä muutama vuosi, sitten siirrytään muoviin.”

Ahdistava, masentava ja kaamea koronavuosi on ollut kirjankustannusalalla valoisin vuosikausiin ellei -kymmeniin. Äänikirja on kasvattanut markkinaa, kun monilla vanhoillakin teoksilla on nyt kysyntää uudessa muodossa.

Lisäksi ennakkotiedot umpeutuvan vuoden luvuista kertovat, että myös pitkään laskusuuntaan lipuneen painetun kirjan menekki on kääntynyt useassa kustantamossa nousuun. Mikä on jo ihme.

Toisin sanoen kirja-alan ei tällä kertaa tarvitse perinteisessä tammikuun lopun tiedotustilaisuudessaan yrittää parhaansa mukaan peitellä näivettymistä. Avoimen rehellisesti voivat riemuita pääsemisestä komealle kasvukäyrälle. Sillä tietysti on tarkoitus pysyä, vaikka koronarokote päättäisi poikkeusolot.

Luulisi menestyksestä vähitellen heltiävän myös kirjailijoille lisää siivua, sillä ilman heitä ei ole kustantamojakaan. Kirjailijaliiton viime kesänä valmistuneen selvityksen perusteella äänikirjasta suoritettava tekijänpalkkio on vain viides­osa vastaavan painetun kirjan tuotosta, keskimäärin 0,67 euroa teokselta.

Entä Laihon ounasteleman vuosikymmenen jälkeen, kun paperikirja ei enää myy. Mitä kirjallisuudelle tapahtuu?

Selvä se, että painettujen kirjojen tekeminen loppuu. Ehkä ei ihan kokonaan, vaan muutama näppi- ja näkötuntumaa vaaliva arthouse-kustantamo saattaa edelleen pukata liimasidoksia ajan rattailta putoavalle perinneporukalle.

Sekä uusia että vanhoja opuksia kauppaavia myymälöitä on suurin piirtein saman verran kuin levykauppoja nyt. Otavan omistama Suomalainen kirjakauppa on lopettanut toimintansa.

Sen sijaan muutaman Rosebud-puodin Hannu Paloviita rakentaa edelleen joissain väliaikaistiloissa kirjatiskejä eikä näe mitään syytä, miksi ei voisi jatkaa idealisminsa varassa ainakin 100-vuotiaaksi.

”Tärkeintä on, että kirjallisuutta kulutetaan”, Sakari Laiho summaa kustantajien kannan Kirjailija-lehden artikkelissa.

Sana kuluttaminen sisältääkin näppärästi niin lukemisen, kuuntelemisen kuin katsomisen. Paperin kuoleman jälkeen teosten vastaanotto painottuu vahvasti kahteen jälkimmäiseen.

Samassa artikkelissa kirjailija Laura Lindstedt jälleen painottaa, että kuunteleminen ei ole lukemista ja että silmälle laaditut teokset eivät sovellu korvalle joko ollenkaan tai usein ainakin hiukkasen kehnosti – ja että hänellä ei sinällään ole mitään äänikirjaa vastaan, mutta se vain on eri asia kuin kirja.

Olen tasan samalla kannalla.

Yksi ilmeisen monia huojentava ulottuvuus paperin kuolemaan kuitenkin liittyy. Myös kriitikot kuolevat. Siis ne ikävät ihmiset, jotka kunnioituksesta, kiintymyksestä ja rakkaudesta kirjallisuutta kohtaan pitävät velvollisuutenaan jakaa myös moitteita, kun katsovat aiheelliseksi.

Vastahankaiset arviot alkavat jo nyt olla mennyttä maailmaa, kun taloudellisesti riippumattomat, itsenäiset tiedotusvälineet ja alustat käyvät yhä harvinaisemmiksi. Seuraus on se, että puhe kirjallisuudesta hakeutuu aina vain enemmän erilaisiksi vinkeiksi ja suosituksiksi, ja puhujat samaistuvat tekijöihin. Kuten jo nähdään.

Ennustajan osa tuppaa olemaan hupsu, mutta menköön:

Paperin kuollessa kaikki kirjallisuus muuttuu hyväksi, ja kulutusmittarit osoittavat hyvien joukosta parhaat. Kiitos kirjasta -mitalin saavat silti aina ihan kaikki.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat