Raili Tang on taidekentän rohkea värien käyttäjä, joka vietti lapsena paljon aikaa isoisänsä automaalaamossa: ”Omien töideni läiskät, läntit ja sotkut ovat varmasti sieltä kotoisin” - Kulttuuri | HS.fi

Raili Tang on taidekentän rohkea värien käyttäjä, joka vietti lapsena paljon aikaa isoisänsä automaalaamossa: ”Omien töideni läiskät, läntit ja sotkut ovat varmasti sieltä kotoisin”

”En kestäisi olla ilman värejä.” sanoo taidemaari Raili Tang. Hänelle värit merkitsevät tunnetiloja.

”Maalaaminen minun elämäntapani. Sitä minun on pakko päästä tekemään. Vaikka sitten näitä seiniä maalaamalla”, Raili Tang kertoo kotonaan Katajanokalla.­

19.12.2020 2:00 | Päivitetty 19.12.2020 6:17

YLTÄKYLLÄISET värit vyöryvät päälle heti ulko-ovelta. Seinäpinnoilla hehkuvat turkoosin, vaa­leanpunaisen ja okran sävyt. Eteisen lattiaa koristaa muhkea salmiakkikuviointi.

Ei käy epäselväksi, että olemme astuneet taiteilijan kotiin.

Raili Tang kertoo asuneensa Katajanokalla 1980-luvun lopulta lähtien. Sinä aikana huoneisto on muovautunut pikkuhiljaa hänen näköisekseen.

”Minulla on maalauksissakin aina vähän kaikkea, siksi minulla on täälläkin. Olen Konmarin vastakohta”, Tang selittää.

”En kestäisi olla ilman värejä.”

TANG tunnetaan vahvojen kontrastien ystävänä ja voimakkaasta värien käytöstään. Hänen suurikokoisille öljyväritöilleen tunnusomaista ovat leveät siveltimenvedot ja pintarakenteiden korostaminen.

Tyylillisesti Tang luetaan informalisteihin ja abstraktin ekspressionismin edustajiin. On sanottu, ettei yhtä puhdasveristä jälkimmäisen tyylisuunnan edustajaa Suomessa taida hänen lisäkseen olla. Tang itse ei koulukunnista piittaa. ”No, en todellakaan”, hän naurahtaa.

”Menen vain työhuoneelle ja alan maalaamaan. Korkeintaan olen saattanut pohtia matkalla, että nyt haluaisin tehdä keltaisen työn. Sitten vain aloitan. Yleensä jokin läntti lähtee kuljettamaan minua. Se sanoo, että laitapa vielä tuota ja tuota.”

Tangin mielestä hyvässä maalauksessa pitää olla sekä herkkyyttä että voimaa. Teoksen pitää myös olla liikkeessä ja tempoilla moneen suuntaan. Kertoa omaa tarinaansa.

Tavoitteen saavuttaminen ei ole Tangin kaltaiselle mestarillekaan aina helppoa. Monesti työ saattaa seisahtua päiväkausiksi, eikä juonen päästä meinaa saada millään kiinni. Noina epätoivon hetkinä Tangista tuntuu, ettei hänestä ole mihinkään.

Silloin ei auta kuin kuulostella, mitä työ vielä tarvitsee.

”Tärkeintä on pysyä rehellisenä omalle tunteelleen.”

Mistä tietää, että työ on valmis? ”Sitten kun sävyt lähtevät skulaamaan. Värin kulku on hirveän tärkeää. Se, miten silmä lähtee liikkumaan teosta katsoessa. Jossain vaiheessa sen vain tuntee, että nyt työ on valmis. Äkkiä se onkin ihan päivänselvää. Jokin vain napsahtaa.”

TANGILLE värit ovat merkinneet aina tunnetiloja. Hän muistaa edelleen elävästi, kuinka istui pikkulapsena auton takapenkillä auton lipuessa kapeaa koivukujaa pitkin. Puiden välistä siivilöitynyt valo ja kesän värit tuntuivat pakahduttavan kauniilta. Maailma tuntui hyvältä paikalta elää.

Värit olivat muutoinkin keskeinen osa hänen lapsuuttaan. Tangin isä ja isoisä omistivat automaalaamon Pitäjänmäen teollisuusalueella.

Virossa syntynyt isoisä Juri Tang oli opiskellut koristemaalariksi Pietarissa, tullut Suomeen 1900-luvun alussa kultaamaan kirkkoa, löytänyt morsiamen ja jäänyt sille tielleen.

Automaalaamo oli pikkutytölle jännittävä paikka. 1950-luvulla värit sekoitettiin vielä käsin ja työn onnistumista arvioitiin maalipurkkiin kastettua metallinpalaa silmäilemällä. Tang seurasi harrasta työskentelyä monesti sivusta. Noilla kokemuksilla on ollut iso merkitys. ”Omien töideni läiskät, läntit ja sotkut ovat varmasti sieltä kotoisin”, hän arvelee.

Opinnot Suomen Taideakatemiassa Tang aloitti 1970-luvun puolivälissä, ja piti ensimmäisen yksityisnäyttelynsä Taidehallin studiossa 1980. Tavallaan hän siis viettää neljäkymmenvuotistaiteilijajuhlaansa. ”Mikä ettei. Voihan sen niinkin sanoa.”

Miten hän näkee muuttuneensa taiteilijana? ”No, en paljoakaan. Luonto ja maisema ovat olleet lähtökohtana koko ajan.”

OLOHUONEEN seinää vasten nojaa valtava vihreän väreissä loistava maalaus. Abstraktin taiteen tekijöiden on arvioitu perinteisesti välttelevän vihreää väriä, sillä sen ajatellaan kuljettavan ajatukset takaisin luontoon ja vetävän maton abstraktioiden alta.

Raili Tang antaa piut paut moisille ajatuksille.

Hän kertoo esimerkin 1950-luvun alusta kansakouluvuosiltaan. Eräällä hänen luokkatoverillaan oli ollut päällään kirkkaanpunainen villatakki ja violetti hame. Opettaja oli nostanut tytön seisomaan ja läksyttänyt häntä surkeasta pukuvalinnasta muun luokan edessä.

Opettajan mielestä värejä ei voinut yhdistää. ”Mietin, että miten niin ei voi? Minusta se oli ­oikein ihana yhdistelmä.”, Tang muistelee.

”Väri on väri.”

Mikä mahtaa olla hänen lempivärinsä? Se on kyllä vaikea sanoa, Tang vastaa.

”Se vaihtelee vähän vuoden­aikojen mukaan. Keväällä se on aina keltainen… tai sitten vaa­leanvihreä. Näin loppuvuodesta taas mustat kiiltävät asfaltit ovat aika hienoja”, hän pallottelee.

”Tai ehkä se on sittenkin pinkki!”

Raili Tang

Syntynyt Helsingissä 1950.

Informalismia ja abstraktia ekspressionismia edustava taidemaalari. Pitänyt nelisenkymmentä yksityisnäyttelyä.

Opiskeli Vapaassa Taidekoulussa vuosina 1971–1972 ja Suomen Taideakatemian koulussa 1975–1979.

Suomen taiteilijaseuran tunnustuspalkinto 1987 ja Pro Finlandia -mitali 2015.

Täyttää 70 vuotta lauantaina 19. joulukuuta.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat