Netflixin huippukallis maailmanlopun kuvaus tuntuu yhtä säväyttävältä kuin pastellitapetin tuijottelu – eikä sitä edes kuvattu Suomen Lapissa, vaikka George Clooney niin muisteli - Kulttuuri | HS.fi

Netflixin huippukallis maailmanlopun kuvaus tuntuu yhtä säväyttävältä kuin pastellitapetin tuijottelu – eikä sitä edes kuvattu Suomen Lapissa, vaikka George Clooney niin muisteli

George Clooneyn maailmanlopun scifidraaman The Midnight Skyn rakenne ei toimi ja katselukokemus jää kliiniseksi.

Augustine Lofthouse (George Clooney) luulee olevansa maapallon viimeinen elävä ihminen, kunnes törmää Iris-tyttöön (Caoilinn Springall).­

22.12.2020 14:52

Draama, scifi

The Midnight Sky. Ohjaus George Clooney, pääosissa George Clooney, Felicity Jones, David Oyelowo, Caoilinn Springall. 118 min. 13+. ★★

Oleellisin asia heti alkuun: George Clooneyn ohjaamaa ja tähdittämää The Midnight Sky -elokuvaa ei ole kuvattu Suomen Lapissa, vaikka Ilta-Sanomatkin ehti joulukuun alkupuolella niin uutisoida.

Elokuva sijoittuu osittain Napapiirin arktisille alueille. Clooney oli puhunut brittilehti Mirrorin haastattelussa rankoista kuvauksista ”sellaisella jäätiköllä Suomessa”. Elokuvan lopputeksteissä ei kuitenkaan ole mitään mainintaa Suomesta kuvauspaikkana. Islanti sen sijaan mainitaan.

Eli kuten Ilta-Sanomat myös jatkojutussaan arveli, Clooney taisi sekoittaa kaksi pohjoista maata keskenään. Sattuuhan sitä!

Kutsun tuota oleelliseksi asiaksi, sillä Lappi-yhteys olisi ollut ainoa kunnolla kiinnostava asia The Midnight Skyssä.

Netflixin alkuperäistuotanto yrittää olla suuria tunteita herättävä tieteiseepos, koskettava ja jännittävä maailmankaikkeutta syleilevä draama. Kaikki jää yritykseksi; tunteet eivät välity. Vikaa lienee Mark L. Smithin käsikirjoituksessa – Lily Brooks-Daltonin romaania, johon elokuva perustuu, en ole lukenut – mutta kritiikkiä voi heittää myös ohjaaja Clooneyn suuntaan.

Vuonna 2049 ympäristökatastrofi ja sitä seurannut säteily on yllättäen hävittänyt ihmiskunnan maapallon päältä. Vain tiedemies Augustine Lofthouse (Clooney) elelee tutkimuslaitoksella Napapiirillä. Kun laitoksen henkilökunta perheineen evakuoitiin, parantumatonta syöpää sairastava Lofthouse päätti jäädä viettämään sinne viimeiset päivänsä.

Lofthousea painavat sairauden lisäksi menneen elämän murheet. Aika kuluu viskiä naukkaillen sekä jurottaen. Sen ohella hän yrittää ottaa yhteyttä vanhoihin miehitettyihin avaruuslentoihin varoittaakseen, ettei maapallolle kannata palata.

Tuottaja Grant Heslov, Felicity Jones, Tiffany Boone ja ohjaaja George Clooney.­

Sitten Lofthouse huomaa, ettei olekaan laitoksessa yksin. Sinne on jäänyt piileskelemään myös pieni tyttö Iris (Caoilinn Springall).

Uusi huolenaihe seuraa pian: signaali avaruusalus Aetherilta, joka on vuosia aiemmin lähtenyt etsimään ihmiskunnalle elinkelpoisia taivaankappaleita. Sellainen on löytynyt Jupiterin kuusta, ja nyt Aetherin miehistö on katastrofista tietämättömänä palaamassa Maan päälle.

Vastasignaali ei yletä Aetherille saakka, joten varoittaminen ei onnistu. Ainoa toivo on päästä toiselle tutkimuslaitokselle voimakkaamman antennin luokse. Sen vuoksi sairaan Lofthousen on matkattava jalan jääkylmien tuulten ja tuiskujen läpi, samalla vielä Iriksestä huolehtien.

On aika selvää, mitkä aiemmat elokuvat ovat olleet Clooneyn ja muiden The Midnight Skyn tekijöiden mielessä.

Christopher Nolanin Insterstellarin, Ridley Scottin The Martianin, Alfonso Cuarónin Gravityn kaltaiset vakavat ja puolirealistiset, silti suurelle yleisölle kelpaavat scifidraamat.

En pidä noita mainittuja elokuvia mestariteoksina, mutta ne onnistuvat hyvin siinä missä yrittävät. Ne ovat jännittäviä tarinoita ihmisten selviytymiskamppailusta keskellä ääretöntä avaruutta.

The Midnight Sky ei onnistu niiden tavoin rakenteensa ja rytmityksensä vuoksi.

Se ei nimittäin keskity ollenkaan Clooneyn ja tytön selviytymiskamppailuun, jossa olisi voinut olla aineksia vetäväänkin elokuvaan. Sitä katkotaan alinomaa takautumiin Lofthousesta nuorena tiedenerona (Ethan Peck) sekä kuvaukseen Aetherin miehistön (Felicity Jones, David Oyelowo, Tiffany Boone, Kyle Chandler, Demián Bichir) vaiheista.

Demian Bichir (Sanchez) ja Tiffany Boone (Maya)­

Seurauksena elokuvalla ei ole kunnollista päähenkilöä, kaikki hahmot jäävät hyvistä näyttelijöistä huolimatta ohuiksi, eikä juonessa ole mitään kiireen tai tärkeyden tuntua. Viimeksi mainittu on aika kriittinen puute, kun puhutaan ihmiskunnan kohtalonhetkistä kertovasta tarinasta.

En ole aivan varma, pääsisikö The Midnight Sky lähelle esikuviaan silloinkaan, vaikka rakenne olisi väännetty uusiksi. Kaikki tuntuu oudon kliiniseltä. Henkilöt eivät edes vaikuta siltä, että olisivat elokuvan kaltaisessa elämän ja kuoleman tilanteessa. Clooney ei tosiaan ole ollut elementissään tämän projektin ohjaksissa.

Mikä lienee syynä, kun ei hän aloittelijakaan kameran takana ole. The Midnight Sky on jo seitsemäs Clooneyn ohjaama elokuva. Näyttelijänä hän on kyllä Lofthousenakin yhtä karismaattinen kuin aina.

The Midnight Sky on teknisesti täyttä laatutyötä, niin kuin voisi sadan miljoonan dollarin budjetin tuotannolta odottaakin. Eikä se katselukokemuksena myöskään ärsytä.

Mutta olisi mieluummin vaikka ärsyttänyt. Jos maailmanlopun kuvaus tuntuu yhtä säväyttävältä kuin pastellivärisen tapetin tuijottelu, jotain on pielessä.

The Midnight Sky Netflixissä.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat