Elämäkerta Gustaf Nyströmistä on kunnianpalautus varjoon jääneelle suomalaiselle arkkitehdille - Kulttuuri | HS.fi

Elämäkerta Gustaf Nyströmistä on kunnianpalautus varjoon jääneelle suomalaiselle arkkitehdille

Teppo Jokisen ja Anna Ripatin teos esittelee laajasti Gustaf Nyströmin merkitystä suomalaiselle rakennustaiteelle.

Gustaf Nyströmin suunnittelema Säätytalo otettiin käyttöön vuonna 1891.­

2.1. 2:00

Arkkitehtuuri

Teppo Jokinen ja Anna Ripatti: Arvorakennusten arkkitehti – Gustaf Nyström suunnittelijana ja opettajana. Parvs. 224 s.

Jos suomalaisista arkkitehdeistä pitäisi tehdä lista, Gustaf Nyström (1856–1917) tuskin olisi monellakaan listan kärjessä. Toden­näköisemmin sieltä löytyisi – toki aivan syystä – Alvar Aallon, Eliel Saarisen ja Carl Ludvig Engelin kaltaisia nimiä.

Taidehistorioitsija Teppo Jokisen laaja elämäkerta vakuuttaa, että Nyström kuuluu heidän kanssaan suomalaisarkkitehtien kärkeen. Teos on kunnianpalautus perinteitä vaalineelle suunnittelijalle, joka on historiankirjoissa jäänyt omaperäisemmillä tyyleillään erottuvien visionäärien varjoon.

Vaikka Nyström olisi nimenä vieras, hänen rakennuksensa ovat tuttuja etenkin helsinkiläisille. Uutislähetysten taustalla usein näkyvä Säätytalo ja sen vieressä oleva Kansallisarkisto ovat hänen käsialaansa. Aleksanterinkadulla ohittaa Atlas-talon ja Suomen Yhdyspankin rakennuksen. Listaan kuuluvat myös Vanha kauppahalli, Helsingin talvipuutarha, nykyinen Designmuseo ja usea yliopiston keskustakampuksen rakennus.

Jokisen elämäkerta on tähän mennessä laajin yleisesitys Nyströmin merkityksestä arkkitehtina. Teokseen kuuluu myös taidehistorioitsija Anna Ripatin kirjoittamat luvut Nyströmin urasta opettajana ja rakennussuojelijana.

Gustaf Nyström vuonna 1916.­

Nyström kohosi jo nuorena Suomen näkyvimmäksi arkkitehdiksi. Valtionarkiston eli nykyisen Kansallisarkiston valmistuessa vuonna 1886 hän oli vasta 30-vuotias. Maineeseen singahdettuaan hänen toimistonsa suunnitteli hengästyttävää tahtia arvorakennuksia ympäri Suomea.

Tyylillisesti Nyströmin rakennukset ammensivat eklektisesti eri aikojen tyylisuunnista – gotiikasta, barokista ja etenkin hänen suuresta rakkaudestaan, renessanssin arkkitehtuurista.

Gustaf Nyströmin ehdotus Säätytalon laajentamisesta Eduskuntataloksi vuodelta 1907.­

Suunnittelutyön ohella Nyström toimi pitkään Suomen Polyteknillisen opiston johtavana rakennustaiteen opettajana. Opiskelijoiden ”Proffeksi” ristimä Nyström koulutti käytännössä kaikki 1900-luvun alun suomalaisarkkitehdit Eliel Saarisesta Sigurd Frosterukseen.

Nyströmin opetus perustui pitkälti historiallisten rakennusten tarkkaan piirtämiseen. Oppilaille jaettiin kuvia Italian renessanssipalatseista kehotuksella ”Vasså go o kalkera”, olkaa hyvä ja jäljentäkää!

Nyström oli myös rakennussuojelun pioneeri, jonka pelasti monet keskiaikaiset linnat ja puukirkot tuhoutumiselta. Jotenkin hän ehti puuhastella kunnallispolitiikassakin. Ei ole ihme, että hän lopulta kuoli työuupumukseen.

Helsingin Aleksanterinkadulla sijaitsevan Atlas-talon julkisivupiirustus vuodelta 1889.­

Mutta miksi Nyström on jäänyt tällaisesta ansioluettelosta huolimatta varjoon? Elämäkerta paikantaa syyn Nyströmin arkkitehtuurifilosofiaan.

Hänen mukaansa arkkitehtuurilla on ikuisia lakeja, jotka ilmenevät parhaiten historian merkkirakennuksissa. Hyvää arkkitehtuuria syntyy, kun aiemmin hyväksi havaittuja ratkaisuja soveltaa uusien rakennuksen tarpeisiin ja ympäristöön.

Yliopiston kasvitieteen laitoksen (nyk. Kasvimuseo) julkisivukuva vuodelta 1900. Suomen itsenäistymisen jälkeen rakennusta suunniteltiin Suomen kuninkaan residenssiksi.­

Jo oppilaidensa silmissä Nyström alkoi näyttäytyä pölyisenä konservatiivina, joka ei ymmärrä päästää menneisyydestä irti. Hän karsasti kansallisromanttista wau-arkkitehtuuria ja nuoren polven hinkua olla originaaleja. Käsitys vanhanaikaisuudesta jäi elämään, ja Nyströmiä alettiin pitää lähinnä taantumuksellisten ”kertaustyylien” edustajana.

Jokisen teoksen suurin ansio on osoittaa näiden mielikuvien perustuvan pinnalliseen ymmärrykseen Nyströmin arkkitehtuurista.

Keisarillisen Aleksanterin yliopiston kirjaston (nyk. Kansalliskirjaston) laajennusosa Rotunda valmistui vuonna 1900.­

Vaikka Nyströmin tyylivalinnat nojaavat vahvasti historiaan, hänen mukaansa rakennukset tulee suunnitella ajan vaatimukset ja uudet tekniset mahdollisuudet huomioiden. Esimerkiksi Kansallisarkiston rautarakenteet ja yliopiston kirjaston laajennusosassa käytetty betoni olivat aikanaan uusinta uutta suomalaisessa arkkitehtuurissa.

Kun Nyström voitti Turun taidemuseon suunnittelukilpailun, hänen oppilaanaan ollut Herman Gesellius syytti suunnitelmaa liian perinteiseksi ja sieluttomaksi. Geselliuksen mielestä kakkoseksi jäänyt arkkitehtitoimisto Andersin–Jung–Bomanssonin jugendlinna olisi ollut ajanmukaisempi valinta.

Suomen Pankin Viipurin konttorissa (1910) on tyylillisiä vaikutteita hansakaupunkien arkkitehtuurista.­

Jokisen mukaan tarkempi vertailu kuitenkin osoittaa, että Nyströmin suunnitelma oli lasikattoineen ja wieniläisjugendista ammentavine sisustuksineen itse asiassa modernimpi kuin nuorten arkkitehtien ehdotus.

Yliopiston fysiikan laitos valmistui Siltavuorenpenkereelle vuonna 1909. Rakennuksen torni purettiin 1930-luvulla rakennetun lisäkerroksen myötä.­

Nyströmillä oli myös perusteltu syy pitää perinteistä kiinni. Niiden avulla rakennukset pystyi sovittamaan ympäristöönsä ja sen historiaan. Esimerkiksi Suomen Pankin Viipurin konttoriin Nyström etsi vaikutteita Itämeren hansakaupungeista, ja Helsingin Siltavuorenpenkereelle rakennettuun fysiikan laitokseen hän lisäsi goottilaisen, sittemmin puretun tornin korostamaan paikan ympäristöesteettistä vaikutelmaa.

Huolellisesti koottua kirjaa parantaa entisestään runsas kuvitus. Nyström oli muiden hyveidensä ohella myös loistava piirtäjä, ja kirjaa selailee mielellään jo pelkästään kuvien takia.

Gustaf Nyströmin akvarellimaalaus Vicenzan torilta vuoden 1891 Italian-matkalta.­

Karl Gustaf Nyström

Syntyi 21.1.1856 poliisikonstaapeli Gustaf Nyströmin ja tämän vaimon Fredrikan perheeseen.

Polyteknillisen koulun arkkitehtuuriopinnot 1869–1876, lisäopintoja Wienissä 1878–1879.

Aloitti 1880 konstruktio-opin opettajana Polyteknillisessä opistossa. Toimi koulun eri opetusviroissa elämänsä loppuun saakka.

Avioitui 1880 Augusta Maria Lovisa Melánin kanssa. Perheeseen syntyi viisi lasta.

Keisarillisen Aleksanterin yliopiston (nyk. Helsingin yliopisto) luottoarkkitehti 1883–1910. Laatii yliopistolle yli 50 rakennussuunnitelmaa, joista 11 toteutui.

Pietarin taideakatemian myöntämä akateemikon arvo 1892.

Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen 1884–1909, Suomen muinaistieteellisen toimikunnan jäsen 1897–1908.

Kuoli 61-vuotiaana 30.12.1917.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat