Haluaisitko elää paikassa, jossa viranomaiset voivat tunnistaa kasvosi missä vain? Tuore tietokirja tutkailee Kiinan ongelmia koronaan reagoimisen kautta - Kulttuuri | HS.fi

Haluaisitko elää paikassa, jossa viranomaiset voivat tunnistaa kasvosi missä vain? Tuore tietokirja tutkailee Kiinan ongelmia koronaan reagoimisen kautta

Katarina Baer ja Kalle Koponen tarkastelevat jättiläistä, joka valloittaa maailmaa ja valvoo tylysti kansalaisiaan.

2.1. 14:55

Tietokirja

Katarina Baer, Kalle Koponen: Kiinan suurin harppaus. Päämääränä maailman valvotuin kansa. Teos. 208 s.

Olisitko valmis elämään kaupungissa, jossa kasvosi voidaan tunnistaa ja linkittää viranomaisten yllä­pitämiin tieto­kantoihin missä tahansa julkisessa tilassa?

Olisitko valmis osallistumaan kaiken sosiaalisen kanssakäymisesi sisältävään pisteytysjärjestelmään, joka antaisi alennuksia vaikka vakuutuksista, mutta voisi viedä luottoluokituksesi?

Tämä on jo arkitodellisuutta Kiinan monissa miljoonakaupungeissa ja juuri tällaisiin kysymyksiin toimittaja Katarina Baer ja valokuvaaja Kalle Koponen tarttuvat kirjassaan Kiinan suurin harppaus.

Kiinan kansantasavalta on maailmanpolitiikan keskiössä – tarkastelee sitä sitten talouden, turvallisuuden, sananvapauden tai ympäristön kautta. Se on ollut nousussa tähän asemaan jo neljä vuosikymmentä, kommunistisen puolueen ohjaamana.

Lukutaidoton Lisu-vähemmistökansaan kuuluva nainen kantaa kompostoitua lantaa pellolleen korkealla vuorikylässä Yunnanin maakunnassa.­

Neuvostoliiton romahduksen piti tarkoittaa kommunististen puolueiden valta-asemien päättymistä kautta maailman. Kiina ei kuitenkaan ole noudattanut tätä länsimaista odotusta vaikka sen väestön elintasossa on tapahtunut absoluuttisessa mittakaavassa historian suurin nousu viimeisen puolen vuosisadan aikana. Kiinan keskiluokka on valtaisa, ja Shanghaissa on eniten pilvenpiirtäjiä maailmassa.

Nyky-Kiinassa on myös laajamittainen pääsy internetiin. Itse asiassa Kiinalla on ollut maailman suurin verkkoväestö vuodesta 2008 lähtien. Niin elin­tason nousun kuin verkkoperustaisen tiedonvälityksen on katsottu johtavan vääjäämättömästi demokratian etenemiseen.

Parturi Xu on tyytyväinen elämäänsä, vaikka kommunistipuolueen hallinto rajoittaa kansalaisten oikeuksia.­

Kiina on läpikäynyt jatkuvaa talouden ja puolustusvoimien uudistusta viimeiset 40 vuotta. Sen poliittisen järjestelmän modernisointi on kuitenkin joitain paikallisia kokeiluja lukuun ottamatta ollut jäissä vuodesta 1989 alkaen. Demokratisoitumisen sijaan nykyisen hallintokauden suunta on ollut pikemminkin kohti korkeimman vallan keskittymistä yksiin käsiin. Laaja verkostoyhteiskunta on tarjonnut Kiinan poliittiselle järjestelmälle mahdollisuuden kaikenkattavaan valvontaan niin verkoissa kuin niiden ulkopuolella.

Kiinalainen valvonta on ollut jo aiemmin suomalaisittain tunkeilevaa, mutta sen tietokoneistuminen, automatisointi ja erityisesti kasvojentunnistusteknologian yhdistäminen valvonta­kameroihin on saavuttanut aivan uuden tason.

Baer ja Koponen käsittelevät näitä ja useimpia muita Kiinaa koskevia ajankohtaisia kysymyksiä, huolia ja paradokseja tarjoten samalla aikalaiskuvan korona-Kiinasta helposti lähestyttävässä muodossa. Koronaan reagoiminen onkin hyvä väline hahmottaa Kiinan yhteiskunnan kysymyksiä.

Baer ja Koponen tarkastelevat koronan ilmenemistä ja sen kehittymistä niin tavallisten kiinalaisten kuin ulkopuolisen kummastelun näkökulmista. Jännärin tavoin etenevää taudin kehityskaarta voi verrata näin omiin kokemuksiin, varsinkin kun myös Suomen toimia pidetään kirjassa Kiinan rinnalla.

Uusia kulkutauteja on ilmennyt Kiinasta aiemminkin. Lähi­aikojen tunnetuin tapaus on vuoden 2003 SARS-epidemia, josta ounasteltiin tulevan Kiinan Tšernobylin-onnettomuus. Tämän vertauskuvan ajatuksena on, että ihmisten terveyteen vaikuttavien onnettomuuksien tai kulkutautien salaaminen sorruttaa luottamuksen autoritaariseen hallintoon. Hu Jintaon onnistui tuolloin kuitenkin kääntää SARSin hoito oman asemansa tueksi alun salailuista huolimatta.

Myös Koronan yhteydessä on käytetty Tšernobyl-vertausta. Taudin alkuvaiheissa varsinkin paikallisviranomaiset koettivat pitää uuden taudin ilmestymisen salassa. Kiinan keskusjohdon ja paikallistason hallinnon suhteet eivät ole aina harmoniset ja niiden välillä esiintyy myös ristiriitoja. Tosiasiallisesta yksipuoluejärjestelmästä huolimatta Kiina ei aina toimi monoliittina.

Kritiikki Wuhanin viranomaisten toimintaa kohtaan oli hetken aikaa mahdollista jopa verkon keskustelufoorumeilla, jotka on sittemmin puhdistettu tämänkaltaisista keskusteluista. Puolueen perusperiaatteena onkin ollut raportoida huonoista uutisista vasta kun niihin on löytynyt ratkaisu.

Kiina on myös onnistunut koronan hallinnassa montaa muuta maata paremmin. Koronastakaan tuskin tulee Kiinan Tšernobylia. Toimivampi vertauskuva taudin alkuvaiheen salailulle voisi pikemminkin olla Tappajahai-elokuvan (1975) pormestari. Suomessakin monet tahot kannattavat talouden pyörien pyörimistä ihmishenkiin kohdistuvasta riskistä huolimatta.

Baer ja Koponen esittävät hyviä kysymyksiä siitä kuinka Kiinan autoritaarinen järjestelmä voi edelleen toimia. Nationalismi, vaurastuminen ja kansain­välisen arvostuksen kasvaminen ovat toimivia selityksiä tälle.

Varmistuksena on maailman kehittynein valvontajärjestelmä, jonka teho sekä kattavuus voimistuvat jokaisella tietotekniikan alan kehitysaskeleella. Kiinan harjoittama verkkovalvonta ei ole oleellista vain Kiinassa, sillä valvonnan keinoin tuotetut tietokuplat ulottuvat sen rajojen ulkopuolelle.

Modernit ostoskeskukset Shanghaissa huokuvat ylellisyyttä, mutta ostovoimaista asiakaskuntaa ei riitä tungokseksi asti.­

Kylmän sodan aikana demokraattista hallintomallia kaupiteltiin sosialistisista maista uupuvalla yltäkylläisyydellä. Nykyisin suuri osa demokraattisten maiden kulutushyödykkeistä on valmistettu Kiinassa.

Länsimaiden viihdeteollisuudestakaan ei juuri enää löydy Kiinaa kielteisesti esittäviä sisältöjä. Suuret tuotannot halutaan myyntiin myös Kiinan markkinoille ja kiinalaiset yhtiöt rahoittavat niitä suoraan.

Abstraktia vapautta on vaikeampi kaupata, varsinkin kun sen voidaan esittää johtavan epävakauteen verrattuna autoritaarisen hallintomallin ylläpitämään vakauteen.

Vanha pariskunta on asunut vuosikymmeniä yhden huoneen asunnossa Shanghain Hongkoussa. Hognkoun kaupunginosassa sijaitsevassa korttelistossa oli toisen maailmansodan aikana juutalaisgetto.­

Valvonnan keinot voivat olla samoja poliittisista järjestelmistä riippumatta. Kiinan valvontainfrastruktuuria on myös ollut rakentamassa länsimaista peräisin olevia teknologiayrityksiä. Demokratioissa teknologioiden soveltamista ihmisten valvontaan voidaan yhä säädellä lainsäädännöllisesti.

On siten tärkeää asettaa laillisia rajoituksia valvonnalle ennen kuin järjestelmiä toimeenpannaan. Kiinan tapaus osoittaa, että teknisiä esteitä kaikenkattavalle valvonnalle ei enää ole.

Kirjoittaja on Kiinaan erikoistunut kansainvälisen politiikan professori Tampereen yliopistossa.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat