Tiina Rajamäen romaani kuvaa taitavasti kivuliaita ihmissuhteita klassisen musiikin maailmassa - Kulttuuri | HS.fi

Tiina Rajamäen romaani kuvaa taitavasti kivuliaita ihmissuhteita klassisen musiikin maailmassa

Alisa-romaanissa kaikista lahjakkain sellisti on kuollut kymmenen vuotta aiemmin.

Tiina Rajamäeltä on aiemmin ilmestynyt novellikokoelma Vieras maisema, joka oli Tiiliskivi-palkintoehdokkaana.­

6.1. 2:00

Romaani

Tiina Rajamäki: Alisa. Teos. 200 s.

Musiikki ja kirjallisuus ovat kuin sisaruksia, sanotaan, eikä niitä ole alun perin voinut edes erottaa toisistaan.

Klassisen musiikin maailmoissa on romaaneissa kuljettu viime vuosina muun muassa Marjo Heiskasen Mustissa koskettimissa, Matias Riikosen Suuressa fuugassa ja Kjell Westön Tritonuksessa.

Missä on musiikkia on toki myös sitä soittavia ihmisiä, ihmissuhteiden verkostoja. Tiina Rajamäen Alisassa klassisen musiikin ympärille keriytynyt maailma on monin tavoin kivulias paikka.

Kaikista lahjakkain sellisti, kaunis ja kiehtova Alisa, on kuollut 19-vuotiaana.

Kymmenen vuotta myöhemmin kuolema seuraa samaa musiikkilukiota käyneitä Katjaa ja Saraa edelleen, joskin eri tavoin. Katja on siirtynyt sellonsoitosta kirjallisuuden opiskeluun, Sara muuttanut viulunsa kanssa Keski-Eurooppaan.

Kerronta seuraa naisia vuorotellen. Vahvimman äänen saa Katja, ikuinen ulkopuolinen, joka kutoo menneisyydestä itselleen kotelon. Sara ja Alisa olivat parhaat ystävät, mutta Sara on kaikesta irrallaan, niin menneestä kuin varsin loisteliaana näyttäytyvästä nykyhetkestäänkin. Hänen vaiheistaan kerrotaan yksikön kolmannessa, siinä missä Katja saa minä-kertojan äänen. Samoin Alisa, tavallaan.

Rajamäen esikoinen, novellikokoelma Vieras maisema (2018) oli Tiiliskivi-palkintoehdokkaana. Esikoisen tapaan Alisa on kauniisti hiottu, mutta esikoisen tapaan jään Alisassakin ajoittain kaipaamaan syvyyttä, lämpöä, hyppyä kiiltävän kuoren taa.

Novelleissaan Rajamäki hahmotteli useimmiten naisten välisiä kauniita ja kipeitä suhteita. Sama on keskiössä Alisassakin – ja niiden ohessa yksinäisyys, mahdottomuus päästä toisen luo.

”En saa koskaan täysin otetta Sarasta, hänessä on kohtia, joita en tunne. Hän saattaa hävitä kesken kaiken, hänestä ei voi koskaan tietää.”

Musiikki tuo suhteisiin oman osansa – tai oikeammin, musiikin soittaminen. Kaikki eivät vain voi olla yhtä hyviä, lahjakkaita, ahkeria. Kaikilla ei myöskään voi olla varaa yhtä laadukkaisiin soittimiin, eikä kaikkien taustalla ole vanhempia, jotka jo ovat osa tätä kimaltavaa maailmaa.

Kuva suosituista ja ihailluista, joiden taustalla, aina taustalla, ulkopuolinen häämöttää, rakentuu taitavasti. Loppuun punottu kerronnallinen paljastus sysää solmun vielä tiukemmalle.

Katjan tarve saada Saran ja Alisan välinen ystävyys osaksi omaa elämäänsä on riipivä, mutta niin on myös Saran ja Alisan ystävyys itsessään. Nuoruuden kiihkeys on välittömästi läsnä, samoin kuin väärinymmärrykset.

Tuskaisin tietämättömyys koskee Alisan kuolemaa ja seuraa Saraa minne tahansa hän pakeneekin. Parvekkeelta tippuminen kirjattiin vahingoksi, mutta oliko se sitä? Ja jos ei, niin kenen oli syy?

Ihmissuhteiden ohessa osansa on musiikilla, musiikin soittamisella, raskaalla työllä keveiden sävelien takana.

”Kuinka täynnä musiikkia elämä voi olla, minkä kaiken voi vaihtaa musiikkiin, mistä kaikesta luopua musiikin vuoksi? Joka päivä oli aloitettava alusta: lopeta eilisten suoritusten ihailu, unohda väsymys. Et osaa vielä mitään.”

Katkelman voisi yhtä hyvin lukea kuvauksena kirjailijan työstä, loputtomista päivistä sanojen äärellä.

Rajamäen teksti lipuu sävelten lailla, taidokkaassa rytmissä. Jos konsertto on hiottu, on sitä myös romaani. Alisassa tyyli ja aihe sointuvat toisiinsa saumattomasti.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat