Uusnatsinakin tunnetun okkultisti Pekka Siitoimen tarinointi oli innostamassa 1 400-sivuiseen sarjakuvaeepokseen, joka vilisee salaliittoteorioita: ”Miksi asiat pitäisi yksinkertaistaa?” - Kulttuuri | HS.fi

Uusnatsinakin tunnetun okkultisti Pekka Siitoimen tarinointi oli innostamassa 1 400-sivuiseen sarjakuvaeepokseen, joka vilisee salaliittoteorioita: ”Miksi asiat pitäisi yksinkertaistaa?”

Matti Hagelbergin sarjakuva Läskimooses valmistui yhdeksän vuoden työn tuloksena. Seuraavaksi lehdet kootaan valtavaksi sarjakuvakirjaksi.

Kun Hagelberg aloitti Läskimoosesta, ennustettiin, että Nibiru-planeetta törmää Maahan. Erilaiset salaliittoteoriat ja maailmanlopun ennustukset rupesivat kiinnostamaan sarjakuvataiteilijaa.­

8.1. 2:00 | Päivitetty 8.1. 7:24

Joulun tienoilla ilmestyi Läskimooses-lehden 54. numero. Samalla valmistui Matti Hagelbergin sarjakuvasuurteos: 1 400 sivua. Niin laaja sarjakuva on harvinaisuus länsimaissa.

Laajoihin raameihin mahtuu paljon: vaihtoehtoiset selitykset maailmankaikkeuden synnystä, elämän ja ihmisen evoluutiosta, avaruuden kansoista ja valtasuhteista, Kalevalasta ja suomalaisuudesta.

Mukana on paljon apinoita, opettajia vierailta planeetoilta, viitteitä Tintti-sarjakuviin ja aika isossa roolissa Urho-jäänmurtaja.

Läskimooses on uhkaa henkivä musta planeetta. Aurinkokuntaan mahtuvat sen lisäksi myös Ohto- ja Fu-planeetat. Myös Marsissa käydään. Itse asiassa versionsa kalevalaisista laulumaista Hagelberg on sijoittanut Marsiin, jonka suurherra Lauri Kenttä muistuttaa häntä itseään.

Kun kaikki lähti liikkeelle alkuhiekan pöllähdyksestä Läskimooseksen ensimmäisessä numerossa vuonna 2012, Hagelberg aikoi tehdä vuodessa 200-sivuisen tarinan kymmenessä lehdessä. Yhdeksän vuotta myöhemmin hän ei osaa oikein itsekään selittää, mikä matkalla muuttui.

”Sivumäärä muuttui”, hän sanoo ja huokaisee. ”Suomaan kansan osuutta en alussa suunnitellut niin laajaksi”, hän miettii.

Suomaalaiset ovat Hagelbergin tulkinta suomalaisten varhaishistoriasta. Eeppinen kerronta ilmeisesti vain vaati tilansa.

Huvittavaa on, että Hagelberg ryhtyi puuhaan, koska edelliset työt olivat syntyneet hitaasti. Kekkonen (2004) vei neljä vuotta ja Silvia Regina (2010) kuusi. Ne ovat suomalaisen nykysarjakuvan merkkiteoksia.

Vauhti kyllä kasvoikin – keskimäärin vähän yli 150 sivuun vuodessa.

Hagelberg työskentelee raapekartongilla. Aiemmin viiltävän tarkat kuvat piirtyivät kartongille, jonka valmistus lopetettiin. Läskimooses syntyi karkeammalle kartongille. Jälki on rouheaa, entiseen verrattuna kulmikasta.

”Aiemmin piirrokset olivat geo­metrisempia ja pysähtyneempiä. Läskimooseksessa piirtäminen tässä ja nyt on ollut tärkeää.”

Vanhalla menetelmällä Läskimooses ei olisi vielä lähelläkään valmista.

Läskimooseksen värillisessä numerossa 52 esiintyy Marsin suurherra Lauri Kenttä, joka muistuttaa kovasti Matti Hagelbergia itseään.­

Läskimooseksessa myös kieli on entistäkin isommassa roolissa. Teksti kulkee enimmäkseen kuvien alla ja puhekuplia on niukasti. Kielessä on vaikutteita ennen kaikkea Raamatusta mutta paikoin myös Kalevalasta.

”Kirjoittaminen on ollut minulle aina lähtökohta sarjakuvien tekemisessä. Vanha testamentti ja etenkin viisi Mooseksen kirjaa ovat yksi suurenmoisimmista kirjallisista teoksista ihmiskunnan historiassa.”

Hagelberg on käyttänyt esikuvanaan vanhaa kirkkoraamattua, jonka suomennos valmistui 1930-luvulla. Uudet käännökset eivät Hagelbergia kiinnosta.

Raamatun kielen uudistaminen tekee tekstistä nykylukijalle helppoa, mutta samalla siitä katoaa jotain. Vanhahtava tyyli on saanut Raamatun kuulostamaan juhlavalta ja vaikuttavalta. Siitä on voinut hakea pontta puheeseen tai kirjoitukseen niin uskova kuin ateistikin – ja Läskimooses.

Sama pätee Kalevalaan. Sen ja Raamatun kielissä toistetaan asioita. Jankutus luo rytmiä ja tunnelmaa.

Kalevala on hieno kapine, jota on ilo käyttää eri tarkoituksiin. Gallen-Kallelan tulkinnat ovat raskauttaneet ja sitoneet sitä tarpeettoman paljon. Kalevalalla pitäisi leikitellä enemmän, jatkaa sitä.”

Toki Kalevalan perinnettä ja perintöä onkin hyödynnetty. Hagelberg mainitsee esimerkkeinä Aleksandr Ptuškon suomalaisneuvostoliittolaisen yhteistyöelokuvan Sampo (1959) ja Kalle Holmbergin tv-sarjan Rauta-aika (1982).

Sarjakuvassa esimerkiksi Mari Ahokoivu hyödynsi kalevalaista perinnettä Oksi-kirjassaan (2018). Musiikissa Juha Hurme ja Tuomari Nurmio vetivät äskettäin Kalevala elävänä tai kuolleena -hankkeen.

Sekä Raamatun että Kalevalan tarinat on muokattu kirjoiksi hyvin vanhasta suullisesta perinteestä. Hagelberg korostaa, ettei ole yrittänyt käyttää niiden kieltä sellaisenaan. Hän on pyrkinyt kirjoittamaan niin kuin joku puhuisi, jos yrittäisi tavoitella Raamatun tai Kalevalan tyyliä.

Hagelberg huomauttaa, että Läskimooseksessa on useita kertojia, jotka vievät tarinoita eteenpäin vuorotellen. Ainakin osa heistä on epäluotettavia. Moniäänisyys tekee kerronnasta arvoituksellista.

Evoluutio etenee Läskimooseksen ensimmäisessä numerossa.­

Arvoituksellisuutta Läskimoosekseen tuo myös lehtimuoto. Suurta kudelmaa on ollut vaikea pitää mielessä kokonaisuutena, kun palapeli on edennyt parin kuukauden välein ilmestyvissä lehdissä. Hagelbergille sarjallisuus oli olennainen osa teosta.

”Lapsena sain Ruutu-lehdestä vain satunnaisia numeroita. Täydensin itse päässäni Yoko Tsunon ja Natašan seikkailuja, jotka ilmestyivät jatkosarjoina. Kun sitten luin ne myöhemmin kokonaan, ne vaikuttivat paljon tylsemmiltä kuin kuvitelmani. Se ajatus on kulkenut pitkään mukanani.”

Ruutu ja sen jatkaja NonStop esittelivät 1970-luvulla Suomessa monia ranskalais–belgialaisen perinteen sarjakuvia. Hagelberg on maininnut esikuvakseen myös muun muassa Ihmeneloset-lehdet, joiden piirtäjä Jack Kirby nosti supersankarisarjakuvien visuaalisuuden poptaiteeksi.

Hagelberg on huomauttanut, että sarjamuodolla on pitkät perinteet. Alexandre Dumas ja Charles Dickens julkaisivat kirjansa ensin jatkosarjoina. Nyky­ajasta Hagelberg ottaa esimerkeiksi tv-sarjat kuten Sopranosin ja Twin Peaksin.

”Läskimooses on pikemmin tapahtuma kuin teos. Hain siinä vuorovaikutusta yleisön kanssa. Minua kiinnostaa, kuinka tauot vaikuttavat. Ne antavat lukijalle mahdollisuuden täydentää ja lisäillä tarinaa, kun se on koko ajan kesken.”

Nyt se kokemus on ohi. Hyvällä onnella Läskimooseksen kaikki numerot voi saada hankittua, mutta vaatisi mielenlujuutta annostella lukukokemus niin kuin tekijä sen tarkoitti.

Hagelberg loi Läskimooseksen, muttei saattanut sitä maailmaan ihan yksin. Lehdet julkaisi Kreegah Bundolo, Hans Nissenin yhden hengen paja. Nissen kustansi myös muun muassa Hanneriina Moisseisen Kannaksen (2016), joka sekin kuuluu viime vuosien tärkeimpiin sarjakuvateoksiin.

Läskimooses on ollut iso urakka myös Nissenille, joka aikoo lopettaa kustantamonsa sen myötä.

Edessä on vielä yksi ponnistus. Läskimooses pitää koota kirjaksi – vaikka se toimiikin kokonaisuutena eri tavalla kuin lehtinä. Kirjasta jäävät pois lehtien mainiot kerhopalstat, mutta mukaan tulevat nootit, joissa Hagelberg vielä laajentaa luomiaan maailmoja.

1 400-sivuisen kirjan julkaiseminen ei ole helppoa. Hommaan ryhtyy pieni Asema-kustantamo, joka tarvitsisi siihen tosin vielä lisärahoitusta. Asemaa vetää Ville Ranta, joka tunnetaan sarjakuviensa ohella poliittisista pilapiirroksistaan.

Rannan ja Hagelbergin tyylit ovat tyystin erilaisia, mutta molemmat lähestyvät sarjakuvaa pitkälti kirjoittamisen kulmasta. He ovatkin ensimmäiset sarjakuvataiteilijat, jotka on otettu Suomen Kirjailijaliiton jäseniksi.

Hagelberg on tehnyt sopimukset Läskimooseksen julkaisemisesta kirjana myös Ranskassa L’Associationin ja Yhdysvalloissa Fantagraphicsin kanssa. Ne ovat tärkeimpiä taidesarjakuvan kustantamoja. Niillekin hanke on iso käännöstöineen, joten aikataulut ovat auki.

Monien taiteilijoiden tapaan Hagelberg ei mielellään selitä teostaan. Läskimooseksen arvoituksellisuus kiehtoo, joten ehkei sitä pidäkään selittää liikaa. Mutta jotain Hagelberg suostuu avaamaan.

Niihin aikoihin, kun Hagelberg aloitti Läskimoosesta, ennustettiin, että Nibiru-planeetta törmää Maahan. Myös mayojen kalenteri ennusti maailmanloppua. Hagelberg huomasi, että jopa suhteellisen järkevät ihmiset seurasivat ennustuksia.

”Nibirun ja mayojen lisäksi muistin, että eräässä haastattelussa okkultisti ja uusnatsi Pekka Siitoin kertoi planeetasta, jolta kaikki aasialaiset ovat tulleet. Kiinnostuin sellaisten tarinoiden kertojista. Salaliittoteoriat ovat yksi Läskimooseksen kantavista teemoista”, Hagelberg sanoo.

”Siinä käsitellään uskon asioita, sitä kuka uskoo mihinkin ja miksi. Mitä tarkoitusta palvelee, että asiat yksinkertaistetaan mukavan kokoisiksi? Tieteellinen maailmankäsitys taas ei lukitse mitään vaan koostuu teorioista, jotka täydentyvät koko ajan.”

Läskimooses-teos käsittelee salaliittoteorioita ja muita uskomuksia, mutta sen lukukokemus – sellaisena kuin Hagelberg sen tarkoitti – muistuttaa tieteen alati täydentyvää maailmankuvaa.

Teoksena Läskimooses voi olla valmis, mutta lukijoiden mielissä tuskin koskaan.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat