Trumpin Twitter-tilien poisto paljastaa teknologia­jättien toiminnan surkeuden, toteavat kansain­väliset analyysit - Kulttuuri | HS.fi

Trumpin Twitter-tilien poisto paljastaa teknologia­jättien toiminnan surkeuden, toteavat kansain­väliset analyysit

Trump on Twitterin kautta määrittänyt lähes koko presidenttikautensa ajan pitkälti sen, mistä puhutaan. Ja niin on taas, ainakin kerran vielä.

Viestipalvelu Twitter sulki presidentti Donald Trumpin tilin pysyvästi lauantain vastaisena yönä. Samoin tekivät useat muut sosiaalisen median palvelut, kuten Facebook, Instagram, Snapchat ja Twitch.­

10.1. 15:50 | Päivitetty 13.1. 10:30

Twitter sulki pysyvästi Yhdysvaltojen presidentin Donald Trumpin tilin lauantain vastaisena yönä Suomen aikaa. Myös muun muassa Facebook ja sen alainen palvelu Instagram, kuten myös Snapchat ja Twitch, sanoivat Trumpille hyvästit.

Suurin merkitys on kuitenkin Twitterillä, sen kertoo jo reaktioiden ja analyysien määrä ympäri maailmaa. Tekstien määrä osoittaa, miten suurta valtaa Trump on käyttänyt Twitterin kautta: määrittänyt lähes koko presidenttikautensa ajan pitkälti sen, mistä puhutaan. Ja niin on taas, ainakin kerran vielä.

Tässä koonti muutamasta maailmalla tehdystä analyysistä:

The Atlanticissa tutkija Evelyn Douek kirjoittaa, että tämän viikon moderointipäätösten tarinan voi kertoa kahdella tavalla: ensimmäinen on myytti, johon teknologiajätit haluavat meidän uskovan, toinen on realistinen näkemys.

Myytti on, että alustoilla on käytännöt ja periaatteet, joihin ne nojautuvat. Ja että päätökset tehdään aina faktojen ja sääntöjen tarkan arvioinnin jälkeen neutraalisti. Realistinen näkemys taas on, että alustojen ja niiden johtajien tämän viikon viestit ja taustoitukset ovat pr:ää, jolla raadollisempi todellisuus yritetään peittää – siis se, että Trumpin tilien poistaminen alustoilta oli mielivaltaista.

”Tämä oli kunnioitusta herättävän vallan osoittamista, ei syyllisyyden myöntämistä. Nämä olivat pikemminkin editoriaalisia ratkaisuja ja bisnespäätöksiä, jotka tehtiin ankaran arvostelun alla, kuin aiempien ohjenuorien neutraalia soveltamista. Pikkuriikkinen joukko ihmisiä Piilaaksossa määrittelee modernia keskustelua ilmeisesti luomalla Twilight Zonen (Hämärän rajamaa), jossa säännöt ovat jossain demokraattisen hallinnan ja journalismin välimaastossa, mutta he tekevät niin lennosta ja tavoilla, jotka sopivat heille.”

 ”Lisätutkimusta tarvitaan selvittämään päivä, jolloin väistyvä presidentti ei ole tavalla tai toisella kannustanut väkivaltaan edellisen neljän vuoden aikana.”

Ennen tätä viikkoa ja kongressirakennuksen valtaukseen yllyttämistä Trump sai jatkaa twiittailuaan, vaikka tililtä julkaistiin esimerkiksi viime kesän Black Lives Matter -mielenosoitusten aikaan viesti ”when the looting starts, the shooting starts” (”kun ryöstely alkaa, ampuminen alkaa”). Aiemmin presidenttikaudellaan Trump vertasi Twitter-tilillään oman ydinasenappinsa kokoa Pohjois-Korean Kim Jong-unin napin kanssa. Esimerkkejä riittää.

Ja kun Trump sai lähtöpassit Twitteristä, Talibanin tiedottajalla on yhä Twitter-tili. Samoin on Intian pääministerillä Narendra Modilla, vaikka hänen hallituksensa harjoittaa raakaa muslimivähemmistön sortoa. Lista jatkuu ja jatkuu, Douek kirjoittaa.

Narendra Modi­

Kun teknologiajätit perustelivat Trumpin tilien poistamista, yksikään ei maininnut, että yhdysvaltalaiset äänestivät Trumpin pois vallasta marraskuussa, että Trump ei ole presidentti enää kahden viikon päästä, että senaatin valta siirtyy näillä näppäimillä demokraateille ja että teknologiajättien sääntelyyn voi olla tulossa suuriakin muutoksia. He eivät maininneet niin julkista kuin yritysten omien työntekijöiden jatkuvasti kasvanutta painetta tehdä nimenomaan se ratkaisu, joka nyt tehtiin.

”Nämä liikkeet olivat alustojen vallankäytön tähän asti peittelemättömin näytös, mutta samalla ne olivat epäsuora tunnustus, että alustat eivät pelkästään edistä itsehallintoa, vaan niillä on rooli [demokratian] keskinäisessä valvontajärjestelmässä. – – On riittämätöntä sanoa, että vapaan maailman johtaja löytää aina paikan puhua – jos hän haluaa kannustaa väkivaltaan, löytäköön paikan puhua jostain muualta.”

Le Mondessa Damien Leloup puolestaan kirjoittaa, että teknologiajättien päätöksistä voi perustellusti olla sitä mieltä, että ne olivat joko riittämättömiä, myöhässä, sortoa, tai vaarallisia. Tämän erimielisyyden ei silti pitäisi sumentaa yhdysvaltalaisten poliitikkojen ja internetin suurten alustojen yhteistä vastuuta salaliittoteorioiden ja muun edesvastuuttoman sisällön levittämisestä.

”Twitter puolusti päätöstään pitkällä tekstillä, jossa se perusteli, että väistyvän presidentin uusissa viesteissä on riski väkivallan kannustamiselle. Oikeudenmukainen analyysi, mutta se oli yhtä totta eilen, toissapäivänä, kolme kuukautta tai vuosi sitten. Lisätutkimusta tarvitaan selvittämään päivä, jolloin väistyvä presidentti ei ole tavalla tai toisella kannustanut väkivaltaan edellisen neljän vuoden aikana.”

Leloup päätyy aivan samaan päätelmään kuin Douek: teknologiajättien päätökset liittyvät pian vaihtuvaan valtaan Washingtonissa ja demokraatteihin, joista usean vaalilupauksiin kuului internetalustojen paneminen kuriin. Lisäksi Yhdysvaltain liittovaltion ja osavaltiotason kilpailuviranomaiset nostivat oikeusjutut Facebookia vastaan joulukuussa kilpailulainsäädännön rikkomisesta.

Mark Zuckerberg kirjoittaa, että ’nykyinen konteksti on perustavanlaatuisesti erilainen’ Capitolin hyökkäyksen jälkeen ja että Facebookia ei saa käyttää ’väkivaltaisen kapinan yllyttämiseen demokraattisesti valittuja kansanedustajia vastaan’. Puheenvuoro olisi paljon painavampi, jos Facebook ei olisi viime kesään asti antanut erilaisten kapinallisten, puolisotilaallisten ryhmien kukoistaa alustallaan. – – Puhumattakaan Facebookin aktiivisesta roolista Qanon-salaliittoteorian kasvattamisessa.”

Mark Zuckerberg­

Ja kun Google ilmoitti, että äärioikeiston suosima Parler-keskustelupalvelu poistetaan sen sovelluskaupasta, Google olisi voinut ”aloittaa siivoamalla ovensa edustan”. Googlen Youtube kantaa suuren vastuun kaikkein sekopäisempien salaliittoteorioiden levittämisessä, jota se on tehnyt vuosikausia, Leloup kirjoittaa.

Samaa sanoi teknologiajäteistä kirjoittamiseen erikoistunut Casey Newton:

”Capitol-kukkulan valtausta ei yhtäkkiä aloittanut Donald Trump, joka kehotti kannattajiaan marssimaan senaattiin puheessaan. Se oli lakipiste pitkässä prosessissa, joka toi tuhansia ultraradikalisoituneita militantteja Washingtoniin 6. tammikuuta, ja tuo prosessi pyöri pitkälti Facebookissa, Twitterissä ja Youtubessa”, Leloup jatkaa Le Mondessa.

Kun teknologiajätit kieltäytyivät Trumpin viestien moderoinnista ennen kuin vasta aivan hiljattain, pää tuli lopulta vetävän käteen. Jäljellä oli kaksi äärimmäistä vaihtoehtoa: joko täydellinen laissez-faire-asenne tai Trumpin tilien sulkeminen. Jälkimmäinen päätös Trumpin presidenttikauden viime hetkillä on samalla tunnustus, että teknologiajättien toimintatavat viimeisen kymmenen vuoden ajan ovat epäonnistuneet, Leloup kirjoittaa.

Samalla myös poliitikoilla on vastuu kannettavanaan, Leloup jatkaa. He ovat tehneet alustoista, erityisesti Twitteristä, oikeutettuja poliittisen viestinnän kanavia.

Woodrow Wilson (1856-1924)­

Texas A&M Universityn viestinnän professori Jennifer Mercieca vei oman analyysinsa paljon pidemmälle historiaan. Yhdysvaltain presidentit (kuten myös monen muun maan johtavat poliitikot) ovat Woodrow Wilsonista lähtien eli noin sadan vuoden ajan käyttäneet uutta mediateknologiaa puhuakseen suoraan kansalle, eivät muulle hallinnolle, jotta kansa painostaisi kongressia edistämään presidentin poliittista agendaa. Presidentti tarvitsi pitkään lehdistöä, ja tämä suhde oli usein symbioottinen. Mutta kun kaapeliuutiset, internet, blogit, sähköposti, kännykät, sosiaalinen media kukin vuorollaan yleistyivät, lehdistöstä on ollut aina askelta vähemmän hyötyä presidentille.

George W. Bush­

George W. Bushin presidenttikaudesta lähtien (2001–2009) Yhdysvaltain presidenttiys on Merciecan mukaan ollut ”jälkiretorinen”: presidentti ei enää yrittänyt viestiä median avulla kansalle kongressin ohi saadakseen kongressin taipumaan tahtoonsa, vaan propagandaa ja kaikkialla läsnä olevaa viestintää käytettiin kansan turruttamiseen.

Barack Obama jatkoi ”jälkiretoristen” tekniikoiden käyttämistä. Presidentti ohittaa lehdistön käyttämän harkinnan ja mahdolliset tiukat kysymykset käyttämällä alustoja, jotka eivät harkitse eivätkä kysele.

Tällaisessa tilanteessa lehdistöllä ja presidentillä on kummallakin valta määrittää, mistä kansa puhuu. Ne kilpailevat keskenään. Yhdysvalloissa valtavirtamedian, oikeistomedian ja presidentin kesken on Merciecan mukaan käynnissä kylmä sota nimenomaan tästä puheenaiheiden määrittämisen vallasta.

Barack Obama­

Trump teki kylmästä sodasta kuuman kutsumalla uutismediaa ”kansanvihollisiksi” ja muilla uhkailuilla, jos toimittajat kysyivät jotain, mistä Trump ei pitänyt. Mutta Trump oli hyväksi katsojaluvuille ja tilaajamäärille. Trump käytti median tarjoamaa alustaa vähentääkseen luottamusta mediaan. Ja kun uutismediat mahdollisesti oppivat läksynsä Trumpin kauden aikana, sillä ei ollut väliä, koska Trump pystyi aina käyttämään sosiaalista mediaa.

Nyt tuota mahdollisuutta ei enää ole. Hän ei pysty kommunikoimaan kannattajiensa kanssa suoraan, välissä on yhtäkkiä perinteisen median harkinta ja mahdolliset tiukat kysymykset. Hän ei pysty enää suoraan määrittämään, mistä kansa puhuu. Trumpin retorinen valta otettiin pois.

”Trumpin kannattajat haluavat tehdä tästä ’sananvapaus’- tai ’sensuuri’-asian. SE EI OLE SITÄ. Tämä on retorisen ja poliittisen vallan asia. Tässä on kyse siitä, kuka pystyy määrittämään, mistä kansa puhuu ja kenellä on pääsy julkiseen keskusteluun”, Mercieca kirjoittaa Twitterissä.

Kun Trump oli saanut vasta väliaikaisen kiellon Twitteriin, tutkija Jevgeni Morozov kirjoitti Twitterissä, että tasan vuosikymmen Twitter-vallankumouksen eli arabikevään jälkeen demokratiat ovat vihdoin oppineet ratkaisevan tärkeän asian: joidenkin ihmisten ei pidä antaa twiitata!

Oikaisu 13.1. klo 10.27: Narendra Modi on Intian pääministeri, ei presidentti, kuten artikkelissa aiemmin kirjoitettiin.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat