Sylvi Kekkonen sai emännöitäväkseen värikkään ryhmämatkan Kiinaan: Pari suomalaista äityi ryyppäämään, yksi sai tehtävän CIA:lta, ja isänniltä tuli rahaa tuliaisiin - Kulttuuri | HS.fi

Sylvi Kekkonen sai emännöitäväkseen värikkään ryhmämatkan Kiinaan: Pari suomalaista äityi ryyppäämään, yksi sai tehtävän CIA:lta, ja isänniltä tuli rahaa tuliaisiin

Sylvi Kekkonen luotsasi ensimmäisen kulttuuriryhmän Kiinaan 1953. Hänen päiväkirjoistaan ja ryhmän teksteistä avautuu poikkeuksellisia näköaloja Maon valtakuntaan.

Sylvi Kekkonen johdatteli ensimmäisen suomalaisen kulttuuriryhmän Kiinaan vuonna 1953. – Kirjan kuvitusta.­

11.1. 17:00

Tietokirja

Timo Soikkanen, Henna Lohento, Pekka Lähteenkorva: Sylvin matkassa. Yksityiset päiväkirjat Kiinasta. Otava. 160 s.

Sylvi Kekkosesta (1900–1974) on viime aikoina kirjoitettu paljon. Elämäkertoja, muotokuvia, romaaneja. Mielenkiinto presidentin puolisoa kohtaan on vähä vähältä korvautunut kiinnostuksella itsenäiseen ihmiseen, Sylvi Kekkoseen.

Sylvi Kekkosen omia tekstejä tuo julki Sylvin matkassa -teos. Kirjahankkeen takana ovat Timo Soikkanen, Henna Lohento ja Pekka Lähteenkorva.

Ensikädessä teos sisältää silloisen pääministerin puolison yksityiset päiväkirjat kulttuurivaltuuskunnan matkalta Kiinaan kevätkesällä 1953. Rinnalla on otteita muiden ryhmäläisten päiväkirjoista ja julkaistuista teoksista. Vertailu toteutuu hienosti: kunkin aukeaman vasemmalla palstalla puhuu Sylvi, oikealla toiset. Samoista hetkistä ja tilanteista.

Matka oli pitkä, uuvuttavakin, ja Sylvi Kekkonen johti peräti 17-henkistä ryhmää. Matka oli harvinaista lajia, Suomi oli vastikään solminut diplomaattisuhteet Kiinan kansantasavallan kanssa, jonka Mao Zedong julisti lokakuussa 1949. Oltiin uuden ystävyyden asialla.

Kiinan-retki (17.4.–13.6.) ajoittui kiintoisasti, Stalinin kuoleman ja Korean sodan aselevon väliin. Jos maailmantilanteesta ei kirjassa olekaan puhe, totta kai itäblokin interregnum värähteli taustalla.

Sylvi Kekkonen vuonna 1953.­

Matkalle lähti kirjavaa ryhmää, joukossa sellaisia kuin Matti Kurjensaari, Pentti Haanpää, Ritva Arvelo, Kustaa Vilkuna, Aimo Kanerva, Mauri Ryömä ja Aira Sinervo. Koostumukseltaan porukka kallistui vasemmalle, vaan mistään puoluedelegaatiosta ei voi puhua.

Millaisin silmin Sylvi Kekkonen ja muut havainnoivat uutta Kiinaa?

Kekkonen kirjaa läheltä arjen detaljeja ja impressioita, koristeellisia tiloja, ja historian mittakaavaa enemmän kuin nykyhetkeä. Isäntien tuotanto- ja ennusteluvut hän jätti huomiotta jopa mielenosoituksellisessa määrin. Ryhmästä hän oli propagandalle immuunein, ja jätti väliin useita luentoja.

Esitelmät kyllästyttivät muitakin. ”Pitkäjäykkinen istunto, kolmisen tuntia, turhanpäiväisiä kysymyksiä”, Haanpää huokaili erästä käyntiä.

Moni ryhmäläinen merkitsee ylös hengästyttävän kaunista maalaismaisemaa, vuoria ja jokia, ja jättimäisiä rakennustöitä, toisaalta ankeaa alkeellisuutta. Kansatieteilijä Vilkuna juoksi vanhojen puuaurojen perässä.

Sylvi Kekkonen (oik.) vierailee rakennustyömaalla Kiinassa.­

Shanghai oli suosikkikaupunki.

”Ihmispesä. Kiinalaisuuden ja eteläeurooppalaisuuden amerikkalainen sekoitus. Naisilla on taas leninkejä, vaaleaksi värjättyjä hiuksia”, Kurjensaari villiintyi. ”Tunnen syntistä riemua, että olen jälleen oikeassa suurkaupungissa. Ja kysymyksessä on maailmankuulu paheitten pesä, Shanghai.”

Ainakin kerran Kekkonen otti yhteen miehensä lähiystävän Vilkunan kanssa, jonka katsoi tarpeettomasti nuoleskelevan isäntien näkemyksiä. ”Jäin yksin”, Sylvi totesi muun ryhmän tukiessa sillä erää Vilkunaa.

Kantonissa Kekkonen ja Haanpää kuvaavat erästä turvallisuuspoliisin pomoa kovin vastakkaisesti. Kun Sylvin mukaan ”poliisikomentaja – oikea verikoiratyyppi – piti verenhimoisen puheen”, niin Piippolan isäntä punnitsi saman hepun ”silmälasipäiseksi, vilkkaasti elehtiväksi, toiminnantien mieheltä näyttäväksi”.

Vallankumousoopperoita seurattiin usein – ja hätkähdettiin. Kurjensaareen pikakuva musiikista lienee kelvannut muille: ”Vaikutti suunnilleen samalta kuin ilmaporan ja sepelimyllyn yhteissoitto padankansien arvovaltaisella johdolla. Tähän asti tyrmistyttävin elämys.”

Arvelo näyttelijänä upposi taidemuotoon syvimmälle, toisaalta Haanpää istui sitkeimmin saleissa – yleisöä tarkkaillen.

Alkoholitarjoilu verotti suomalaisten kuntoa, eritoten Kurjensaaren, toki Haanpäänkin, joka kuitenkin kesti pelottavia viinamääriä. Kurjensaari vangitsee sanoiksi Haanpään ja isäntien erään juomakisan: ”Päästyään kolmeenkymmeneen maljaan kiinalaiset luopuivat ottelusta. Haanpää ei katsonut silloin edes päässeensä varsinaisesti alkuun. Niin että hän istui isänmaan puolesta tällä kunniankentällä varsin voitokkaasti…”

Kekkonen nyreksi juopottelevaa Kurjensaarta, tuttuaan, mutta Haanpäähän asti paheksunta ei yltänyt.

Sylvi Kekkonen (taka-alalla aurinkolasit päässä) vierailulla jossain päin Kiinaa. Suomalaisryhmää kuljetettiin omalla junalla viikkokausia Pekingistä etelään ja takaisin.­

Ylöspito oli valtiovierailutasoa. Ryhmää kuljetettiin omalla junalla viikkokausia Pekingistä etelään ja takaisin. Hotellit olivat parhaasta päästä, samoin illalliset, ja isänniltä tuli jopa käyttö­rahat. Monen piti ostaa uusi matkalaukku, jotta tuliaiset saisi vietyä kotiin.

Vaikea määritellä, minkä verran tarjotut pintakuvat vakuuttivat ja hämäsivät kutakin matkalaista. Varmasti joitakin, jonkin verran, vierailu ainakin tuotti kymmeniä sanoma- ja aikakauslehtiartikkeleita ja luentoja Suomessa. Ja kulttuurivaihto pyörähti käyntiin, on puhuttu jopa 1950-luvun Kiina-buumista.

Sylvi Kekkosen (vas.) ja muun suomalaisseurueen vierailun Kiinaan on sanottu käynnistäneen kulttuurivaihdon. On puhuttu jopa 1950-luvun Kiina-buumista.­

Matkan inspiroimista kirjoista Haanpään Kiinalaiset jutut (1954) on illuusioton, Kurjensaaren Kiinalainen päiväkirja (1953) maalailevampi. Kanerva laveerasi maisemia.

Suomesta lähtiessään Vilkuna oli saanut tiedustelutehtävän. CIA:n mies sujautti hänelle lapun, että havaintojesi lisäksi hanki isäntien vastauksia Kiinan pulmista ja Pekingin–Moskovan-suhteista.

Kiinan tiedustelupalvelu löysi lapun Vilkunan matkatavaroista, kuvasi sen, ja välitti informaation KGB:lle. Asiasta ei tietenkään pukahdettu Vilkunalle, joka kotiin palattuaan piipahti CIA:n pakeilla Tukholmassa. Myöhemmin vasta KGB:n Helsingin-johtaja Viktor Vladimirov paljasti Vilkunalle tietävänsä.

Sylvin matkassa -kirja on mitä puhtain kulttuuriteko, huolella taustoitetun ja viimeistellyn matkakirjan mallikappale. Soikkasen ja Lähteenkorvan artikkelit rikastuttavat kokokuvaa, samoin Lohennon valitsemat aikalaistekstit.

Monen kymmenen valokuvan kavalkadi on kekseliäs ja tyystin harvinainen.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat