Vasta monitieteinen tutkimus tuo kunnon tuloksia, sanoo emeritusprofessori Uolevi Lehtinen, joka on jatkanut tutkijana vielä eläkkeelläkin - Kulttuuri | HS.fi

Vasta monitieteinen tutkimus tuo kunnon tuloksia, sanoo emeritusprofessori Uolevi Lehtinen, joka on jatkanut tutkijana vielä eläkkeelläkin

”Ihmiskäyttäytyminen ei alistu vain yhden tai kahden tieteenalan muottiin, vaan kunnon selitysmalleihin vaaditaan useiden näkövinkkelien suoma prisma”, Uolevi Lehtinen sanoo.

Professori Uolevi Lehtinen on elämässään asunut Jämsässä, Lontoossa, Tampereella, Los Angelesissa, Tokiossa, Delhissä ja Kanarialla, ja nykyään hän viihtyy hyvin Helsingin Töölössä. Hänet kuvattiin toivomuksensa mukaan Oodin edessä. Oodi on Lehtiselle ”kuin olohuone”, jonne hän toivoo pääsevänsä taas pian.­

14.1. 2:00 | Päivitetty 14.1. 11:03

Liiketaloustieteen professori Uolevi Lehtinen on saarnannut kauan ja hartaasti monitieteisyyden puolesta. Vireän monialainen on Lehtinen itsekin ollut läpi elämänsä.

”Olen yksinhuoltajaäidin ja mummon kasvattama poika, ja asuimme keskellä Jämsää karussa köyhälistökorttelissa, jossa äitini piti pientä pesulaa”, hän taustoittaa.

”Olin rakastettu lapsi, ja vilkasluonteisena poikana harrastin eri urheilulajeja ja taiteita, piirsin, leikkasin siluetteja, luin laidasta laitaan, kiersin lausumassa ru­noja ja näyttelemässä.”

Oppikouluun Uolevia patisti kansakoulunopettaja. Äiti taipui ajatukseen, mutta luokalle ei sitten saisi jäädä – eikä jääty. ”Koulu sujui helposti. Koulukiusattuja puolustin koulun pihalla, ja siinä sain aluksi itsekin turpiin. Kauaa en iskuja ottanut vastaan voimien karttuessa.”

”Historianopettajani ohjaili minua teatterikouluun, äitini taas yksivuotiseen opettajaseminaariin. Vastasin meneväni kauppakorkeaan, sieltä kun pääsee kolmessa vuodessa johtajaksi”, Lehtinen kertoo ja nauraa.

”Tulihan minusta monen paikan johtaja, mutta äidinkin toive täyttyi, kun proffalla on opetusvelvollisuus.”

Helsinkiin Lehtinen saapui täysin pennittömänä syksyllä 1961 ja rahoitti opintonsa monin kekse­liäin keinoin. Liiketalouden opetus ei kuitenkaan hänen toiveitaan vastannut: ”Kaavamaista, melko heikkotasoista, ulkolukuun perustuvaa, vaikka oli siellä muutama parempikin proffa.”

Lehtinen mietti jo loikkaavansa kansantaloustieteeseen, kun liiketaloustieteen professoriksi 1968 ryhtynyt Veikko Leivo kaappasi hänet tutkijatalliinsa. Sen puolen, lähinnä markkinoinnin, tutkijaksi Lehtinen asettui.

Väitöskirjaansa Merkinvalintamalli (1975) Lehtinen muotoili matemaattisen kaksoismallin, joka sangen tarkoin selitti kuluttajien käyttäytymistä ostopäätöksissään. Kun hän pian tämän jälkeen oli vuoden päivät vierailevana professorina UCLA-yliopistossa Kaliforniassa, kollegat ihmettelivät, miten saattoi kaukaisessa Suomessa syntyä malleja, jotka juuri sillä hetkellä olivat kuumaa tavaraa heidän julkaisuissaan.

Lehtinen sai tarjouksia jäädä jenkkeihin, mutta palasi Suomeen. ”Thank you, but no. I am permanently a Finn”, hän vastasi pyytäjille.

Akateemisen pääuransa Lehtinen on tehnyt Tampereella, niin markkinoinnin professorina, jatkokoulutuksen ideoijana kuin yliopiston rehtorina.

Entäpä sen mainitun monitieteisyyden ydin?

”Jos juhlapuheissa tykätäänkin korostaa monitieteisyyttä, sen käytännön rakentaminen jää pahasti sivuun”, Lehtinen aloittaa.

”Pääongelma on, että ihmiskäyttäytyminen ei alistu vain yhden tai kahden tieteenalan muottiin, vaan kunnon selitysmalleihin vaaditaan useiden näkövinkkelien suoma prisma. Monitieteiset ryhmät ovat ihanteellinen työmuoto, eihän yksittäinen tutkija kykene hallitsemaan jokaista tarvittavaa tieteenalaa.”

”Yksinpä taloudellista käyttäytymistä täytyy tutkia paitsi taloustieteellisin, myös vähintäänkin psykologisin, sosiologisin ja sosiaalipsykologisin apukeinoin. Niin vasta syntyy kestäviä tuloksia.”

Artikkeleistaan suuren osan Lehtinen on kirjoittanut vapaana eläkeläisenä, suomalaisiin ja kansainvälisiin referoituihin tutkimusjulkaisuihin. Aikaa ja tarmoa on riittänyt.

”En ole ollenkaan soveltunut kattoon syljeksivän oloneuvoksen rooliin ja olen siksi jatkanut myös omaa tutkimustyötäni samoin kuin ohjannut jatko-opiskelijoita. Eläkkeellä olo ei merkitse joutenoloa, silloinkin on lupa pohtia”, Uolevi Lehtinen sanoo.

”Isot visiot eivät päästä minua eläkkeelle.”

Uolevi Lehtinen

Syntyi vuonna 1941 Jämsässä.

Ylioppilas 1960, Jämsän ­yhteiskoulu. Ekonomi 1964 ja kauppatieteen tohtori 1975, Helsingin kauppakorkeakoulu. Dosentti.

Apulaisprofessori Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa 1976–1977, vieraileva professori UCLA:ssa Kaliforniassa 1977– 1978 ja professori Vaasan kauppakorkeakoulussa 1979–1980.

Liiketaloustieteen professori 1980–2004, kauppatieteiden jatkokoulutusorganisaatio Katajan perustaja ja johtaja 1992– 1996, rehtori 1996–1997, Tampereen yliopisto.

Kauppatieteellisen yhdistyksen puheenjohtaja 2001–2006 ja kunniapuheenjohtaja. 2007.

Kunniatohtori, 1997.

Tusinan verran teoksia. Yli 200 tiedeartikkelia, yli 200 popu­laariartikkelia ja esitelmää.

Harrastaa taiteita, urheilua ja matkailua.

Asuu Helsingissä, naimisissa, yksi aikuinen poika.

Täyttää 80 vuotta perjantaina 15. tammikuuta.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat