Talosaunoja, tiloja etätöiden tekoon, loppu putkiremonttirumballe: Suomessa laaditaan arkkitehtuurin uusia suuntaviivoja, jotka parantaisivat jokaisen arkea - Kulttuuri | HS.fi

Talosaunoja, tiloja etätöiden tekoon, loppu putkiremonttirumballe: Suomessa laaditaan arkkitehtuurin uusia suuntaviivoja, jotka parantaisivat jokaisen arkea

Uudessa arkkitehtuuripoliittisessa ohjelmassa halutaan ottaa huomioon ihmisten todelliset tarpeet. Kodeista ja niiden ympäristöistä on tullut entistä tärkeämpiä korona-aikana.

Sompasaaressa sijaitsevassa uudessa Sumppi-talossa asutaan yhteisöllisesti, ja rakennusvaiheessa asukkaat tekivät omat asuntokohtaiset suunnitelmansa. Tässä Susanne Vatasen ja Jouni Korhosen perheen parvekkeelle asennetaan lautalattiaa.­

14.1. 9:34

Miltä kuulostaisi, jos näin etätyöaikana ei tarvitsisikaan tehdä töitä keittiönpöydän ääressä, vaan voisi livahtaa kotoa taloyhtiön tai oman kaupunginosan monitoimitilaan työskentelemään?

Ja jos perheen kasvaessa kotia voisi laajentaa sivuasuntoon?

Tai vielä parempaa: jos putkiremonttia ei tarvitsikaan lähteä evakkoon, vaan se hoituisi nopeasti, koska jo taloa rakennettaessa olisi varauduttu siihen?

Vielä tänään utopistisilta kuulostavat asumiseen liittyvät ratkaisut voivat olla arkipäivää, jos ehdotus uudeksi arkkitehtuuripoliittiseksi ohjelmaksi saa ilmaa siipiensä alle.

Opetus- ja kulttuuriministeriön ja ympäristöministeriön asettaman työryhmän puolentoista vuoden ajan laatima ehdotus julkistettiin tiistaina, ja lopullinen ohjelma on määrä saada valmiiksi keväällä. Edellisestä ohjelmasta on aikaa 20 vuotta. Yhteiskunta on muuttunut sinä aikana paljon, joten päivitettävää riittää.

Ohjelmaehdotuksen pääteemat ovat ilmastonmuutos, yhdenvertaisuus, talous, merkitys ja koulutus. Globaalien kysymysten ohella on paneuduttu Suomelle ominaisiin tekijöihin, kuten väestön ikääntymiseen, aluekehitykseen ja kulttuuriperintöön.

Teemat ovat suuria ja osittain hakevat vielä konkreettista toteutustaan, myöntää ympäristöministeriön yliarkkitehti Harri Hakaste. Mutta hän uskoo, että kevääseen mennessä selviää, kuinka ohjelmaa lähdetään toteuttamaan.

”Toivon, että ohjelmasta tulee kaikkien suomalaisten ohjelma. Vierastan arkkitehtuuri-sanan yliviljelyä, koska monen korvassa se kalskahtaa elitistiseltä”, Hakaste sanoo.

”Tosiasiassa arkkitehtuuri kuitenkin käsittää rakentamisen keskeiset näkökulmat, toimivuuden, tekniikan, esteettisyyden ja talouden.”

Koronavuosi on tehnyt ohjelmasta ehkä entistä ajankohtaisemman. Se on nimittäin osoittanut, miten tärkeitä asunnot ja asuinympäristöt ovat, kun niissä vietetään yllättäen lähes kaikki hereilläoloaika.

Mikäli uusi arkkitehtuuripoliittinen ohjelma saa ilmaa siipiensä alle, tulevaisuudessa yhä useampi suomalainen saa osallistua kotinsa suunnitteluun jo rakennusvaiheessa kuten Sompasaaren Sumppi-talossa. Siellä kattoterasille rakennettiin yhteinen tilava puutarha.­

”Voisiko talojen yhteistiloja miettiä enemmän ihmisten todellisten tarpeiden pohjalta? Silloin niihin voisi suunnitella talo- tai asuinaluekohtaisia yhteisiä tiloja, joissa voisi esimerkiksi tehdä etätöitä”, Hakaste pohtii.

Tulevaisuuden ideaalikoti on joustava ja helposti muokattava. Se olisi mahdollista, jos jatkossa kerrostalojen rakenteet suunniteltaisiin jo rakennusvaiheessa sellaisiksi, että asuntoja olisi helppo yhdistää.

”Olemme Suomessa eläneet pitkään yhtenäiskulttuurissa ja asunnot on tehty keskivertoihmiselle. Olisi kuitenkin tärkeää, että jokaisella olisi mahdollisuus omannäköiseen asumiseen. Esimerkiksi maahanmuuttajien tilatarpeet ovat erilaiset kuin mihin olemme tottuneet”, Hakaste sanoo.

”Myös äänieristys ja esteettömyys voivat olla tärkeitä tavalliselle ihmiselle. Haluaisimme kehittää välineitä yksilöllisten tarpeiden huomioimiseksi paremmin asuntoja suunniteltaessa tai myytäessä”, hän kertoo.

Joustavuus tarkoittaisi myös sitä, että esimerkiksi raskailta putkiremonttibuumeilta vältyttäisiin, koska rakenteet olisi alun alkaen suunniteltu teknisesti niin, että niiden huoltaminen ja korjaaminen olisi helppoa. Kun kylpyhuoneita ei enää tarvitsisi piikata auki, myös ympäristöjätettä syntyisi vähemmän.

”Ilmastoasiat ovat ohjelmassa mukana muutenkin vahvasti ja tukevat meneillä olevaa Maankäyttö- ja rakennuslain uudistusta, johon sisältyy esimerkiksi raja-arvon asettaminen rakennusten hiilijalanjäljelle”, Hakaste kertoo.

Ihmisten näköisiä koteja syntyy tietenkin vain, jos ihmiset pääsevät kertomaan, mitä he kodeiltaan toivovat. Niinpä arkkitehtuuripoliittisen ohjelman yhtenä on saada tavalliset ihmiset osallistumaan paremmin jo rakennusten suunnitteluun, jotta ne vastaisivat paremmin heidän todellisia tarpeita.

”Digitaalisten sovellusten avulla pitäisi olla täysin mahdollista, että tavallinen käyttäjä pääsee jo suunnitteluvaiheessa näkemään, miltä lopputulos näyttää.”

Hakasteen mukaan Helsingin Jätkäsaaren ja Kalasataman ryhmärakentamishankkeet ovat hyviä esimerkkejä uudenlaisesta asuntorakentamisesta, jossa asukkaat ovat jo varhaisessa vaiheessa mukana suunnittelussa.

”Kävin vähän aikaa sitten tutustumassa Sompasaaren Sumppi-kerrostaloon, johon oli asukkaiden toiveesta ja yhteisestä satsauspäätöksestä tehty Helsingin parhaat pyörätilat. Heidän yhteistilassaan on keittiö, ja talosaunan voi varata sähköisen järjestelmän kautta.”

Myös tyhjillään olevien toimisto- ja liikerakennusten joustavaa käyttöä olisi lisättävä.

Jätkäsaaressa sijaitseva Malta-talo on hyvä esimerkki yhteisöasumisen toimivuudesta.­

Arkkitehtuuripoliittista ohjelmaa laatinut työryhmä on huolissaan erityisesti eriarvoistumiskehityksestä. Niinpä ohjelmassa on vahvasti mukana yhdenvertaisuuden ajatus.

”Kaikilla suomalaisilla pitäisi olla oikeus ja edellytykset laadukkaaseen asuinympäristöön. Olemme tiedostaneet, että niin maan kuin kaupunkien sisällä on eri lailla kehittyviä alueita, kuten esimerkiksi taantuvia lähiöitä, joissa tämä ei toteudu”, Hakaste sanoo.

Yksi ratkaisu eriarvoistumisen pysäyttämiseen voisi löytyä aluearkkitehtitoiminnasta. Ympäristöministeriö tuki aiemmin aluearkkitehtien palkkaamista esimerkiksi useamman maaseutukunnan alueelle. He opastivat kaavoituksessa ja auttoivat vaalimaan rakentamisen kulttuuria. Ohjelmassa ehdotetaan aluearkkitehtimallin elvyttämisen selvittämistä.

”Oma näkemykseni on, ettei kaiken rakentaminen ympäri maata tule olla samanlaista. Olisi hienoa, jos rakentaminen voisi pohjautua paremmin paikallisiin ominaispiirteisiin, rakennusperintöön ja maisemaan. Pitääkö kaikkien ABC-huoltoasemien olla samanlaisia?” Hakaste kysyy.

Yksi toimenpide, jolla asukkaat saataisiin arvostamaan omaa ympäristöään ja joka kasvattaisi yhteisöllisyyden tunnetta, voisivat olla talo- tai kyläkirjat. Niissä selvitettäisiin talon suunnittelija ja kerrottaisiin tämän ajatuksia rakennuksesta. Lisäksi talokirjassa voitaisiin kertoa ihan käytännössä, miten vaikkapa talon ilmanvaihto toimii.

Mutta ei arkkitehtuuri tarkoita ainoastaan käytännöllistä asumista. Hakaste haluaa nostaa esiin rakennetun ympäristön ja arkkitehtuurin merkityksen tavallisen ihmisen arkipäivää elähdyttävänä ja henkistä pääomaa kasvattavana asiana.

Niinpä ohjelmaehdotuksessa puhutaan suomalaisen arkkitehtuurin viennin lisäksi myös arkkitehtuurimatkailun edistämisestä kotimaassa.

”Olisi hienoa, jos suomalaiset löytäisivät esimerkiksi Helsingin vanhat puutaloalueet Vallilassa ja Käpylässä. Länsirannikolla on upeita puukaupunkialueita, kuten Reposaari ja Kristiinankaupunki, joissa inhimillinen mittakaava on hyvin edustettuna.”

Poriin kuuluvassa Reposaaressa on saaristo-olosuhteisiin ainutlaatuinen ruutukaava.­

Ehdotus lähtee seuraavaksi laajalle lausuntokierrokselle ohjelman kohderyhmille. Toivottavaa olisi, ettei siitä tulisi paperia, joka velvoittaa toimenpiteitä ainoastaan valtiolta, vaan että mm. kiinteistö- ja rakennusala, kunnat ja muut toimijat lähtisivät mukaan.

”Toivomme, että ohjelma inspiroisi aktiiviseen yhteistyöhön rakennetun ympäristön laadun parantamiseksi.”

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat