Yön pimein hetki -romaani on Michael Connellya parhaimmillaan - Kulttuuri | HS.fi

Yön pimein hetki -romaani on Michael Connellya parhaimmillaan

Michael Connelly tuo uutuudessaan yhteen kaksi dekkari­hahmoaan.

Michael Connelly kuuluu jännityskirjallisuuden tunnetuimpiin nimiin.­

16.1. 11:13

Romaani

Michael Connelly: Yön pimein hetki (Dark Sacred Night). Suom. Raimo Salminen. Gummerus. 454 s.

Entinen Los Angeles Timesin rikostoimittaja Michael Connelly on jo muutamia vuosikymmeniä ollut yhdysvaltalaisen jännityskirjallisuuden tunnetuimpia ja menestyneimpiä nimiä. Connellyn laajaan tuotantoon mahtuu paljon onnistumisia, mutta myös toki joitakin heikompia teoksia. Yleisesti ottaen Connelly on kuitenkin luotettava, tasalaatuinen ja faktansa tunteva tekijä.

Connelly on pääasiassa julkaissut kirjoja rikostutkija Harry Boschista, mutta myös tämän velipuolesta, puolustusasianajaja Mickey Hallerista. Muutama vuosi sitten Connelly aloitti uuden sarjan Hollywoodin poliisin yövuorossa työskentelevästä rikostutkija René Ballardista.

Connellylla on ollut tapana tuoda jossain vaiheessa yhteen eri sarjojensa henkilöitä, ja niinpä Bosch ja Ballard kohtaavat kirjailijan uutuudessa Yön pimein hetki.

Kirja on tavallaan jatkoa Connellyn edelliselle Bosch-romaanille Kaksi totuutta, jossa peitetehtävissä ollut Harry Bosch tapasi narkomaaniksi luisuneen Elizabeth Claytonin. Elizabethin 15-vuotiaan Daisy-tyttären murhaa ei koskaan selvitetty, ja Yön pimeimmässä hetkessä Bosch ottaa tapauksen uudestaan esille.

Ballard törmää Boschiin yllätettyään tämän tonkimasta eräänä yönä Hollywoodin poliisin tapauskansioita. Kun Ballard saa selville Boschin etsineen tietoja Daisy Claytonin murhasta, hän tarjoaa legendaariselle ikäetsivälle apuaan.

Niinpä itsepintainen seitsenkymppinen veteraani Bosch ja havaijilaissyntyinen, entiseen esimieheensä kohdistuneen ahdistelusyytöksen vuoksi ikuiseen yövuoroon sysätty naisetsivä Ballard yhdistävät voimansa.

Daisyn tapauksen ohella Bosch selvittelee San Fernandon poliisin palveluksessa myös erään jengipomon 14 vuoden takaista murhaa.

Connelly on aina ollut tarkka kuvatessaan amerikkalaisen poliisin tutkintametodeja, sisäistä säännöstöä ja byrokratiaa. Tuoreimmissa romaaneissaan hän on mennyt tässä entistä pidemmälle, mutta onnistunut silti väistämään liian pitkälle vievää selittelyä.

Yhä enemmän Connellyn kirjat ovat poliisiromaaneja pikemmin kuin dekkareita, kuvauksia poliisien työstä ja siihen liittyvistä eettisistä, lainsäädännöllisistä ja käytännöllisistä kysymyksistä.

Hänen päähenkilönsä ovat ­oikeamielisiä ja rehellisiä, mutta se ei tarkoita, etteikö hän sisällyttäisi kirjoihinsa myös poliisien korruption ja liiallisen voimakäytön ongelmia. Ja tässä tarinassa Boschkin antautuu tunteidensa vietäväksi niin paljon, että on vaarassa luiskahtaa lain väärälle puolelle.

Connellyn kirjat elävät ajassa, ja hyvä on myös se, että Bosch ikääntyy kirjojen myötä. Esikois-Boschista Tunnelirotta on jo pitkä matka Yön pimeimpään hetkeen.

Jos Connelly on toisinaan kompuroinut, se on tapahtunut välillä keinotekoisen tuntuisissa lopetuksissa, silloin kun kirjailija on tavoitellut arvoitusdekkarin tyyliä ja yrittänyt yllättää lukijan ennalta-arvaamattomalla syyllisellä.

Yön pimeimmässä hetkessä näin ei käy. Ballard löytää syyllisen vaistollaan, mikä tuntuu tarinan ja Ballardin hahmon kehyksissä luontevalta.

Uutuus ja sitä edeltänyt Kaksi totuutta ovat olleet Connellya parhaimmillaan.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat