Nuori muotoilija Markku Piri (s. 1955) oli 1980-luvulla Suomi-designin salonkileijona.
”Postmodernit sisustustekstiilit ja räväkät miestenpaidat rikkoivat kansallisdesignin koodeja”, kuten Kaj Kalin luonnehtii (HS 19.9.2020).
”Tuotteet lanseerattiin nousukauden henkeen näyttävästi. Tekijää ympäröi ajan kulutuskapitalistinen hype. Piri rehki itsestään brändin, joka rohkaisi aloittelevia suunnittelijoita.”
Aiheen luonnehdintoihin antoi viime syksynä ilmestynyt Markku Pirin muistelmateos Muodoton elämä (Siltala).
Kalinin mukaan Pirin teos on omaelämäkerran ja ansioluettelon yhdistelmä:
”Tarjolla on estetismiä, ihastuksia ja kauheita sairaalakokemuksia. Hampaankoloihin on tarttunut erinäinen määrä kivistäviä henkilöitä.”
Elämäntarinassa riittää käänteitä ja väänteitä, mutta kehityskertomus se ei ole Kalinin näkemyksen perusteella ole. Kertoja puurtaa, suorittaa ja pokka pitää. Ihmemies vaikuttaa muuttumattomalta.
”Julkisuutta hyödyntävässä ja kaupallisessa ammatissa oma minuus ja itsestä muille esitetty kuva vaativat jatkuvaa managerointia”, Kalin kirjoittaa.
”Se on hikistä hommaa, josta on myös osattava pitää lomaa. Piri on osannut. Matkamuistoja riittää.”