Kuusiosainen irlantilainen Blood (2018) ei ole ensimmäinen eikä varmasti viimeinen draamasarja, jossa lapsuuden tapahtumien traumatisoima aikuinen palaa suurkaupungista kotikyläänsä penkomaan menneisyyttään.
Tällä kertaa kuluneista aineksista on kuitenkin onnistuttu muokkaamaan psykologinen trilleri, jonka keskeiset hahmot ovat kerrankin kokonaisia ihmisiä, eivätkä vain yhden tai kahden kärjistetyn ominaisuuden kantajia.
Sophie Petzalin kirjoittaman sarjan nimi vihjaa verenperinnön ohella väkivaltaan, mutta puoliväliin mennessä siitä ei ole mitään merkkiä, vaikka Dublinista lapsuudenkotiinsa poikkeavalla kolmekymppisellä Catilla (Carolina Main) on vahvat epäilyksensä. Hänen kroonisesti sairas äitinsä on juuri kuollut kotipihalla olosuhteissa, jotka eivät osu yksiin selitysten kanssa.
Vanhoja ahdistavia takaumia näkevällä ja uusia todisteita hankkivalla Catilla on kuitenkin omat ongelmansa. Paikkakuntalaisten arvostama lääkäri-isä Jim (Adrian Dunbar) väittää perheestään vieraantuneen tyttärensä sepitelleen omiaan jo aiemmin, ja Catin sisarukset ovat samaa mieltä epävirallisesta diagnoosista: epävakaa persoonallisuus.
Käsikirjoittaja Petzal panttaa totuutta kuitenkin niin taiten ja niin kauan, että kaikki vaihtoehdot ovat mahdollisia – kiitos myös Mainin ja Dunbarin monitulkintaisten ja uskottavien roolitöiden.
Blood, C More ja Ruutu+.
Mary-äidin hautajaiset eivät lähennä Hoganin sisarusten välejä. Fiona (Gráinne Keenan, vas.) ja Michael (Diarmuid Noyes) vierastavat myös Catin (Carolina Main) oletuksia äidin kuolinsyystä.