Bidenin virkaanastujaisten juhlakonsertissa yritettiin varmistaa, ettei kenellekään tule paha mieli - Kulttuuri | HS.fi

Bidenin virkaanastujaisten juhlakonsertissa yritettiin varmistaa, ettei kenellekään tule paha mieli

Barack Obama näytti omalla kaudellaan, miten olennainen osa musiikki voi olla presidentin identiteettiä. Myös Biden otti mukaan virkaanastujaisiinsa monipuolisen artistijoukon.

Katy Perryn esityksen taustalla nähtiin ilotulitus.­

21.1. 14:03 | Päivitetty 21.1. 15:48

Musiikki oli isossa roolissa, kun Barack Obama valittiin vuonna 2009 ensimmäiselle kaudelleen Yhdysvaltain presidenttinä. Musiikkia käytettiin tukemaan mielikuvaa muutoksesta.

Aiemmat presidentit olivat kampanjoissaan luottaneet lähinnä valkoiseen klassiseen rockiin. Bill Clinton kampanjoi Fleetwood Macin Don’t Stopin tahtiin, George W. Bushilla oli Tom Pettyn I Won’t Back Down.

Barack Obama käytti sen sijaan korostetusti mustaa musiikkia. Soul-klassikoita, kuten Stevie Wonderin Signed, Sealed, Delivered. Obama otti myös tavaksi julkaista soittolistoja, joista löytyi esimerkiksi rapmusiikkia. Räpissa esillä olevat teemat, kuten rasismi ja kulttuuripolitiikka, tukivat Obaman presidenttikuvaa.

Musiikista tulikin olennainen osa Obaman presidentti-identiteettiä. Cambridge University Pressin julkaisemassa artikkelissa tutkija Dana Gorzelany-Mostak kirjoittaa, että Obama onnistui musiikilla luomaan yhteyden sekä mustiin että naisäänestäjiin.

Obaman oli helppo erottua, sillä aiempien presidenttien musiikkivalinnat oli kiltisti sanoen hyvin tylsiä, yksipuolisia ja turvallisia. Obama todennäköisesti muutti lopullisesti sen, miten musiikkia käytetään kampanjoissa ja tilaisuuksissa. Monipuolisesti, eri etniset taustat ja identiteetit huomioiden.

Obama sai monia muita presidenttejä helpommin myös tunnustettuja bändejä taakseen.

Obaman lailla Joe Bidenin ei ollut vaikea suostutella eturivin artisteja virkaanastujaispäivän juhlallisuuksiin.

Niiden teemana korostui yhtenäinen kansa.

Jo päivällä virkaanastujaisissa Jennifer Lopez esitti Woody Guthrien kappaleen This Land is Your Land, jota George H.W. Bush esimerkiksi on käyttänyt kampanjassaan aikanaan. Puertoricolaistaustaisen Lopezin käsissä kappaleen viesti kääntyi korostamaan yhtenäisyyttä eri taustoista huolimatta. Kappaleen aikana Lopez lausui myös espanjaksi Yhdysvaltain lippuvalan loppuosan: ”One Nation under God, indivisible, with liberty and justice for all.”

Garth Brooks pyörähti esittämässä Amazing Gracen ja unohtui tervehtimään Obamaa ja muita tuttuja niin pitkäksi aikaa, että joutui juoksemaan takaisin kongressitalon sisälle kesken jo seuraavan puheen. Sinänsä oli huvittavaa nähdä pientä spontaaniutta muutoin jäykässä instituutiossa.

Lady Gaga sai kunnian laulaa Yhdysvaltojen kansallislaulun.­

Niin ikään päivällä Lady Gaga esitti Yhdysvaltain kansallislaulun The Star-Spangled Banner. Gagan tulkinta oli suorastaan riemuisa, ja siitä huokui peittelemätön innostus vallan vaihtumiseen.

Virkaanastujaispäivä huipentui Lincolnin muistomerkiltä lähetettyyn ja Tom Hanksin juontamaan Celebrating America -ohjelmaan, joka oli pyritty laskelmoimaan niin äärimmilleen, ettei varmasti kenellekään jäisi paha mieli.

Illan avasi itseoikeutetusti pohjoisamerikkalaisen työväen tulkki Bruce Springsteen kappaleella Land of Hope and Dreams. Springsteen oli harvoja, jotka esiintyivät suoraan muistomerkiltä. Suurin osa esityksistä oli taltioitu etukäteen.

Bruce Springsteen esiintyi Lincolnin muistomerkin vieressä.­

Musiikkiesitysten välissä ohjelmassa nähtiin eri puolilla Yhdysvaltoja kuvattuja inserttejä ihmisistä eri taustoista, ikäluokista ja ammateista. Roskakuskeja, lähettejä, sairaanhoitajia, astronautteja. Työväenluokka otettiin huomioon, mutta ei unohdettu suureellisia amerikkalaisia unelmia avaruuden valloittamisesta.

Identiteetti ja sukupuoli nähtiin kuitenkin kenties liian tulenarkana aiheena kansan yhtenäisyyttä tavoittelevaan lähetykseen, sillä seksuaalivähemmistöjä ei erityisesti puhuteltu tai otettu huomioon.

Justin Timberlake esiintyi Memphisissä.­

Jokainen musiikkiesitys ja kappalevalinta alleviivasi, että nyt alkaa uusi aika: Better days are coming, lauloivat Justin Timberlake ja Ant Clemons.

Jon Bon Jovi esitti miamilaiselta satamalaiturilta kainossa auringonpaisteessa Beatles-klassikon Here Comes the Sun ja katseli hymyillen ylös aurinkoa kohti. Musiikillisen annin sijaan kappaleessa keskityttiin siihen, että kukaan ei varmasti unohda hymyillä soittaessaan.

Jon Bon Jovi lauloi Beatlesia satamalaiturilla Miamissa.­

Foo Fightersin Times Like These oli yhtyeen takuuvarmaa stadionrock-pumppausta, jota oli liioiteltu juuri sopivasti, ja esitys oli dramaturgisesti toimiva. Dave Grohl esiintyi aluksi vain kosketinsoittajan kera, kunnes muu yhtye liittyi kappaleen loppuhuipennukseen läimimään ja irvistelemään kaikki ne irvistykset, jotka ovat koronan takia jääneet keikoilla väliin.

Usein republikaanien suosimat kantriartistit oli otettu myös mukaan. Nashvillestä käsin Tyler Hubbard ja Tim McGraw esittivät ylemmän keskiluokan untuvatakkikantria. Texasilainen Black Pumas esitti täyteläisen soulia, gospelia ja bluesia yhdistävän Colorsin.

Musiikillisesti ilta oli vanhan ajan turvallisia valintoja yhdistettynä Obaman diversiteettiä korostavaan eetokseen. Keskitien kulkemista ilman riskejä.

DJ Cassidyn Pass the Mic -numerossa kuultiin Luis Fonsi laulamassa Despacitoa. Yolanda Adams esitti Hallelujahin, John Legend puolestaan Nina Simonen tunnetuksi tekemän Feeling Goodin: It’s a new dawn, it’s a new day, it’s a new life…

Juu, tuli selväksi!

Juhlissa Biden oli itse korostetussa sivuroolissa. Hän ei ole yhtä karismaattinen puhuja tai esiintyjä kuin Obama. Häneen kohdistuu niin paljon hyvää tahtoa ja odotuksia, että monet ovat valmiita puhumaan ja esiintymään hänen puolestaan, paikkaamaan hänen puutteitaan yhteisen tavoitteen vuoksi.

Bidenilla on näiden juhlien jälkeen paljon lunastettavaa. Sekä varapresidentti Kamala Harris että Biden pitivät lähetyksessä puheet, joissa yhtenäisyyttä korostettiin. Tunne ja huoli kahtiajakautuneesta kansasta on ilmeisen kova, mutta ongelma on Trumpia suurempi ja syvemmällä. Se yhtenäinen kansa, jota Biden visioi, saattaa olla hyvinkin kaukainen utopia.

Ohjelmassa nähty Bill Clintonin, George W. Bushin ja Barack Obaman yhteinen esiintyminen muistutti siitä, miten poikkeuksellinen Donald Trumpin kausi oli. Kolmikon esiintyminen korosti yhtenäisyyttä yli puoluerajojen ja Trumpin ulkopuolisuutta tässä poliittisessa eetoksessa. Se muistutti myös republikaanien hajaannustilasta. Trump oli monin tavoin käsittämätön presidentti kautensa viime metreille asti, mutta hänen takanaan on myös kymmeniä miljoonia amerikkalaisia.

Demi Lovaton esitettäväksi oli valittu Lovely Day.­

Lopuksi Demi Lovato lauloi vielä Lovely Dayn, jonka aikana nähtiin Biden perheineen hytkymässä takkatulen ääressä. Yhdysvaltalaiset taitavat siirappisuuden, joka hölskyi tälläkin kertaa reilusti yli äyräiden, mutta kenties ohjelma täytyi rakentaa juuri näin melodramaattisesti.

Ohjelma huipentui Katy Perryn esittämään Fireworksiin, jonka aikana tietysti muistomerkin yllä paukkuivat valtavat ilotulitukset. Toivottavasti spektaakkelimaisia juhlia seuraavat yhtä suuret teot.

Oikaisu 21.1. klo 15.43: Springsteenin laulun nimi on Land of Hope and Dreams, ei Land of Broken Dreams kuten artikkelissa kirjoitettiin aiemmin virheellisesti.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat