Bidenin virkaanastujaisissa esiintynyt Amanda Gorman, 22, pysäytti hetkeksi maailman – tästä hänen puhuttelevassa runossaan oli kyse - Kulttuuri | HS.fi

Bidenin virkaanastujaisissa esiintynyt Amanda Gorman, 22, pysäytti hetkeksi maailman – tästä hänen puhuttelevassa runossaan oli kyse

Amanda Gormanin runo The Hill We Climb ammentaa afroamerikkalaisesta spoken word -perinteestä, ja sisältää muun muassa viittauksia Hamilton-musikaaliin.

Runoilija Amanda Gorman lausui runoaan Yhdysvaltain presidentin virkaanastujaisissa Capitolilla keskiviikkona 20. tammikuuta.­

22.1. 8:21

Viime aikoina runot ovat harvoin herättäneet yhtä intohimoisia reaktioita niin perinteisessä kuin sosiaalisessa mediassa, mutta Amanda Gormanin virkaanastujaisruno on ollut tämän viikon puheenaihe.

22-vuotiaan Gormanin presidentti Joe Bidenin virkaanastujaisiin kirjoittama ja siellä lausuma runo The Hill We Climb katsoo tulevaisuuteen ja kehottaa amerikkalaisia panemaan sivuun erimielisyytensä. Runon voi lukea kokonaisuudessaan esimerkiksi täältä.

Katso Gormanin esitys alla olevalta videolta:

Pika-analyyseissä runon on katsottu viittaavan niin runoon On the Pulse of Morning, jonka runoilija Maya Angelou esitti Bill Clintonin virkaanastujaisissa vuonna 1993, kuin myös esimerkiksi Langston Hughesin runoon Let America Be America Again vuodelta 1935.

Gormanin runossa kuuluvat myös abolitionisti Frederick Douglassin ja kansalaisoikeusaktivisti Martin Luther Kingin kaltaisten puhujien äänenpainot – mutta Gorman livautti runoonsa myös viittauksia Lin-Manuel Mirandan Hamilton-musikaaliin: esimerkiksi säeparissa For while we have our eyes on the future / history has its eyes on us kaikuu Hamilton-musikaalin kappale History Has Its Eyes on You.

Kriitikko Maaria Ylikangasta Gormanin runo ilahdutti.

”Se on samaan aikaan juhlava, lähestyttävä, tosi traditiotietoinen ja superamerikkalainen”, Ylikangas sanoo.

Amerikkalaisuutta hän näkee erityisesti siinä, miten Gormanin runossa puhutellaan kansaa ja tuodaan esiin ajatusta kansan yhtenäisyydestä.

Ylikangas arvioi Gormanin runon ponnistavan afrikkalais-amerikkalaisen spoken word -runouden perinteestä. ”Se traditio on hirveän elävällä tavalla tässä läsnä. Runossa kuuluu myös poliittisen puheen traditio ja tapa puhua omasta asemasta ja ihmisoikeuksista, joka vakiintui jo Martin Luther Kingin myötä.”

Gorman rytmitti lausuntaansa käsieleillä, joka myös kuuluu spoken word -perinteeseen. Ne rytmittävät runoa ja korostavat runon viestiä.

Ylikangas kiinnittää huomiota myös siihen, miten Gorman kirjoittaa itsensä runon alkuun kirjoittaessaan laihasta mustasta tytöstä, joka polveutuu orjista.

”Sitten hän kasvattaa maisemaa kunnes hän tulee amerikkalaisen kirjallisuuden hurmioituneeseen maantieteeseen”, Ylikangas sanoo.

Gorman kuvailee lännen kultaisia kukkuloita, keskilännen järvien ympäröimiä kaupunkeja ja auringon paahtamaa etelää, jotka taas yhdistyvät yhdeksi maaksi.

”Puhe maisemasta kytkeytyy vahvasti amerikkalaisen kirjallisuuden kaikkiin traditioihin”, Ylikangas sanoo. Nimekkäin esimerkki lienee Walt Whitmanin klassikkoruno Song of Myself.

Sen kautta viestitään, että maantieteellisistä eroista huolimatta kansa on yhdessä ja samassa maassa. Samaan pyrki myös Gorman.

Amanda Gorman pääsi yhteiskuviin Barack Obama ja Michelle Obaman kanssa.­

Runoilija, spoken word -taiteilija Elsa Tölli sanoo, että häntä säväyttää aina, kun taide pääsee osaksi tällaisen historiallisen tapahtuman ohjelmaa.

”Erityisesti, kun nuori ja tässä tapauksessa vielä rodullistettu runoilija pääsee esittämään omaa tekstiään.”

Tölli nostaa esiin sen, miten runo yhdistää kauniisti ison kuvan ja henkilökohtaisen merkityksen. Runossa Gormanin puhuja kuvailee aikaa, jolloin orjista polveutunut laiha musta tyttö voi unelmoida presidenttiydestä ja löytää itsensä lausumasta presidentille runoa. Amerikka ei ole täydellinen, Gorman kirjoittaa, mutta maa pyrkii sopuun.

”Kyllä se meni ihon alle”, Tölli sanoo.

Oli mahtavaa nähdä Bidenin tilaisuudessa tällainen esiintyjä, sanoo puolestaan lavarunoilija Tania Nathan. Spoken word -tyyppisellä esiintyvällä runoudella on Yhdysvalloissa pitkä perinne.

”Orjat kertoivat tarinansa eteenpäin lauluilla ja runoilla, ja tämä muistutti vahvasti siitä traditiosta”, Nathan sanoo.

Häneen teki vaikutuksen se, että runossa oli yhdistelty esimerkiksi Raamatusta poimittuja kielikuvia sekä viittauksia viime vuoden tapahtumiin Yhdysvalloissa.

”Vuosi on ollut rankka, mutta runo oli myös täynnä toivoa”, hän sanoo.

”And so we lift our gaze, not to what stands between us, but what stands before us”, Gorman kirjoittaa.

Ja nostamme katseemme, ei siihen mikä erottaa meitä, mutta siihen mikä odottaa edessämme.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat