Näyttelijä Liisi Tandefeltille sanottiin, että hän on vaarallisen vanha – ja hän oli silloin 22-vuotias: ”Nykyään kuolen kaikissa rooleissani” - Kulttuuri | HS.fi

Näyttelijä Liisi Tandefeltille sanottiin, että hän on vaarallisen vanha – ja hän oli silloin 22-vuotias: ”Nykyään kuolen kaikissa rooleissani”

Näyttelijä-pukusuunnittelija Liisi Tandefelt palaa 15 vuoden tauon jälkeen teatteriin ja tekee elämänsä ensimmäisen Niskavuori-tulkinnan Mikkelissä.

Näyttelijä Liisi Tandefelt Mikkelin teatterin edustalla Ristimäenkadulla.­

22.1. 11:10 | Päivitetty 26.1. 17:43

”Siteeraan tähän Niskavuoren vanhan emännän repliikkiä hänen kuolinkohtauksestaan: sitä virkistyy, kun näkee väkeä ympärillään”, vastaa Liisi Tandefelt kysymykseen siitä, miltä tuntuu olla pitkän tauon jälkeen teatterin lavalla.

Teatteriharjoitusten tauolta puhelimitse tavoitettu Tandefelt, 84, harjoittelee parhaillaan Niskavuoren matriarkan, vanhan emännän Loviisan roolia Mikkelin teatterin esitykseen Entäs nyt, Niskavuori?Tandefeltin edellisestä teatterityöstä näyttelijänä on kulunut jo viisitoista vuotta. Teatteripuvustajana toimimisesta on vielä pidempi aika.

Hella Wuolijoen vuonna 1953 kirjoittaman Niskavuori-saagan viimeisessä osassa Niskavuorella eletään 1940-lukua. Niskavuorta uhkaa jakaminen ja vanha emäntä taistelee tilan puolesta viimeiseen hengenvetoon. Näytelmä päättää ohjaaja Raija-Sinikka Rantalan Lahden kaupunginteatterissa vuonna 1987 aloittaman Niskavuori-trilogian. Sen ensi-ilta on Mikkelissä koronarajoitusten salliessa lauantaina 23. tammikuuta.

Jatkosodan viimeisiin hetkiin sijoittuva esitys on tuonut Tandefeltin mieleen omat lapsuuden sotakokemukset.

”Minut vietiin välirauhan kesänä nelivuotiaana Suomenlinnaan sukulaisten luo. Muistan erot vanhemmista ja muutkin sota-ajan kokemukset hyvin. Kyllähän se jättää jälkensä.”

Wuolijoen teksti on hänestä myös hyvin ajankohtainen. ”Tässä on samoja elementtejä, joita meidän ajassamme on: maahanmuuttajat kontra Karjalan evakot, sodan tuoma vaaran tuntu kontra koronan vaarat.”

Tandefeltin viimeisimmät näyttelijäntyöt on nähty elokuvakankailla: viime vuonna Zaida Bergrothin Tove-elokuvassa Tove Janssonin vuokraemäntänä sekä vuonna 2012 Antti J. Jokisen Puhdistuksessa, jonka roolista vanhana Aliide Truuna Tandefelt palkittiin naissivuosan Jussi-palkinnolla. ”Vaikka Puhdistuksesta kieltäydyin häpeäkseni kaksi kertaa”, hän kertoo.

Kieltäytymisen syy oli sijainti. Tandefelt viihtyi tuolloin eläkkeelle jääntinsä jälkeen itse kunnostamassaan kesäpaikassa Hartolassa ympärivuotisesti.

”Antti Jokinen kuitenkin sai minut kiskottua Hartolasta Viroon kuvauksiin ja se oli kauhean kivaa. Sen jälkeen olen taas ottanut vastaan jotain rooleja, mutta hyvin vähän.”

Liisi Tandefelt (kesk.) Mikkelin teatterin Entäs nyt Niskavuori? -näytelmän harjoituksissa Vintte Viitasen (vas.) ja Riina Uimosen kanssa.­

Viidentoista vuoden tauon päättävään esitykseen mahtuu paljon ensimmäisiä kertoja. Vanhan emännän rooli on Tandefeltille ensimmäinen Niskavuori-tulkinta ja ensimmäinen työ Mikkelin teatterissa sekä Raija-Sinikka Rantalan ohjauksessa.

”Sanoin tänne tullessani, että tiedän vanhastaan, että kun on parin vuoden paussi näyttämöltä, niin sinne saa melkein kontata. Kaikki on niin uutta taas. Ja onhan repliikkien päähän tankkaamisessa vähän enemmän työtä tässä iässä”, Tandefelt sanoo. Tandefeltin uraa on tänä vuonna tullut kuluneeksi 60 vuotta.

Alun perin hänestä ei pitänyt tulla näyttelijää – ainakaan hänen äitinsä mielestä.

”Äiti kysyi ylioppilaaksi päästyäni, mitä alan opiskella. Kun vastasin meneväni Teatterikouluun, hän nipisti huulensa tiukasti yhteen ja sanoi ’toivoisin ettei minun tyttäreni’.”

Tandefelt kertoo olleensa ”niin tahdoton” että meni ensin vuodeksi yliopistoon lukemaan taidehistoriaa. Sieltä hän jatkoi Taideteolliseen oppilaitokseen sisustusarkkitehtilinjalle. Äidin mielipidettä hän uhmasi kuitenkin sen verran, että näytteli Ylioppilasteatterissa.

”Valmistuttuani Taideteollisesta olin yhden vuoden töissä Askossa. Vihdoin kun pyrin vuonna 1959 Teatterikouluun, huomasin olevani yli-ikäinen.”

Naisten ikäraja näyttelijälinjalle oli tuolloin 23 vuotta. Tandefelt sai hakupaperit onneksi sisään vielä ollessaan 22-vuotias ja pääsi yllätyksekseen opiskelemaan näyttelijälinjalle. Siitäkin huolimatta, että valintaraadissa olleet Ritva Arvelo ja Wilho Ilmari olivat sitä mieltä, että Tandefelt oli ”vaarallisen vanha”.

”Siinä oli kai kyse siitä, ettei minua voisi heidän mielestään enää muokata, kun olin tehnyt isoja rooleja Ylioppilasteatterissakin.”

Ikäkysymys on hänestä absurdi. Tandefelt ilmoittaa, että nyt seuraa pieni puheenvuoro ”kaikkien naisnäyttelijöiden puolesta”:

”Kun täytin 40, eräs teatterinjohtaja sanoi minulle, että voi, voi kun sinä olet vaikeassa iässä”, hän puuskahtaa. 34-vuotiaana Helsingin kaupunginteatterissa 50-vuotiasta Rosa Luxemburgia ja 36-vuotiaana samassa teatterissa Ibsenin Villisorsan 14-vuotiasta Hedvigiä esittänyt Tandefelt vastasi johtajalle: ”Anteeksi, mutta milloin naisnäyttelijä on oikeassa iässä?”

”Nykyäänhän minä olen siinä iässä, että kuolen kaikissa rooleissani”, hän sanoo ja nauraa.

Tandefelt teki pitkään uraa tuplaroolissa. Hän oli kiinnitettynä sekä näyttelijänä että pukusuunnittelijana Televisioteatterissa, Tampereen Työväen Teatterissa, Helsingin kaupunginteatterissa ja Turun kaupunginteatterissa. Monologien esittäminen veti hänet kuitenkin vapaaksi taiteilijaksi.

Tandefelt kiersi musiikkia sisältävillä, naisen elämästä kertovilla monologeilla muun muassa Eeva Kilven ja Solveig von Schoultzin teksteistä Suomea ja Keski-Eurooppaa iskulauseella ”Tenolta Tonavalle”.

”Onneksi sain apurahoja, eihän niistä ole jäänyt hirveästi eläkettä käteen, ja sen tuntee nyt luissaan. Mutta se oli kivaa aikaa”, Tandefelt muistelee.

Kun hän 62 vuotta täytettyään tuli siihen tulokseen, ettei enää jaksanut istua pakettiautossa ja asua kiertueilla missä milloinkin, etsi hän oman tilan vuonna 1994 kiertueteatterikseen perustamalle Teatteri Avoimille Oville.

Ainutlaatuinen, keskieurooppalaistyylinen salonkiteatteri perustettiin vuonna 1997 Töölön Museokadulle. Tandefelt toimi sen johtajana eläköitymiseensä, vuoteen 2003 asti. Nykyään Teatteri Avoimet Ovet toimii Erottajalla.

Teatteri Avoimien Ovien jälkeen Tandefelt piti taukoa taiteen tekemisessä.

”Tarvitsin tauon, teatterin rakentaminen yksin ja sen johtaminen melkein tappoi minut.”

Tauon aikana Tandefelt kunnosti omin käsin Hartolassa olevaa kesäpaikkaansa. Helsingissä asuva Tandefelt viettää nykyään Hartolassa kesät ja syksyt, porkkanaa, perunaa ja punajuuria viljellen. Mistä kaikki tämä energia?

”En minä tiedä, onko minussa mitään erityistä energiaa. Minusta se on normaalia elämää.”

Mahdollisiin tulevaisuuden haaverooleihin Tandefelt vastaa kuitenkin: ”Eiköhän näyttelemiseni ole nyt tässä.”

Oikaisu 23.1. klo 16.48: Niskavuori-saagan viimeisessä osassa Niskavuorella eletään 1940-lukua, ei vuotta 1940. Oikaisu 26.1. klo 17.39: Pääkuvan kuvatekstissä kirjoitettiin aiemmin, että kuvassa taustalla näkyisi Päämajamuseo. Se ei näy.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat