Suomalaiskaksikko perusti muotilehdeltä näyttävän käsityömedian, josta on tullut kansainvälinen menestys: Näistä syistä neulomisesta tuli valtava trendi ympäri maailmaa - Kulttuuri | HS.fi

Suomalaiskaksikko perusti muotilehdeltä näyttävän käsityömedian, josta on tullut kansainvälinen menestys: Näistä syistä neulomisesta tuli valtava trendi ympäri maailmaa

Jonna Hietalan ja Sini Kramerin yritys Laine-media ui monessa mielessä vastavirtaan: englanninkielisen printtimedian perustaminen suoraan kansainvälisille markkinoille on ollut menestys vastoin kaikkia odotuksia. Mikä neulomisessa on niin koukuttavaa?

Suomessa ”neuleskene” on jakautunut kahtia, kertovat Sini Kramer ja Jonna Hietala: ”Suuri osa neuloo sukkia Novitan langoilla, ja pienempi hardcore-harrastajien joukko on kiinnostunut uusista tekniikoista ja materiaaleista.”. Laine-media on aloittanut myös käsityöhön keskittyvän kirjakustantamisen, ja ensimmäinen kirja on juuri ilmestynyt.­

22.1. 17:00 | Päivitetty 23.1. 9:27

Tampere

Finlaysonin historiallisella tehdasalueella sijaitsevan työtilan ikkunoista avautuu näkymä Tammerkoskelle. Suuret ikkunat päästävät valon skandinaavisen minimalistisesti sisustettuun huoneeseen, jossa Sini Kramer ja Jonna Hietala viettävät päivänsä villalankakerien ympäröimänä.

Yhteisöllisyys on tärkeä osa neulomista. Kun Jonna Hietala (edessä) piti lankakauppaa, siellä kokoonnuttiin asiakasiltoihin neulomaan.­

Täällä tehdään neulemuotia esittelevää Laine-lehteä, joka on menestynyt hyvin odottamattomilla tavoilla. Keskellä median kiihkeää digitalisoitumista Hietala ja Kramer perustivat neulomiseen keskittyneen printtimedian, joka suunnattiin suoraan kansainvälisille markkinoille.

Vasta joulukuussa 2020 Laine ilmestyi ensimmäistä kertaa myös suomeksi.

Aivan ensimmäinen Laine-lehti ilmestyi joulukuussa 2016, ja sen muutaman tuhannen kappaleen painos myytiin puolessa tunnissa loppuun. Seuraavan numeron ilmestyttyä alkoi näyttää siltä, että Hietala ja Kramer uskalsivat jättää päivätyönsä, Kramer psykologina ja pitkään toimittajana työskennellyt Hietala Taito-lehden päätoimittajana.

Nykyisin lehdestä otetaan noin 20 000 kappaleen painos, ja sitä myydään ympäri maailmaa sijaitsevissa 900 jälleenmyyntipisteessä, joista suurin osa on lankakauppoja. Laine on kasvanut neulemaailman suurimmaksi indie-lehdeksi, jonka takana ei ole suurta lehtitaloa.

Hietalasta on tullut neulomisvillityksen kasvot, tai pikemminkin kädet. Ruusuin tatuoidut kädet esiintyvät toisinaan Laine-median somekuvissa. Lehden Instagram-tilillä on 107 000 seuraajaa.

”Villitys” ei Hietalan mukaan tosiaan ole sanana liioiteltu, kun puhutaan neulomisesta.

Vaikka Suomi, Norja ja Islanti ovat väestöön suhteutettuna maailman neulovimmat maat, suurin osa lehden painoksesta myydään muualla: Yhdysvalloissa ja Euroopassa, mutta myös Japanissa ja Etelä-Koreassa. Siinä missä käsityöt olivat ennen välttämättömyys, nyt ne ovat keskiluokkaisten ihmisten harrastus, johon käytetään paljon rahaa.

”Suomessa harva ymmärtää, miten suuresta kansainvälisestä ilmiöstä on kyse. Se johtuu ehkä siitä, että käsityöt kuuluvat täällä elämään lapsesta lähtien. Tekniikat vain ovat jämähtäneet 1950-luvulle, ja intohimoiset, uusia tekemisen tapoja hamuavat harrastajat löytyvät ihan muista maista.”

Laine ei tuo mieleen niitä käsityölehtiä, joita tekstiilityöluokissa ja mummoloissa on totuttu näkemään. Mieleen tulee pikemminkin muotikatalogi, jossa huippumallit vaeltavat viileän eteerisinä pohjoismaisissa luontomaisemissa, paksut villahuivit kaulassa mutta sääret paljaina. Sisältö koostuu muutamista kirjoituksista ja haastatteluista, mutta enimmäkseen se sisältää valokuvia, neulemalleja ja reseptejä.

Sini Kramer selaa Laine-median ensimmäistä kirjajulkaisua: 52 Weeks of Socks -kirjaa. Laine-sana on ranskaa ja merkitsee villaa.­

Juuri visuaalisuus erottaa Lainen muista käsityölehdistä.

”Meillä on selkeän yksinkertainen ja unisex linja, joka heijastaa omia visuaalisia mieltymyksiämme. Suomessa on paljon neulesuunnittelijoita, jotka tekevät taidokkaita ja teknisesti haastavia neuleita, mutta ei mitään catwalkeilta ammentavaa. Neulomisessa ei luoteta yksinkertaisuuteen, mikä on jännä, kun miettii muuta suomalaista designia”, Hietala pohtii.

Naiset haluavat olla suunnannäyttäjiä siinä, miltä neulominen voi näyttää.

”Helposti lähestyttävä muotineulonta on tosi iso juttu esimerkiksi Norjassa ja Tanskassa: siellä kuuluisat neulesuunnittelijat tekevät hyvin yksinkertaisia mutta muodikkaita neuleohjeita, joita jaetaan kymmenissä somekanavissa. Niistä innostuakseen ei tarvitse olla mikään hc-neuloja”, Kramer sanoo.

Tuoreimman Laine-numeron artikkeleissa haaveillaan koronapandemian jälkeisistä Pariisin ja Lontoon matkoista, ja selviää, että New York on monelle neulojallekin ”place to be”.

Niissä hämmästellään koronan puhkaisemaa tyhjiötä hektiseen aikaamme ja kerrotaan Bipoc in fiber -verkkosivuston perustajasta, joka haluaa tuoda rodullistetut ja alkuperäiskansat paremmin näkyviin käsityökuvastoon. Lisäksi kerrotaan Tanskan Jyllannissa sijaitsevasta maatilasta, jolla ”käsityöperinteet kohtaavat modernin designin”. Käy myös ilmi, että neulominen on ”joogaa aivoille”.

Kaikesta paistaa hygge – kaukana paha, tai ainakin urbaani, maailma. Skandinaavinen minimalismi ja villa huokuvat hyvää toimeentuloa ja makua. Kramer ja Hietala kuitenkin kiistävät, että lehti olisi elitistinen.

”Kokemus neulomisesta on kaikille tuloluokkaan katsomatta yhtä tärkeä. Joskus ohjeissa käytetään tosi halpoja lankoja, ja välillä luksuslankoja, mikä tukee taas yksinyrittäjää, joka niitä pienissä erissä padassansa värjäilee. Itse neuloin juuri neljän euron pipon. Vähän aikaa sitten neuloin 90 euron pipon. Neulomista voi harrastaa hyvin monenlaisilla budjeteilla”, Hietala sanoo.

Alun perin lehden malleina esiintyivät Hietalan ja Kramerin ystävät. Tekijöille tulikin yllätyksenä, että kansainvälisissä neulepiireissä mallien valkoisuutta ei nielty mukisematta.

Tuoreimmassa numerossa malleista yksikään ei ole ”valkoinen” – mikäli se ymmärretään vain ihonvärinä.

”Kun tulimme tietoiseksi siitä, että ihmiset kaipaavat kuviin diversiteettiä, vaihdoimme suuntaa. Sittemmin olemme tehneet paljon töitä asian kanssa. Koen, että kansainvälisenä julkaisuna olemme vastuussa koko neulovalle maailmalle siitä, että pystymme antamaan sellaista luettavaa, josta jokainen voi tunnistaa itsensä”, Hietala sanoo.

Kramer lisää, ettei kyse ole vain visuaalisuudesta, vaan myös siitä, kuka malleja suunnittelee, kuka jutut kirjoittaa ja kenen lankoja malleissa käytetään.

”On käynyt selväksi, että neulova yleisö on valtavan valveutunut ja kriittinen. Se johtaa juurensa esimerkiksi Yhdysvaltojen poliittiseen tilanteeseen. Mutta toki naiset kaikkialla länsimaissa ovat havahtuneet siihen, miten valkoinen heteromies on määritellyt maailman normeja”, Hietala sanoo.

Mikä on sitten saanut länsimaalaiset innostumaan neulomisesta nyt, kun neuleita saa kaupoista luultavasti halvemmalla kuin koskaan?

Suosio perustuu samaan ilmiöön, jonka vuoksi myös Hietala vaihtoi uraputkensa media-alalla ensin lankakauppaan, ja sitten Laineen: loppuunpalaminen tietotyössä. Konkreettinen käsityö on vastalääkettä digiähkyn uuvuttamille aivoille.

Neulomiskulttuuri edustaa hidasta elämää, pehmeitä arvoja ja luonnonmukaisuutta, jotka ovat tehneet tuloaan kovaan kapitalismiin ja työelämän vaatimusten kovenemiseen kyllästyneiden parissa jo ainakin vuosikymmenen.

Toki myös koronavirus on vaikuttanut neulomisen suosioon. Hietala ei silti usko, että 2000-luvulla vakaasti voimistunut neuletrendi olisi ohimenevä ilmiö.

”Neulominen edistää paitsi kestävää kehitystä, myös mielenterveyttä. Sen vaikutukset henkiseen hyvinvointiin ovat tieteellisesti todistetut”, kertoo itsekin avoimesti mielenterveysongelmistaan kertonut Hietala.

Hietala on kokenut useamman loppuunpalamisen, ja hänellä on diagnosoitu kaksisuuntainen mielialahäiriö.

Käsityötieteen professori Sinikka Pöllänen Itä-Suomen yliopistosta vahvistaa neulomisen hyvinvointivaikutukset. Käsityön merkitykseen liittyvä tutkimus on tuonut viime aikoina esiin hyvinvointiin liittyviä tekijöitä, jotka selittävät sen suosion kasvua.

Käsityötiede on suomalainen tieteenala, jota ei muualla maailmassa juurikaan tunneta.

Pöllänen on tutkimuksissaan huomannut, että neulominen on monelle eräänlainen elämänhallinnan menetelmä. Neulomisbuumi tuo mieleen länsimaiden joogabuumin – myös joogalla tavoitellaan fyysisen harjoituksen lisäksi mielenrauhaa ja seesteisyyttä.

”Neulomisen rentouttavat vaikutukset toimivat jopa siten, että ihmiset tsemppaavat itseään työpäivän aikana ajattelemalla, että kunhan selviän tästä, pääsen taas kotiin neulomaan.”

Neulomisen on havaittu alentavan sydämensykettä. Se rauhoittaa ja aktivoi parasympaattista hermostoa.

”Ainakin niin kauan, kun ei tule virheitä”, Pöllänen naurahtaa.

Jonkinlaista merkityksen kaipuutakin se lääkitsee.

”Me kuitenkin olemme kädellisiä olentoja, joilla on tarve koskettaa ja tehdä asioita käsin.”

Erityistä neulomisharrastuksessa on Pölläsen mukaan se, että se mahdollistaa omien tunteiden ja ajatusten käsittelyn käsityön parissa.

”Esimerkiksi kroonisesta kivusta kärsivät voivat kokoontua neulomispiireissä. Kivun kokemus voi hellittää, kun keskittää ajatuksensa silmukoihin.”

Lisänä ovat aikaansaamisen tunne ja yhteisöllisyys, jota moni kaipaa. Pöllänen sanoo, että virkkaus- ja neulontaliike liittyvät kotoiluun, ekofeminismiin ja niin sanottuun ”nanna-style”-trendiin: uudenlaiseen ”mummoiluun”, johon liittyy tiedostava kuluttaminen, kaipuu rauhallisempaan elämäntyyliin ja tee se itse -kulttuuriin.

”Innokkaat harrastajat puhuvat jopa neuloosista ja knitivismistä, jolla viitataan hektistä elämäntyyliä vastustavaan aktivismiin”, Pöllänen kertoo.

Miksi neulominen on sitten edelleen niin sukupuolittunutta puuhaa? Miehet loistavat poissaolollaan Laine-lehdenkin kuvastosta. Koko homma on kuitenkin saanut alkunsa kalastajien verkon kudonnasta. Vielä 500 vuotta sitten neulominen oli miesten työtä.

Pöllänen uskoo, että yksi syy tälle on Suomessa se, että koulujen oppiaineena käsityö on ollut sukupuolittunutta.

”Nykyisin pojatkin neulovat koulussa, mutta vie aikaa, että se alkaa näkyä kulttuurissa laajemmin.”

Kaikki tämä: yhteisöllisyys, pysähtyminen ja feministinen vastakulttuuri yhdistyvät, kun Lainen lukijat kokoontuvat neulomisretriiteille vaikkapa pieneen pohjoisitalialaiseen hotelliin. Siellä puikkojen viuhuessa viini ja joskus kyyneletkin virtaavat.

Joskus Hietala kokee bisnesmiesten vilkuilevan neulovaa joukkoa hotellin aulassa virnuillen, ja silloin hänen tekisi mieli kysyä: Paljonkos sinun firmasi liikevaihto on?

”Jos ei nyt ihan tytöttelyyn törmää, niin ainakin siihen asenteeseen, että ’siellä ne naiset neuloskelee’. Lainen menestys osoittaa, että kyllä täällä markkinalla tilaa on.”

Vaikka media alkaa olla rahallisesti hyvin kannattava, johtotähtenään Hietala pitää edelleen naisten välistä solidaarisuutta.

”Mä oon demari- ja työläisperheestä. Vaikka kuinka menestyisin yrittäjänä, en luovu siitä ajatuksesta, että hyvän jakaminen on tärkeintä. Meitä ajaa humanitaarinen tarve opettaa ihmisille jotain kivaa ja elämää helpottavaa”, hän selvittää.

Kramer ja Hietala tapasivat alun perin vuonna 2012 Hietalan järjestämässä neulontapiirissä. Silloin he tuskin aavistivat, että viiden vuoden kuluttua he elättäisivät itsensä omaa julkaisuaan tekemällä.

Sittemmin he ovat pystyneet laajentamaan kahden naisen toimituksensa jo seitsemän ihmistä työllistäväksi tiimiksi. Palkkalistalla on muun muassa tekninen editori, joka tarkistaa, että neuleohjeiden silmukkamäärät täsmäävät. Lisäksi Laine maksaa palkkaa useille avustajille.

Nyt he eivät uskalla arvella, missä Laine on viiden vuoden kuluttua, mutta suunta on selvä.

”Tavoitteeni on, että meistä tulee käsityökirjallisuuden Gestalten: että lehden julkaisun rinnalla kasvamme maailman suurimmaksi käsityökirjojen kustantajaksi ja pystymme silti säilyttämään oman näkemyksemme visuaalisuudesta”, visioi Hietala.

Lankakeriä on Laine-median tiloissa kasakaupalla.­

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat