Elokuvaversio palkitusta Valkoinen tiikeri -romaanista on turhan kesy - Kulttuuri | HS.fi

Elokuvaversio palkitusta Valkoinen tiikeri -romaanista on turhan kesy

Netflixin sinänsä sujuva elokuvaversio Aravind Adigan ronskista Valkoinen tiikeri -romaanista on valitettavan laimea ja tosikkomainen.

Balram (Adarsh Gourav, vas.) pääsee muuta isäntäväkeä ystävällisemmän Ashokin (Rajkummar Rao) kuskiksi.­

25.1. 2:00 | Päivitetty 25.1. 10:49

Valkoinen tiikeri ★★★

The White Tiger, Intia/USA 2021

Netflix (K16)

Autonkuljettaja Balram (Adarsh Gourav) istuu takapenkillä hienostomaasturissa, joka kiitää öisen Delhin kadulla. Kuskina on Balramin humalainen nuori emäntä Pinky (Priyanka Chopra), jonka vierellä mekastaa isäntä Ashok (Rajkummar Rao). Juuri ennen törmäystä jalankulkijaan kuva pysähtyy.

Siirrytään ajassa eteenpäin vuoteen 2010, jolloin Balram on menestyvä yrittäjä Bangaloressa, Intian Piilaaksossa. Hän mainitsee joutuneensa aikoinaan etsintäkuulutetuksi ja ryhtyy kertomaan ”totuutta Intiasta elämäntarinansa avulla”.

Elämäntarinasta muodostuu elokuva Valkoinen tiikeri, joka perustuu Intiassa varttuneen, Australiassa ja Yhdysvalloissa opiskelleen Aravind Adigan esikoisromaaniin. Kirja palkittiin Bookerilla vuonna 2008, ja se myi hyvin Suomessakin.

Amerikkalainen Ramin Bahrani (Fahrenheit 451, 99 Homes, Chop Shop) on ohjannut romaanista sinänsä sujuvan elokuvan, mutta kun se päättyy, olo on puolityhjä. Näinkö filmatisoitui ronskista satiirisuudestaan kehuttu, ”uutta Intiaa” alistetun väestönosan näkökulmasta lähestyvä, palkittu teos?

Kun lukee kirjan, laimeuden syyt selviävät. Bahrani oli Valkoista tiikeriä käsikirjoittaessaan aivan liian varovainen.

Hyvä esimerkki on päähenkilön synnyinkylän kuvaus, josta on siistitty pois koulun määrärahat kurkusta alas kaatava, punaisia paan-mällilänttejä luokkahuoneen nurkkiin syljeskelevä opettaja tai toistuvasti sieraimiin nouseva milloin minkäkin koti­eläimen ulosteen haju.

Kyse ei ole vain tapahtumapaikan värittämisestä tai mustalla huumorilla naurattamisesta vaan yhdestä tarinan peruspilarista, Balramin halusta paeta.

Kun lähtökohta on karu, työpaikka läpsittynä palvelijana tuntuu, ainakin aluksi, onnenpotkulta. Laskelmoinnistakin tulee ymmärrettävämpää.

Turha yksinkertaistaminen näkyy kohdassa, jossa Balramin riksakuski-isä ”parantuu tuberkuloosista” kuolemalla sairaalan aulaan. Elokuvassa tapahtumaa ei yhdistetä korruptio­kuvioon, josta johtuu, että sairaalassa ei ole lääkäriä. Sen sijaan kuullaan kömpelö miete köyhän miehen kohtalosta vapaassa demokratiassa.

Toisin kuin kirjailija Adiga, ohjaaja Bahrani ei kerro heti alkumetreillä, miksi Balram etsintäkuulutettiin. Romaanissa tieto saa aikaan koko tarinan mittaisen jännitteen ja vääntää sopivan kierteen melkein kaikkiin sen tapahtumiin.

Elokuvassa odotellaan öisen kolarin hetkeä pääosin ennalta-arvattavine seurauksineen.

Vasta noiden seurauksien jälkeen päästään kiinni siihen, mihin romaani tarttuu jo alussa: ajatukseen Balramin muuttumisesta Intiaan sisäänrakennetun epäoikeudenmukaisuuden kautta.

Tavanomaisuutta ja tosikkomaisuuttakin varovaisuus tuo tullessaan.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat