Moni höristi korviaan Yhdysvaltain presidentin Joe Bidenin virkaanastujaisissa keskiviikkona, kun merijalkaväen U.S Marine Band soitti pätkän Jean Sibeliuksen Finlandiaa.
Julkisuudessa ehdittiin olettaa, että kyseessä oli Be Still My Soul -virren sovitus. Sibeliuksen Finlandian hymnimelodia on sovitettu esimerkiksi tähän virteen samoin kuin virteen We Rest On Thee.
Totuus on vielä monimutkaisempi ja arveluttavampi.
The Presidents Own United States Marine Band nimellä esiintyneen merijalkaväen soittokunnan Finlandia soi Joe Bidenin virkaanastujaisjuhlissa toisen säveltäjän nimissä.
U.S Marine Bandin virkaanastujaisjuhlan ohjelmassa kyseinen teos oli kylmän rauhallisesti merkitty merijalkaväen majurin Ryan J. Nowlinin sävellykseksi nimeltä Godspeed.
Sävellyksessä oli tietysti muitakin aineksia, mutta Sibeliuksen Finlandia oli siinä hyvin keskeisessä roolissa.
Nowlinin Godspeed löytyy oheiselta videolta ja Finlandia-lainaus huipentaa sen suunnilleen puolivälin kohdalta.
Godspeed on reilusti tiivistetty versio majuri Nowlinin aikaisemmasta teoksesta Godspeed, John Glenn WB507. Nimensä mukaisesti sävellys kunnioittaa merijalkaväestä astronautiksi ja myöhemmin poliitikoksi päätynyttä John Glenniä.
Kustantaja Kjos Music Publishing ilmoittaa Youtube-saatetekstissään, että teos huipentuu ”lainaukseen Be Still My Soul -hymnistä”, mutta ei kerro säveltäjäksi Jean Sibeliusta eikä alkuperäisversioksi Finlandiaa.
Tässä pidemmässä versiossa on paljon enemmän majuri Nowlinin musiikkia. Virkaanastujaisten Godspeed-tiivistelmässä lainaus tuntui röyhkeämmältä, koska Finlandia oli siinä niin keskeinen.
Jean Sibeliuksen tyttärentytär ja säveltäjän oikeudenomistajia edustavan kollegion puheenjohtaja Aino Porra yllättyy kuullessaan asiasta Helsingin Sanomilta.
”Tällainen Finlandian käyttö ei sinänsä ole harvinaista, mutta asia on hyvä selvittää Teostossa.”
Teosto valvoo Sibeliuksen tekijänoikeuksia ja tulouttaa keräämänsä korvaukset oikeudenomistajille. Korvauksia kertyy myös sovituksista 70 vuotta säveltäjän kuoleman jälkeen eli vuoteen 2027 asti.
Teoston toimitusjohtaja Risto Salminen sanoo HS:lle, että tämän tyyppiset tilanteet sävellyksen käytöstä osana toista sävellystä eivät yleensä mene sitaattioikeuden piiriin vaan edellyttävät oikeudenhaltijan sovituslupaa.
”Tutkimme asian”, hän lupaa.
Sibelius teki sävellyksensä Sanomalehdistön päivien musiikin huipennukseksi vuonna 1899 nimellä Suomi herää. Kantaesityksellä kerättiin rahaa journalistien eläkekassaan tilanteessa, jossa Helsingin Sanomien edeltäjä Päivälehti oli lakkautettu määräajaksi kenraalikuvernööri Bobrikovin määräyksellä helmikuun manifestia ja muita venäläistämistoimia vastustavan linjansa vuoksi.
Kyseessä oli siis protestisävellys sananvapauden puolesta.
Suomi herää -päätöksen hittiaines huomattiin nopeasti ja sitä ryhdyttiin esittämään erikseen esimerkiksi nimillä Finale, Vaterland ja La Patrie.
Marraskuussa 1900 nimeksi vakiintui Finlandia ja kustannussopimuksen solmimisen jälkeen parannellusta versiosta tuli nopeasti maailmanlaajuinen hitti.
Ensilevytyksen teki Robert Landon jo vuonna 1909, tosin vain katkelmasta. Samana vuonna julkaistiin ensimmäinen sotilasorkesterisovitus.
Sibelius ei tehnyt teoksen keskiosan hymniä laulettavaksi, mutta mainittujen virsien lisäksi siihen tehtiin pelkästään englanniksi sanoituksia kuten At the table (Pöydän ääressä), Dear Friend of Mine (Rakas ystäväni), Land of the Pine (Mäntyjen maa), Christian Life (Kristillinen elämä) ja Our Farewell Song (Jäähyväislaulumme).
”Sitä ei ole tarkoitettu laulettavaksi”, Sibelius harmitteli. ”Sehän on tehty orkesteria varten. Mutta jos maailma tahtoo laulaa, niin ei sille mitään mahda”, hän päätteli.
Lopulta Sibelius antoi luvan Yrjö Sjöblomille virallisestikin Finlandian laulamiseen ja muokkasi Wäinö Solan tekstistä version mieskuorolle vapaamuurarikäyttöä varten. Myös nykyisin tunnetuin V. A. Koskenniemen vuoden 1940 sanoitus kelpasi hänelle.
Näiden vaiheiden jälkeen Finlandiasta on tehty sadoittain kiinnostavia sovituksia ja versioita Joan Baezista Anssi Tikanmäkeen ja Stone-yhtyeeseen. Voit kuunnella koosteen niistä seuraavalta videolta.
Tekijänoikeuksien osalta viattomampi Suomi-yhteys löytyi edellisen presidentin Donald Trumpin jäähyväistilaisuudesta.
Trump on ilahduttanut kannattajiaan toistuvasti tanssimalla ja heiluttamalla nyrkkiään Village People -yhtyeen Y.M.C.A.-jättihitin (1978) tahtiin.
Näin tapahtui myös jäähyväistilaisuudessa hieman ennen viimeistä laulua, joka oli My Way. Village Peoplen Y.M.C.A. soi seuraavalla videolla 11 minuutin kohdalla heti Trumpin jäähyväispuheen jälkeen.
Village People oli manageri Jacques Moralin ideoima luomus johon etsittiin lehti-ilmoituksella ”machotyyppejä joilla on viikset ja jotka osaavat tanssia”.
Visuaalisuutta haettiin Tom of Finlandin eli Touko Laaksosen homoeroottisista piirroksista. Erityisesti ryhmän ”leatherman” eli Glenn Hughes oli varsin suora kopio Tom of Finlandin ikonisesta Kake-hahmosta.
Tom of Finlandin Kake ja The Village Peoplen Glenn Hughes.
Laulun riimit, kuten ”voit hengata kaikkien poikien kanssa” ja ”voit tehdä ihan mitä haluat”, sisälsivät kaksoismerkityksen, jonka sanoittaja itse on sittemmin ponnekkaasti kieltänyt.
Seuraava iso hitti In the Navy sisälsi kuitenkin lisää kaksoismerkityksiä esimerkiksi rivillä ”join your fellow man”, kuten Boston Globe muistutti tällä viikolla.
Donald Trump ja Touko Laaksonen
Boston Globe pohti myös tietääkö Trump Village People -yhtyeen yhteyksistä homoseksuaalisiin fantasioihin.
Trump tunsi erinomaisesti tuon aikakauden New Yorkin yöelämän ja seurapiirit, joten vastaus on luultavimmin kyllä – myös Tom of Finland -yhteyden suhteen. Tämä tietous ei estänyt Trumpin hallintoa vähentämästä seksuaalisten vähemmistöjen oikeuksia.
Voit lukea Tom of Finlandin vaikutuksesta populaarikulttuuriin ja myös Village People -yhtyeeseen lisää esimerkiksi The Guardianin artikkelista tämän linkin takaa.
