Äänikirjan suosio muuttaa kirjallisuutta peruuttamattomalla tavalla, koska kuuntelija on kirjailijalle julma - Kulttuuri | HS.fi

Äänikirjan suosio muuttaa kirjallisuutta peruuttamattomalla tavalla, koska kuuntelija on kirjailijalle julma

”Avaruussankari joutuu hyperavaruuteen. Ensimmäinen muttei ainoa loppu. Neljäs huone a ja b ei voi estää”? Yritä itse pysyä perässä, kirjoittaa Jussi Lehmusvesi.

23.1. 16:10

Runsas vuosi sitten kirjailija Laura Lindstedt kirjoitti Helsingin Sanomiin esseen, jossa hän pohti äänikirjan vaikutusta kirjallisuuteemme. Lindstedt oli huomannut, että se yksinkertaistuu ja tyhmistyy äänen ylivallan alla.

Jussi Lehmusvesi­

Lainausmerkkien ja kursivoinnin katoaminen oman teoksen äänikirjaversiossa oli saanut kirjailijan aivoissa jotain nyrjähtämään.

”Kun kirja luetaan äänikirjaksi, tekstin visuaaliset elementit katoavat. Kursiivissa olevan sohvan voi toki lausua hieman eri tavalla, vaikkapa pitämällä pienen taidepaussin sanan edessä. Mutta se ei ole sama asia. Kursiivi ei ole yhtä kuin lyhyt hiljaisuus”, Lindstedt kirjoitti.

Tuolloin pidin Lindstedtin esseetä silti aika turhana nillittämisenä. Kirja-alalla meni huonosti ja äänikirjojen nousukiitoa oli vaikea pitää negatiivisena asiana.

Sen jälkeen olen alkanut ajatella, että Lindstedt saattaa hyvinkin olla oikeassa.

Olen nimittäin havainnut olevani äänikirjan kuuntelijana todella julma teoksen kirjoittajalle.

Esimerkiksi käy vaikka Marisha Rasi-Koskisen kehuttu ja epäilemättä hieno romaani Rec (S&S, 2020), jonka alku on aika haasteellinen.

Aiemmin se ei olisi haitannut. Olisin ottanut fyysisen kirjan käteeni ja käännellyt sivuja kiinnostuneena. Vähän harpannut sivuja yli ja palannut ehkä takaisin. Nyt kuuntelin ensimmäiset puolitoista minuuttia kuinka lukija Mikko Leskelä luki ääneen teoksen kansitekstejä, sitten kirjailijan käyttämää lähdeaineistoa. Sitten omistuskirjoitus.

Melkein kaksi minuuttia kuunneltuani kirja alkoi.

Ensimmäinen puoli minuuttia pystyi mielenkiinto yllä. Sen jälkeen Leskelä alkoi luettelemaan:

”Valokuvaaminen on tappamista. Huoneet yksi viiva neljä. Nik. Rec. Viimeiset tunnit. Ensimmäinen huone olet nähnyt kuvani. Hän joka näki auringon. Viimeiset tunnit. Toinen huone vain yksi lapsi. Poika pimeästä. Avaruussankari ja pysähtynyt aika. Kivet laatikot ja leikatut paperit. Viimeiset tunnit. Kolmas huone ja hiljalleen murenee. Kolme poikaa ja kaksi salaisuutta. Avaruussankari ja pimeän voimat. Kolmas salaisuus. Avaruussankari joutuu hyperavaruuteen. Ensimmäinen muttei ainoa loppu. Neljäs huone a ja b ei voi estää. Huoneet viisi viiva yhdeksän...”

Ja niin edelleen. Suorasanaisempi kerronta alkoi yli seitsemän minuuttia sen jälkeen kuin aloitin kuuntelun.

Se oli minulle liikaa. Toki äänikirjaa voi kelata, mutta se on rasittavaa, kun ei tiedä, milloin kuuntelijaystävällisempi osuus alkaa.

Vai alkaako ollenkaan.

Kuuntelun lopettamispäätöstä helpotti se, että samassa sovelluksessa on parisataatuhatta muuta kirjaa odottamassa.

Yhtä lailla formaatin vaihtumisesta kärsivät monet lastenkirjat. Lukijan yritys muuntaa fyysisessä kirjassa esimerkiksi sarjakuvana esitetty kohtaus pelkäksi puheeksi, aiheuttaa kuulijassa monesti levotonta hämmästelyä.

”Mmm...maisk... mmm...maisk”, joku sanoo Neropatin päiväkirjan äänikirjaversiossa (WSOY, 2009), mutta on vaikea sanoa kuka. Ja miksi.

Recin kohtalon on kokenut moni muukin kirja, kuten Stuart Turtonin Evelynin seitsemän kuolemaa (Otava 2020). Teoksessa murhaa todistanut mies herää joka aamu uuden henkilön kehossa, ja alkaa kerta toisensa jälkeen ratkoa mysteeriä.

Kirja on palkittu Englannissa vuoden parhaana esikoisena.

Itse kuuntelin teosta ainakin mökkiä laittaessani enkä kaiken vasaranpaukkeen keskellä pysynyt perillä, kenen nahkoissa milloinkin kuljetaan.

Kirja jäi kesken, mökkiremontti ei.

Ehkä palaan siihen vielä joskus tekstiversiona.

Vaativia rakenteita, retorisia kokeiluja ja monimutkaisia aikahyppelyjä käyttävien teosten tilalle ovat kuulokkeisiini tulleet äänikirjoina leppoisammin toimivat romaanit.

Viime aikoina olen kuunnellut muun muassa Rachel Cuskin mainion kirjatrilogian (Ääriviivat, Siirtymä ja Kunnia, 2020 S&S) sekä Joel Hahtelan Hengittämisen taito -pienoisromaanin (Otava, 2020). Niissä tapahtuman etenevät suurimmaksi osin kronologisesti turvallisen ja samastuttavan minäkertojan opastuksella.

”Olen tullut kaupunkiin etsimään isääni, joka katosi viisitoista vuotta sitten”, Haahtelan päähenkilö Konstantinos kertoo lukija Anssi Niemen äänellä, ja onhan sitä kuunneltava.

Että löytyykö?

Ja miten se Konstantinosta ihmisenä muuttaa?

Toisinaan äänikirjan kuuntelija on myös armollinen kirjailijalle. Kuuntelen parhaillaan Joël Dickerin Totuus Harry Quebertin tapauksesta -dekkaria (Tammi, 2014, äänikirja: 2020). Kirja on loputtoman lörpöttelevä, mutta se ei haittaa, kun sitä kuunnellessa voi kiertää lumisen kaunista Töölönlahtea.

Kertojan kyydistä putoamisen vaaraa ei ylipitkässä tarinassa tunnu olevan.

Tekstiversiota lukiessa harppomista olisi melkoisesti.

En halua yleistää omaa kokemustani koskemaan koko lukijakuntaa. Moni kuuntelee varmaan sujuvasti miten kokeellista proosaa tahansa, kun taas oma keskittymiseni herpaantuisi nykyään pehmustetussa avaruussukkulassakin. Silti: jos äänikirjan vääjäämätön nousu kohti vallitsevaa muotoa jatkuu, se ei voi olla vaikuttamatta siihen, millaisia kirjoja julkaistaan.

Radiosoitto on leikannut popkappaleista ylipitkät introt pois, ja sama tapahtunee pian äänikirjoissakin.

Tilalle tulee sitten kaikenlaista uutta. Tulevaisuudessa voi äänikirjan voi luultavasti kuunnella paitsi näyttelijän ja kirjailijan, myös vaikkapa Tapio Rautavaaran lukemana. Jos sellainen sattuisi miellyttämään.

Luultavasti kirjallisuutta ravistelevassa muutoksessa käy niin kuin muutoksissa usein käy: sen nopeus yliarvioidaan, mutta merkitys aliarvioidaan. Vallitsevan kirjaformaatin vaihtuminen äänikirjaan olisi syvä muutos, ja luultavasti peruuttamaton.

Ja jos riittävän moni tekee saman kuin minä epäonnisen Rasi-Koskisen kohdalla, kaikkein huonoimmin luettavaksi soveltuvat kirjat jäävät julkaisematta kokonaan.

Rec vaihtuu deleteen kustantamoissakin.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat