Ensimmäinen kysymys, jonka Pirkko Soinisen romaani Wivi Lönnistä (1872–1966) herättää, on tämä: Miksei tästä varhaisesta, kiistattoman merkittävästä naisarkkitehdista ole olemassa yhtään elämäkertaa?
Valosta rakentuvat huoneet saa nimittäin todella kiinnostumaan sekä Lönnistä että tämän asemasta 1900-luvun alun suomalaisessa kulttuurielämässä. Haluaisin ehdottomasti palata Soinisen kirjassaan koskettelemiin aiheisiin, joista ilmeisin eli lasikaton murtamisen hankaluus on vain yksi.