Vielä 20 vuotta sitten muovi oli monilla rannoilla harvinaista, mutta nyt se valtaa kaiken – Aarteita etsivät ”rantaharavoijat” näkevät merien todellisen tilan - Kulttuuri | HS.fi

Vielä 20 vuotta sitten muovi oli monilla rannoilla harvinaista, mutta nyt se valtaa kaiken – Aarteita etsivät ”rantaharavoijat” näkevät merien todellisen tilan

Muoviroskaa keräävät vapaaehtoiset tekevät merissä piilevän valtavan ongelman näkyväksi Anna Antsalon uudessa dokumenttielokuvassa.

Anna Antsalo ohjasi dokumentin rantaharavoijista. ”Tavallaan minäkin olen harrastanut sitä tietämättäni kesäisin lapsesta saakka perheemme mökillä saaristomerellä”, hän kertoo.­

28.1. 17:00

Jos meno jatkuu näin, vuoteen 2050 mennessä merissä on enemmän jätemuovia kuin kalaa.

Kaikkihan sen ovat varmasti kuulleet, mutta muovi ei näy merestä kovin helposti. Poissa silmistä, poissa mielistä.

Paitsi että rannoilla muoviroska jo näkyy.

”Ongelman mittasuhteet ovat valtavat, mutta sitä on vaikea tehdä näkyväksi. Siksi katseeni kääntyi mereltä rannoille”, ohjaaja Anna Antsalo sanoo.

Antsalo kiinnostui aiheesta, kun hän luki amerikkalaisen meritieteilijän Curtis Ebbesmeyerin kirjan merivirroista. Ebbesmeyer yhdisteli tietoa konttirahdeista pudonneista tavaroista ja beachcombing-harrastajien havainnoista ja sai näin tietoa merivirtojen toiminnasta.

Tästä Antsalo sai idean tehdä Meren tuomat -dokumentin beachcombing-harrastajista, jotka kulkevat rantaviivoja pitkin keräillen ja etsien aarteita. Nykyisin he yhä useammin myös keräävät muoviroskaa rannoilta.

”Heille on yritetty keksiä suomalaista nimitystä. Tähän mennessä paras on rantaharavoijat. Tavallaan minäkin olen harrastanut sitä tietämättäni kesäisin lapsesta saakka perheemme mökillä saaristomerellä. Mummo keksi rojusta tarinoita merirosvojen kengistä ja ties mistä.”

Antsalo (s. 1984) on opiskellut Lahden muotoiluinstituutissa. Hänen esikoisohjauksensa, lyhytdokumentti Momentum (2015) sai parhaan dokumentin palkinnon Helsingin lyhytelokuvafestivaalilla.

Meren tuomat on verkkoon siirtyneen Docpoint-festivaalin avajaiselokuva ja se kilpailee kuuden muun mukana festivaalin 20-vuotisjuhlan kunniaksi perustetussa upouudessa kotimaisessa kilpailussa.

Lonneke tekee asetelmaa päivän rantalöydöistä.­

Elokuvan alussa Englannissa, Cornwallissa asuva Rob sanoo, että 20 vuotta sitten muovi oli rannoilla harvinaista. Nyt hän ei pysty välttämättä kantamaan kaikkea päivän aikana keräämäänsä. Rantaharavointi onkin muuttunut aarteiden etsimisen ohella siivoamiseksi.

Antsalo huomauttaa, että ennen vanhaan meri toi rantaan kaikenlaista hyödyllistä. Joillakin rannikoilla rakennettiin taloja ajopuusta.

”Kun aloin tehdä elokuvaa viisi–kuusi vuotta sitten, en nähnyt muoviryynejä Saaristomerellä ja mökillämme. Mutta kun sitten kääntelin kiviä rannalla, niiden alta paljastui samaa kamaa. Ennen en vain osannut katsoa”, hän sanoo.

Pieneksi jauhautuneet muovihelmet ja vielä pienempi mikromuovi ovat sikäli vaarallisimpia, että merenelävät syövät niitä. Elokuvassa Rob huomauttaa, että muovia on päätynyt eliöihin pienimmästä planktonista isoimpiin valaisiin.

WWF:n tutkimuksen mukaan myös ihmisen elimistöön päätyy viisi grammaa eli pankkikortin verran mikromuovia viikossa.

Meren tuomissa ei näy tieteilijöitä eikä aihetta taustoiteta tilastotiedoilla, paitsi haravoijien mainitsemilla. Hekin osaavat kyllä kertoa ongelman mittakaavasta. He kertovat esimerkiksi, että muovia tuotetaan maailmassa yli 380 miljoonaa tonnia vuodessa. Se vastaa kahta kolmasosaa maailman väestön painosta – joka vuosi. Maailman meriin vuodessa päätyy kahdeksan miljoonaa tonnia muovijätettä.

Japanilainen Shige haravoi Tyynenmeren rantoja Aichin prefektuurissa Koijigahaman rannalla.­

Englantilainen Rob on eniten äänessä elokuvassa. Hänen lisäkseen seurataan Jolandaa ja Lonnekea Hollannissa ja Shigeä Japanissa. Muut pysyttelevät kotirannoillaan, mutta Shige kiertää rannikolta toiselle vuodenaikojen mukaan samaan tapaan kuin surffaajat. Antsalo kertoo, että pandemia esti kuvausmatkan Japaniin viime keväänä, joten osuuden kuvasi etäryhmä.

Dokumentti seuraa päähenkilöiden toimia muovin kanssa. He esittelevät löydöksiään, jotka kertovat merien toiminnasta. Osa muovista on kulunut värittömäksi, vanhimmat kappaleet vesi on hionut pyöreiksi ja ne erottuvat rantakivistä vain kevyemmällä painollaan.

”Eihän rantaharavoinnilla saa muovia pois merestä, mutta ehkä haravoijat pystyvät pitämään omat rantansa puhtaina. Heidän toimintansa on kaunista”, Antsalo sanoo.

Kun yhtä ja samaa löytyy paljon, arvaa, että jossain rahtilaivasta on pudonnut kontti vaikkapa tulostimen mustekasetteja. Kerran mereen uponnut Lego-kontti on kerääjien piirissä tunnettu tapaus ja sen jäljiltä voi löytyä jopa haluttuja harvinaisuuksia.

Dokumentissä haravoijat esittelevät rannoilta keräämiään kokoelmia, jotka ovat lajitelleet muun muassa värien mukaan.

”Minusta heidän tietonsa on arvokasta ja kiinnostavaa. Vain he näkevät edes osan siitä, mitä merissä todella on. Kun he kulkevat samaa rantaviivaa pitkiä aikoja he huomaavat, kuinka tilanne kehittyy. Tuntui tärkeältä nostaa esiin sitä tietoa.”

Meren tuomat Docpoint-festivaalilla 7. 2. saakka. Ensi-ilta elokuvateattereissa on 9. 4. mikäli koronarajoitukset sallivat.  

DocPoint 2021 alkaa – katso festivaalin tarjonnasta myös nämä

Suomen Saamelaisnuoret SNN ry:n entinen puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja Ida-Maria Helander Eatnameamet-elokuvassa.­

Eatnameamet – hiljainen taistelumme

Viisi vuotta sitten Docpointissa sai ensi-iltansa saamelaisen Suvi Westin edellinen pitkä dokumentti Sparrooabbán (Minä ja pikkusiskoni). Eatnameametissa West ottaa laajaan tarkasteluun Suomen ja saamelaisten ongelmallisen suhteen, historiasta nykypäivään. Suomi on alistanut Saamen kansaa siirtomaavallan tavoin, ja Westin dokumentti näyttää viidessä episodissaan, kuinka kolonialistisen politiikan jäljet näkyvät yhä. Aihe on sellainen, josta moni suomalainen mielellään vaikenisi – siksikin Eatnameametia voi ainoastaan suositella. Elokuvanakin se on taitavasti rakennettu, hillitty mutta kouraiseva.

End of the Line – The Women of Standing Rock

Myös End of the Line kuvaa alkuperäiskansan taistelua oikeuksiensa puolesta. Yhdysvaltain hallitus päätti muutama vuosi sitten rakentaa sioux-kansan maille lähes 2000 kilometriä pitkän Dakota Access -öljyputken, mikä uhkaa paitsi siouxien pyhiä hautapaikkoja, myös heidän puhdasta juomavettään. Elokuvan päähenkilöinä toimivat neljä lakota-heimoon kuuluvaa naista ovat jatkaneet protestiaan hanketta vastaan Standing Rockin reservaatissa vuosien ajan, ja heidän symbolinen kamppailunsa välittyy elokuvasta konstailemattoman vahvasti. Shannon Kringin ohjaama End of the Line on amerikkalais-suomalainen yhteistuotanto.

Notturno

Italialainen Gianfranco Rosi on yksi arvostetuimmista nykydokumentaristeista: hän on muun muassa voittanut sekä Venetsian että Berliinin elokuvajuhlien pääpalkinnot. Tämän vuoden Docpointissa esitetään Rosin tuotannosta Below Sea Level (2008), El Sicario, Room 164 (2010) sekä tuorein ohjaus Notturno. Irakin, Kurdistanin, Syyrian ja Libanonin alueilla kuvattu elokuva näyttää maita vuodesta toiseen riivaavan väkivallan kierteen visuaalisesti vahvoina kohtauksina ja kuvina.

Juho Typpö

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat