Aika jonka sain -elokuva hukkaa mahdollisuutensa, kun halvaantuneen ratsastajan sisukas selviytymistarina kerrotaan liian suoraviivaisesti - Kulttuuri | HS.fi

Aika jonka sain -elokuva hukkaa mahdollisuutensa, kun halvaantuneen ratsastajan sisukas selviytymistarina kerrotaan liian suoraviivaisesti

Tositapahtumiin perustuva Aika jonka sain on Olga ja Tuukka Temosen yhteistyö.

Ratsastaja Jaana Kivimäkeä esittävällä Olga Temosella on itselläänkin ratsastajatausta, ja hän on luontevimmillaan hevosten ympäröimänä.­

31.1. 2:00 | Päivitetty 31.1. 10:12

Aika jonka sain ★★

Suomi 2020

MTV3 klo 19.30 (K12)

Vuonna 2004 ratsastaja Jaana Kivimäen elämä muuttui kertarysäyksellä. Kisoihin valmistautunut Kivimäki halvaantui alaraajoistaan hevostenkuljetus­auton lastaussillan romahdettua hänen päälleen.

Seurasi kovaa työtä, sisua ja onnea vaatinut kuntoutuminen ja uusi elämä pyörätuolissa. Se ei kuitenkaan merkinnyt ratsastamisesta luopumista. Kivimäestä sukeutui vammaisratsastaja, jonka on niittänyt menestystä niin kansallisella kuin kansainvälisellä tasolla.

Tuukka Temosen ohjaama ja yhdessä vaimonsa Olga Temosen kanssa käsikirjoittama draama Aika jonka sain perustuu Kivimäen tarinaan.

Temonen on myös aiemmissa ohjaustöissään tarttunut tosielämästä ammentaneisiin, enemmän tai vähemmän inspiroiviin tarinoihin. Dokumentti Presidentintekijät (2014) seurasi Sauli Niinistön presidenttikampanjaa kulisseissa, ensimmäinen pitkä fiktio Teit meistä kauniin (2016) kertoi Temosen vanhan yhtyeen Apulannan varhaisvuosista. Sitä seurasi Valmentajassa (2018) on selviä viitteitä Jari Sarasvuon hahmoon.

Aika jonka sain inspiroituu selviytymistarinasta. Ratsastamiseen sisältyykin kätevästi monenlaista tsemppaussymboliikkaa. Kun tielle osuu vaikeuksia, ne ylitetään kuin esteet. Kun elämä pudottaa satulasta, on noustava pian takaisin ratsaille.

Jaana (Olga Temonen) on kahden lapsen yksinhuoltaja, joka ahertaa paikallisbaarin tiskin takana ja viettää kaiken töiltä ja lastenhoidolta liikenevän aikansa hevostalleilla. Ratsastaminen on hänen suurin intohimonsa, ja se näkyy kaikessa, paitsi rakkaussuhteessa.

Tarinan uhkaa edustaa Jaanan epäluotettava miesystävä Marko (Sebastian Rejman), joka antaa puolisolleen vuoroin nyrkkiä ja kukkapuskaa. Limanuljaska vie huomiota siinä määrin, että kun halvaannuttava onnettomuus viimein tapahtuu, se tuntuu elokuvassa koti­oloja pienemmältä murheelta.

Olga Temosella on ratsastajatausta, ja hän onkin luontevimmillaan hevosten ympäröimänä. Päähenkilön tunnemyrskyt ovat sitten vaikeampaa maastoa, vaikka ne juuri ovat selviytymistarinan kovaa ydintä. Häpeä, masennus, tuska ja asteittain heräävä toivo ovat kaikki samalla, reippaalla asenteella näyteltyjä. Katsojana näen vain reippauden.

Lopulta Temoset latovat stoorin katsojan eteen sen kummempia syventämättä: sitten kävi näin, sitten näin. Suoraviivaisuutta vahvistaa kulunut dialogi, jossa hetkittäin miellyttävä arkisuus kohtaa ne kaikkein käytetyimmät vuorosanat.

Elokuvan viisas huomio on, että harva selviää yksin. Jaanankin tukena on liuta lähimmäisiä.

Tunteisiin tähtäävässä elokuvassa parhaiten vetoaa Ville Myllyrinteen rutiinilla vetämä turvallinen ja Jaffa-pulloineen Jaanan sydämeen pyrkivä Teppo.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat