Suomen eniten levyttänyt studiomuusikko, kitaristi Heikki Laurila on kuollut – soitti yhtä tyylikkäästi Uuno Turhapuroissa ja sinfoniaorkestereissa - Kulttuuri | HS.fi

Suomen eniten levyttänyt studiomuusikko, kitaristi Heikki Laurila on kuollut – soitti yhtä tyylikkäästi Uuno Turhapuroissa ja sinfoniaorkestereissa

Laurilan soittoa kuullaan yli 7 300 levytyksellä.

Kitaristi Heikki Laurila Helsingissä marraskuussa 2000.­

9.2. 15:34 | Päivitetty 9.2. 16:57

Suomen historian tuotteliaimpiin kuuluva studiomuusikko, kitaristi Heikki Laurila on kuollut 86-vuotiaana 9. helmikuuta Nizzassa. Kuoleman vahvistaa HS:lle Laurilan ystävä, musiikkineuvos Seppo Hovi.

”Varma, itsevarma, tyylitietoinen”, muusikko Seppo Hovi kuvailee kitaristia.

Hoville Laurilasta tuli yhteistyövuosien aikana ystävä, jonka luona Nizzassa hän kävi vielä pari vuotta sitten. Laurilan vaimo Ritva Laurila pyysi Hovia välittämään kuolinviestin medialle.

Hovi kertoo soittaneensa Laurilalle – eli Hetalle kuten muusikkopiireissä tämä tunnettiin – ensimmäisenä aina kun kitaraa tarvittiin. Laurila oli niin haluttu, ettei hänen tarvinnut mielistellä Hovia vaan kertoi selkeästi oman näkemyksensä. Hovi oppi, ettei ”lähde kinaamaan Laurilan Hettaa vastaan”, koska parempi lopputulos tulee kitaristin päästä.

Kouvolassa kasvanut Laurila opetteli kitaransoiton pääasiassa itse ja kirjekurssin avulla. Hän teki parikymppisenä jazzkitaristina ensimmäisen levytyksensä vuonna 1957.

Nopeasta omaksujasta tuli toivottu soittaja levytyssessioihin. Hän soitti useiden levy-yhtiöiden levytysten lisäksi television ja radion studio-orkestereissa. Hän jätti tanssikeikoilla soittamisen jo vuonna 1966, koska levytyksiä riitti.

Laurila soitti varmasti, oli haluttu musiikki sitten tarkkaan nuotinnettu tai vajaasti soinnutettu. Hänessä yhdistyi luovuus ja pendanttius. Tämä mahdollisti sen, että Laurila hoiti paikkansa sinfoniaorkesterista pieneen jazzkokoonpanoon.

Kitaran lisäksi Laurila soitti mandoliinia ja banjoa.

Laurila teki myös levytyksiä sooloartistina ja svengaavan version esimerkiksi Säkkijärven polkasta.

Kuuntele alta Heikki Laurilan sooloversio Säkkijärven polkasta:

”Hyvin hauskoja ja teknisesti osaavia muttei mitään kikkailua”, Seppo Hovi kuvailee Laurilan soololevytyksiä.

Laurila pitää kärkeä soittajien tekijänoikeusjärjestö Gramexin listoilla. Levytyksiä on yli 7 300. Hänen soittoaan kuullaan esimerkiksi Uuno Turhapuro -elokuvien wah-wah-pedaalilla efektoiduissa kappaleissa tai Tapio Rautavaaran Päivänsäde ja Menninkäisessä.

Laurila ja säveltäjä-kapellimestari Jaakko Salo loivat Uuno-elokuviin humoristiset äänet.

”Kuvan mukaan soitettiin. Se oli aika hauskaa puuhaa. Aina kun Uuno, tapansa mukaan, ilmestyi hullusti, niin aloin vatkaamaan wah-wah-pedaalilla. Sitä oli aika paljon joka leffassa”, Laurila kertoi Riffi-lehdelle vuonna 2017.

Tytär Mari ja isä Heikki Laurila esiintyivät vuonna 1969 yhdessä ohjelmassa Hauska tavata. Taustalla juontaja Markus Similä.­

Laurilan laulajavaimon Ritva Laurilan pitämän musiikkileirikoulun kautta Heikki Laurila alkoi tehdä lastenmusiikkia. Heidän tyttärensä Mari Laurilan kolmevuotiaana esittämästä kappaleesta Aja hiljaa isistä tuli vuonna 1966 suuri hitti. Levytyksessä tytär istui äidin sylissä ja isä soitti vieressä kitaraa.

Laurilalle myönnettiin elämäntyöstä Pro Finlandia -mitali vuonna 1999. Viimeisen kerran hän soitti Eino Grönin levylle vuonna 2000.

Heikki Laurila muutti eläkkeelle jäätyään Ranskan Nizzaan, jossa hän harrasti vaimonsa kanssa golfia ja petankkia. Työuran jälkeen kitaransoitto jäi kokonaan. Gramexin kärkimies viihtyi aivan hyvin ilman soitintakin.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat