Hannu Lintu on lammas suden vaatteissa, uusi kirja väittää – mukana paljastus Jorma Panulan homovastaisista puheista - Kulttuuri | HS.fi

Hannu Lintu on lammas suden vaatteissa, uusi kirja väittää – mukana paljastus Jorma Panulan homovastaisista puheista

Pekka Hakon Linnunradalla-kirjassa keskustellaan ja matkustellaan kapellimestarin kanssa, jota Sibelius-Akatemian professorin ”homoista ei ole kapellimestareiksi” -puheet eivät lannistaneet.

Kapellimestari Hannu Lintu rantamaisemissa Helsingissä 28. tammikuuta.­

11.2. 10:31 | Päivitetty 11.2. 13:06

Kirjat. Pekka Hako: Linnunradalla. Kapellimestari Hannu Linnun matkassa. 304 s. Bazar.

Hän oli lahjakas mutta ujo. Sarkastinen mutta avulias. Yrmeä mutta haavoittuva, jos vanhemmat muusikot haastoivat hänet.

Kapellimestari Hannu Lintu, 53, voi yhä olla kaikkea tätä. Mutta lahjakkuus on korostunut, rentous lisääntynyt ja haavoittuvuus osaamisen karttuessa vähentynyt.

Tänä keväänä hän on jättämässä Radion sinfoniaorkesterin ylikapellimestarin tehtävät. Hän pysyy kuitenkin Helsingissä ja siirtyy heti syksyllä Suomen Kansallisoopperan ylikapellimestariksi, vaikka uuden kirjan mukaan ”kolme tai neljä” yhdysvaltalaista orkesteria on pyytänyt häntä johtoonsa.

On välitilinpäätöksen aika. Sen tarjoaa Pekka Hakon kirjoittama keskustelu - ja matkustelukirja Linnunradalla. Kapellimestari Hannu Linnun matkassa.

Joidenkin muusikoiden mielestä Linnun katse voi joskus ”melkein tappaa”.

Hako päättelee kuitenkin, että Lintu on ”lammas suden vaatteissa” ja pohjimmiltaan kiltti ja sydämellinen, vaikka voikin vaikuttaa töykeältä.

Ironinen virne suupielessä aiheutti Linnulle huomautuksia jo koulussa. Varsinkin nuorempana hän letkautteli ja puhui mielellään ”ironisin hipsuin” eli vähän kuin lainausmerkein.

”Joskus Hannun katse melkein tappaa”, Hannu Linnusta mainitaan uudessa Linnunradalla-kirjassa. Kuva vuodelta 2013.­

Kirjan perusteella voi pohtia, että Linnun ”tappavaksi” epäilty katse on osaltaan johtunut perinnöllisestä mykiö­samentumasta.

Näkökyky heikentyi uhkaavasti, mutta keino­mykiö­leikkaukset 35-vuotiaana ja uusintaleikkaukset jälkikaihin poistamiseksi pelastivat tilanteen.

Satuin haastattelemaan Lintua jo hänen opiskeluvuosinaan vuonna 1994, kun tein HS:n Kuukausiliitteelle juttua Jorma Panulan kapellimestariluokasta Sibelius-Akatemiassa. (Juttu löytyy pdf-muodossa tämän linkin takaa).

Lintu voitti tuolloin niukasti toisen opiskelijan eli John Storgårdsin Pohjoismaisen kapellimestarikilpailun Suomen-karsinnoissa.

Lintu voitti myös itse kilpailun Norjassa, mutta ura ei edennyt odotetusti. Turun kaupunginorkesterin ylikapellimestarina nuori tylyttäjä epäonnistui ihmisten johtajana. Helsingborgin ylikapellimestarikausi ei myöskään tyydyttänyt.

Vuonna 2005 tapahtui äkilliseltä tuntunut tasonnousu. ”Mitä on tapahtunut”, kysyin äimistyneenä muusikoilta ja laulajilta. Hyvästä kapellimestarista oli tullut erinomainen!

He yhdistivät tasonnousun siihen, että Lintu heidän mielestään ”tuli kaapista” tavattuaan tulevan puolisonsa Pekka Mattilan. Musiikki virtasi entistä luontevammin sydämestä sydämeen myös harjoituksissa ja esityksissä.

Hyväntahtoinen muusikkopuhe ärsytti Lintua silloin ja ärsyttää kirjan mukaan edelleen. Lintu korosti jo Kuukausiliitteen henkilökuvassa vuonna 2013, että luontevuus saavutettiin työnteolla ja jopa ylikovalla konserttitahdilla.

Esiintymispelkoa oli ollut jo kurssitutkinnoissa, ja hän taisi yrittää peittää sitä uholla ja sarkasmilla. Mutta lopulta lavasta tuli toinen koti.

Juha Nikkola ja Hannu Lintu kantoivat professori Jorma Panulaa kultatuolissa ennen tämän 70-vuotisjuhlia kesällä 2000. Mukana myös Tuomas Hannikainen (silloin Ollila) ja Esa-Pekka Salonen.­

Lintu muistaa professori Jorma Panulan sanoneen pariin kertaan Sibelius-Akatemian kapellimestariluokalla 1990-luvulla, että ”homoista ei ole kapellimestareiksi”.

Lintu taustoittaa: Panula oli nähnyt 1900-luvun puolivälissä useamman kerran kuinka seksuaalivähemmistöön kuuluva taiteilija ajautuu syrjäytyneeksi, alkoholisoituu ja lopulta pahimmassa tapauksessa tekee itsemurhan.

”Näistä hahmoista ei edelleenkään puhuta, ja toivon, että joskus heidän elämänsä, uransa ja saavutuksensa tuodaan järjestäytyneesti esiin”, Lintu ilmoittaa.

Ajat ovat onneksi muuttuneet.

”Joissain orkestereissa, myös RSO:ssa, on esiintynyt pieniä asiaa sivuavia konflikteja hartaan kristillisyyden parissa figuroivien muusikoiden kanssa”, hän tosin mainitsee.

Ylikapellimestari Hannu Lintu vuonna 2013, jolloin Tampere Filharmonia vaihtui Radion sinfoniaorkesteriin.­

Moiset poikkeukset eivät estäneet hyvää ylikapellimestarikautta Tampere Filharmoniassa 2009–2013 ja tuloksekasta työtä Radion sinfoniaorkesterissa 2013–2021.

Lintu on ollut muhjunpoistaja. Hänen jäljiltään kaikki on selkeämpää, paljaampaa ja atleettisempaa.

Ehkä siksi RSO valitsi Linnun seuraajaksi lyyrisempiä sointivärejä suosivan Nicholas Collonin, joka monipuolistanee sointia entisestään.

Aavistelen, että Collonin vaikutus RSO-muusikoihin on jo ehtinyt vaikuttaa myös Lintuun. Lyyrisempiä sävyjä on hänenkin konserteissaan entistä enemmän.

Kokenut musiikkikirjoittaja Pekka Hako on kirjan minäkertoja ja Linnun keskustelukumppani.

Kapellimestarin päätyö tapahtuu harjoituksissa, ja Hako seuraa niitä sekä esityksiä Helsingistä ja Savonlinnasta Berliiniin, Tokioon, Detroitiin, St. Louisiin ja Singaporeen.

Samalla kerrataan orkesterikulttuurien erot. Saksassa ensimmäiset harjoitukset ovat melkoista sotkua, mutta muusikkojen kyky parantaa minuutti minuutilta on ilmiömäinen.

Yhdysvalloissa orkesterit tekevät hyvää työtä jo ensimmäisillä minuuteilla, mutta lopputulos konsertissa ei välttämättä ylitä parhaita saksalaisorkestereita.

Kirja on kiinnostava, kriittiset huomautukseni vähäisiä.

Japanilaisorkesterien määrän Hako tulee maininneeksi alakanttiin.

Linnun elämänkaarta kuvattaessa kronologiasta on pitkälti luovuttu, mikä voi vaikeuttaa syy- ja seuraussuhteiden hahmottamista.

Hakon kysymykset ovat lainausmerkeissä, mikä lienee turhaa, vaikka se korostaa keskustelevaa otetta. Gustav Mahlerista keskusteltaessa päästään ilahduttavan syvälle.

Tekstiin on jäänyt vain muutamia löysän turistimaisia kohta, kun maailmaa kerran kierretään.

Kirjoitettuani jonkin aikaa muistiinpanojani konserttitalon vieressä olevan paikallisradion piskuisessa kuppilassa siirryn jatkamaan työtäni konserttitalon orkesterilämpiön nuhjuiselle harmaalle kangassohvalle”, Hako esimerkiksi ilmoittaa St. Louisissa.

Mutta Tokiossa ympäristön ja japanilaisen mentaliteetin kuvaus nivoutuu keskusteluihin ja musiikkielämän käytäntöihin saumattomasti.

Linnun lentely ympäri maailmaa loppui pandemiaan ainakin toistaiseksi. Äkkipysäyksen jälkeen stressioireet puskivat esiin, kuten usein tapahtuu. Lintu oli vuoteen oma kaksi viikkoa ja paino putosi kymmenen kiloa.

Matkustelu vähenee parin vuoden takaisesta kiivaasta mannertenvälisestä lentelystä myös Suomen Kansallisoopperan pestin myötä. Kunnolla tehty oopperaproduktio sitoo kapellimestarin samaan kaupunkiin useiksi viikoiksi, kun konsertteja harjoituksineen voi sen sijaan tehdä vaikka joka viikko eri kaupungissa, jos kysyntää riittää.

Kansallisooppera on Hannu Linnulle tuttu talo. Kuva on vuodelta 2006, jolloin hän johti Mikko Heiniön Käärmeen hetki -oopperan kantaesitysproduktion.­

Ympyrä sulkeutuu nyt kauniisti.

Lintu päätti haluta kapellimestariksi noin 12-vuotiaana nähtyään Leif Segerstamin johtavan Savonlinnan oopperajuhlilla. Ja nyt hän ottaa elämänsä ensimmäisen kerran oopperatalon ylikapellimestarin tehtävät samalla kun Lilli Paasikivi jatkaa taiteellisena johtajana.

Kirjaan tieto ei ehtinyt, mutta Lintu saa Kansallisoopperassa johdettavakseen myös Wagnerin Nibelungin sormus -tetralogian eli tuttavallisemmin Ringin uusien ohjauksien ensi-illat Valkyyriasta Jumalten tuhoon. Esa-Pekka Salonen ja korvaajaksi pestattu Susanna Mälkki luopuivat urakasta pandemian aiheuttamien aikataulumuutosten ja päällekkäisyyksien vuoksi.

Lintu on erinomainen wagneriaani, joten oopperanystävillä ei ole tämän asian suhteen mitään hätää.

Hannu Linnulla on kaikki edellytykset nousta Kansallisoopperan merkittävimmäksi ylikapellimestariksi vuosikymmeniin.

Hannu Lintu vuonna 2017.­

Oikaisu 11. helmikuuta klo 12.50. Korjattu vuoden 1994 kuukausiliitteen jutun pdf-verkkolinkki sekä Linnunradalla-kirjan alaotsikon sanamuoto. Aluksi alaotsikko oli virheellisessä muodossa matkalla Hannu Linnun kanssa.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat