Leppäkertut tuhoavat maan Marianna Kurton romaanissa, joka tavoittaa hienoja kokonaisuuksia ihmisten välisistä suhteista - Kulttuuri | HS.fi

Leppäkertut tuhoavat maan Marianna Kurton romaanissa, joka tavoittaa hienoja kokonaisuuksia ihmisten välisistä suhteista

Seitsemäs piste on runoilijana kirjallisen uransa aloittaneen Marianna Kurton toinen romaani.

Marianna Kurtto asuu ja työskentelee parhaillaan Eeva Joenpellon kirjailijakodissa Sammatissa.­

13.2. 13:09

Marianna Kurtto: Seitsemäs piste. WSOY. 283 s. Kirja on saatavana myös äänikirjana.

Marianna Kurton kieli on oma maailmansa. Viiden runokokoelman tausta näkyy proosassa, niin 2017 julkaistussa Tristaniassa kuin nyt ilmestyneessä Seitsemännessä pisteessä. Tällä kertaa jopa edellistä enemmän, itsevarmemmin sävyin.

Oma osansa Kurton tarkasta ja rakastavasta suhteesta suomen kieleen tulee varmasti myös käännöstöistä, joita kirjailija on tehnyt yli vuosikymmenen ajan.

Seitsemännessä pisteessä Kurtto tavoittaa kielen kautta kirkkaita kokonaisuuksia ihmisten välisistä suhteista ja ihmisten suhteista itseensä ja maailmaan.

On perhe: kaksi sisarta, äiti ja isä. Perhe asuu kaukana kaupunkien sykkeestä, pellon, metsän ja joen ääressä. Maailma on pieni, mutta vaikka ollaan lähekkäin ei olla aina lähellä: isäkin vain katsoo televisiosta ainaista mäkihyppyä.

Kun leppäkertut hyökkäävät ovat sisaret jo aikuistuneet ja muuttaneet kaupunkiin. Seitsenpistepirkkojen äkillisen tuhovoiman kautta lukijan eteen asettuu monitahoinen mysteeri ja psykologinen peli, jossa ääneen pääsevät paitsi perheenjäsenet myös eräs tietty työntekijä.

Leppäkerttu on romaanissa kiinnostavassa asemassa. Pirkot asettuvat suorastaan vastakkain suomalaisen kansanperinteen kanssa, jossa niillä on perinteisesti ollut onnentuojan, toiveiden toteuttajan ja maanviljelijän ystävän rooli. Seitsemännessä pisteessä ne ovat kuitenkin ihmiskäsin rakennettuja koneita, jotka hajottavat maan.

Oudon asettumisessa osaksi maailmaa on kiehtovin tavoin Leena Krohnin tuotannosta muistuttavia sävyjä. Palanen Tainaronista, hitunen Mehiläispaviljonkia.

Kaiken yllä ja takana on siskojen suhde, lapsuudesta kumpuavat katkeruudet. Pikkusisko on päättäväinen, järjestelmällinen, tomera. Isosisko kulkee omassa maailmassaan, ei löydä yhteyttä toisiin ihmisiin. Se, ettei isosisko tunne asioita oikein on harvinaisuudessaan hieno oivallus.

”Kuka tyttö on sellainen, niin hiljainen, miksei hän koskaan hyppinyt narua tai alkanut tervapataa, äitikin ihmetteli ja koulussa kaikki kuiskuttivat, ja siinä me istuimme kahvilan pöydässä kuin nyrjähtänyt trioli.”

Siskojen kautta valottuu myös nykyajan ihmiskuva, suosittu jako niin kutsuttuihin ekstrovertteihin ja introvertteihin. Menestyjiin ja niihin, jotka eivät oikein asetu tähän maailmaan, eivät löydä paikkaansa menestyjäeetoksen myllerryksessä.

Mustavalkoinen jako ei Kurtolla toki ole. Seitsemäs piste ei ole uhri- tai sankaritarina, vaan tarina ihmisistä monine tasoineen.

Lapsuus ja aikuisuus vuorottelevat teoksessa muistojen kautta. Kurtto käyttää sulavasti paitsi eri aikatasoja myös toistoja tuomaan esiin avainkohtausten metaforat ja merkitykset, pääkallopulloineen, mekkoineen ja korurasioineen.

Lapsuutta kuvataan romaanissa hienosti paitsi siskojen oman lapsuuden, myös pikkusiskon lapsen kautta. Samalla kuvatuksi tulee aikuisen ja lapsen suhde. Vastuu liukuu vääriin suuntiin ja paikoin lapsi joutuu pelastajan asemaan:

”Lasta ärsytti, sillä isä oli jättänyt hänet terassille yksin, tai kaksin äidin kanssa josta ei ollut mihinkään. Ikään kuin hän, lapsi, voisi löytää käsistään voiman jolla pelastaa äitinsä. Silti juuri niin oli käynyt. Ja silloin lapsi oli oppinut, että koko on vain yksi suure muiden joukossa.”

Lapsi on myös uusi sukupolvi, sellainen, jolle esimerkiksi sukupuolen määreet ovat turhia ja turhauttavia.

Seitsemäs piste koostuu ilmavista osasista, jotka linkittyvät ja lomittuvat, antavat merkitystä toisilleen. Jonkun toisen käsissä pakka olisi hyvinkin saattanut hajota, mutta Kurtto pitää tarinan langat käsissään loppuun asti. Jättäen silti lukijalle tilaa pohtia vaikkapa sitä, mikä merkitys seitsemännellä pisteellä oikein on.

Marianna Kurtto viettää parhaillaan 2018 alkanutta kolmivuotiskauttaan Eeva Joenpellon kirjailijakodissa Sammatissa. Talossa on syntynyt paljon hienoa proosaa: muun muassa Katja Ketun Kätilö ja Aki Ollikaisen Musta satu. Kurton Seitsemäs piste asettuu joukon jatkoksi kauniisti, Kurtto paikalleen suomalaisen nykykirjallisuuden kärkeen varmoin ottein.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat