Kumpi on luotettavampi, Maupertuis vai Voltaire? – Kuutti Kosken historiallisessa romaanissa poiketaan myös Lapissa - Kulttuuri | HS.fi

Kumpi on luotettavampi, Maupertuis vai Voltaire? – Kuutti Kosken historiallisessa romaanissa poiketaan myös Lapissa

Kuutti Kosken Zeniitissä valistusajan viisaat riitelevät keskenään.

Kuutti Kosken esikoisteoksessa oltiin Rovaniemellä bänditouhuissa, Nyt liikutaan 1700-luvun tieteen maailmassa.­

14.2. 2:00 | Päivitetty 14.2. 11:04

Romaani

Kuutti Koski: Zeniitti. Like. 332 s.

1700-luvulla valistus eteni väliin ripein harppauksin, väliin vaivalloisesti rämpien. Ei suinkaan sopuisasti, filo­sofit ja tieteilijät nimittäin ottivat yhteen tulisestikin. Kuutti Kosken historiallinen romaani Zeniitti nostaa juuri tämän piirteen esiin värikkäin kääntein.

Kosken esikoisromaanissa Kaira oltiin Rovaniemellä bänditouhuissa. Pohjoisessa käydään nyt aivan toisissa merkeissä, kun päähenkilö Pierre Louis Moreau Maupertuis käy Tornion seuduilla mittaamassa, onko maapallo sittenkin litistynyt navoiltaan, vaikka Ranskan akatemia edustaa aivan toista kantaa.

Historiallisen romaanin perinteeseen kuuluu minäkertoja, joka joutuu monen monituisiin seikkailuihin kulkiessaan pitkin maita ja mantuja. Hovista toiseen, vuoroin merkkimiesten neuvon­antajana ja vihollisena.

Koski ei käy tätä perinnettä uudistamaan. Väliäkös sillä, jos tarina kulkee. Ja aateromaanina Zeniitti tuntuu ainakin tuoreelta.

Ja riitaiselta. Kiistat koskevat suuria kysymyksiä, ilmaisevat myös ihmisen pikkumaisuutta: ”Ei ihminen ole laskukone”, Maupertuis’ta eri tavoin suosinut markiisitar kirjoittaa palatsistaan. Ja tuo samalla vaihtelua ajan miehiseen menoon.

Filosofi-kirjailija Voltaire toistaa sanat ja pilkkaa entistä ystäväänsä herkullisin sanankääntein, tämä kun on mukamas syyllistynyt plagioimiseen: ”Myös omassa elämässään potilaamme olisi syytä ruveta keskittymään useampaan kuin yhteen osaan kehoaan ja lakattava vikittelemästä joka toista vastaan tulevaa neitokaista, maatiaisista kreivittäriin.”

Silloin ollaan jo Preussin kuninkaan Fredrik Suuren Berliinissä. Maupertuis on historiallinen henkilö, joka sai alun vastustuksen jälkeen mainettaan Lapin matkakertomuksellaan ja laskelmillaan. Näitä on Suomessa tutkinut Osmo Pekonen, yksi romaanin lähteistä.

Aivan, Lapissa muuan neitokainen tunki puoliväkisin syliin, Maupertuis väittää. Tiedä häntä. Kertoja ei siis ole aivan luotettava, mutta ei hänkään voi luottaa edes ystäviinsä.

Kun Fredrik kutsuu hänet johtamaan Preussin tiedeakate­miaa, vanha ystävä väittää hänen kopioineen keskeisiä kohtia filosofi Leibnizin kirjeestä.

Maupertuis nimittäin kehittää eräänlaista kaiken teoriaa, etsii kaiken takana vaikuttavaa voimaa, joka todistaisi samalla ­Jumalankin olemassaolon. Hän ei ollut ainoa sillä asialla noina aikoina. Luonnontiede otti edistysaskelia, mutta jarrumiehiä riitti.

Jopa unia tahtoi Zeniitin valpas kertoja tutkia, ja porata apinan kalloa löytääkseen sielun. Hän oli sekä edellä aikaansa että vanhojen uskomusten vanki. Tällöin Voltairen pilkkakirves heiluu, vaikka häntä on usein pidetty ­valistuksen ykkösnyrkkinä.

Tässä romaanissa hän on lähinnä petollinen juonittelija.

Kyllä Maupertuis osaa fabuloinnin taidon itsekin, kun kertoo matkastaan Tornioon, jossa pedot ovat jatkuvana uhkana, paikallinen väestö kulkee järki jäässä ja tutkijat ovat jäätyä niille sijoilleen. Eksotiikka kelpaa sen ajan kuulijoille ja lukijoille.

Zeniitti tarjoaa seikkailun lisäksi selontekoja 1700-luvun tiedekäsityksistä. Niiden lukeminen ei enää ole mitään luistavaa hankikantoa, mutta hyvä niin. Preussin palatseissa taas selvitellään ajan politiikkaa, kuten sitä, miksi kuningas tahtoo hyökätä viemään Itävallalta Sleesian ­kaivokset, vaikka on nuorempana kirjoittanut pasifistisen pamfletin.

Koski selviää kaikesta tästä loistavasti, dialogeineen päivineen. Jos hän välillä käyttää mielikuvitusta keksiessään henkilöiden motiivit ja jos romaani vetää muutaman mutkan suoraksi, niin toiset käänteet se taas esittää lähteiden pohjalta tarkasti.

Vain paikallisväri jää hivenen haaleaksi. Lukiessa ei juuri tunne Pariisia, Berliiniä ja Wieniä aisteissaan. Ehkä siksi, että Zeniitti liikkuu yläluokan parissa, ei aikakauden löyhkäävien katujen ja resuisen rahvaan parissa.

Zeniitti on joka tapauksessa mainio kuvaus 1700-luvun ajatusmaailmoista. Jos katutaso jää syrjään, niin ainakin ajatustyö ja seuraelämä hahmottuvat havainnollisesti.

Kaksi kysymystä hallitsee kuvattua aikaa: kenen sotavoimat ovat vahvimmat. Ja kenen tarina jää jäljelle. Kuutti Koski puolustaa värikkäästi Maupertuis’ta Voltairea vastaan. Romaanin lukija päättää, ketä sopii uskoa.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat