Tarmo Maneliuksen suomennos soljuu kuin puron vesi runoantologiassa, joka osoittaa bulgarialaisen runouden elinvoiman - Kulttuuri | HS.fi

Tarmo Maneliuksen suomennos soljuu kuin puron vesi runoantologiassa, joka osoittaa bulgarialaisen runouden elinvoiman

Harvinaisessa valikoimassa on mukana seitsemän bulgarialaista lyyrikkoa.

16.2. 2:00

Runot

Preparoidut Feenikslinnut ja niiden viestit. Bulgarialaisia runoja. Suom. Tarmo Manelius. Suomi–Bulgaria-seura. 88 s.

Harvat meistä tuntevat paremmin bulgarialaisia, seitsenmiljoonaista kansaa Balkanilla – vielä harvemmat ovat lukeneet yhtään bulgarialaista runoa. Siksikin on mainiota, että kielimies ja runoilija Tarmo Manelius (s. 1929) on suomentanut Preparoidut Feenikslinnut ja niiden viestit -nimisen runoantologian. Hän on yksi niistä kolmesta kääntäjästä, jotka osaavat suomentaa mitallista bulgarialaista runoa.

Manelius on valinnut mukaan runoja pidemmältä ajalta, kypsempää ja tuoreempaa, kommunismin kaudelta nykypäivään. Kirjassa esiintyy seitsemän runoilijaa, kaikki miehiä, mitä tietysti sopii oudoksua.

Päähavainto on rehevä moniäänisyys. Preparoitujen Feenikslintujen viestejä kuunneltuaan ei voi vastata mitä bulgarialainen runous on, voi vain ounastella mitä kaikkea se on.

On kolkkoa surumarssia ja jäähyväisiä, historian ikuista hulluutta, kuitenkin myös rakkauden yksinkertaista paino­voimaa.

Tsvetan Marangosov (s. 1933) virittää suvereenin ristikkäisiä maailmoita. ”Yöllä / bulgaari minussa / herää / ja mätkii seipäällä / toisinajattelevien päitä”, hän lataa runossaan Geeni. Mutta jo Prima vista on kuin pakahtunut rukous: ”Pelastaakseen vankilassa / viruvan poikansa hengen / runoilija kirjoitti / ylistävän / juhlarunon / tyrannin / kunniaksi”.

Samasta kynästä on Muusa, häpeämättömän roisi kiitoslaulu ikirakastetulle. ”Kolossaan / hampaattomassa suussa / kiiltävä kieli / lausuu minulle kuiskien / intomielisiä nekrologeja / ­kauan sitten lakastuneesta kauneudesta”.

Nyky-Bulgarian nostama pettymys välähtää monissa kohdin: raakaa lahjontaa, samoja punaisia dinosauruksia edelleen… Keskipolven runoilija Marin Lazarov (s. 1961) tiivistää ilmapiirin: ”Kuin silloin, ihmettelen nyt / elämämme ihmettä; vihaa, / hyvyyden pitaaliksi muuttanutta”.

Suppea valikoima osoittaa kiistatta bulgarialaisen runon elinvoiman. Perin mielelläni lukisin myös nuorempien tekijöiden tuotantoa – maasta, joka ongelmien ahdistamakin on vahvan omaehtoisen kulttuurin marinoima.

Tarmo Manelius edistää luentaa alaviittein ja huomautuksin, kontekstit avautuvat. Ja mikä tärkeintä, hänen suomennoksensa soljuu kuin vesi kevään purossa. Kielen kauneutta: Sade kohajaa…

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat