Onko huoneen nimi ”Valkoinen meri” rasistinen? Ruotsin taideopintopiireissä käydään asiasta keskustelua - Kulttuuri | HS.fi

Onko huoneen nimi ”Valkoinen meri” rasistinen? Ruotsin taideopintopiireissä käydään asiasta keskustelua

Tukholman Konstfackissa on leimahtanut keskustelu yhden huoneen nimestä. Keskustelu on levinnyt maan suurimpiin sanomalehtiin.

Taidekorkeakoulu Konstfack toimii LM Ericssonin vanhassa kiinteistössä Telefonplanilla.­

17.2. 14:31

Ruotsin suurimmassa taidekorkeakoulussa Konstfackissa Tukholmassa on leimahtanut keskustelu yhden huoneen nimestä. Joukko opiskelijoita pitää koulun kohtaamis- ja näyttelypaikkana toimivan tilan nimeä Vita havet (suomeksi Valkoinen meri) rasistisena ja sortavana. Asiasta kirjoittavat muun muassa Svenska Dagbladet ja Dagens Nyheter.

Kohu syntyi, kun koulun desinghistorian professori Sara Kristoffersson puolusti huoneen nimeä Dagens Nyheterissä julkaistussa kirjoituksessa pari viikkoa sitten sanomalla, että nimellä ei ole mitään tekemistä rasismin kanssa, eikä nimeä siksi pitäisi muuttaa.

Sen jälkeen kymmenet Kristofferssonin kollegat ja anonyymi taiteilijaryhmä Brown Island ovat asettuneet häntä vastaan. Heidän näkemyksensä mukaan Kristoffersson vahingoittaa lausunnoillaan opiskelijoiden ja opettajien välistä luottamusta.

”Emme tunnista itseämme hänen näkemyksistään. Näemme kuitenkin, että jotain tärkeää on alkanut tapahtua”, DN:ssä julkaistussa kirjoituksessa sanotaan.

Kristoffessonin mukaan huoneen nimi viittaa valoisuuteen. Se keksittiin 1950-luvulla, kun näyttelytilaan haluttiin lisää valoa. Seiniä kaadettiin ja koko sali maalattiin valkoiseksi. Tuolloin spontaanisti keksitty nimi oli Kristofferssonin mukaan myös pieni silmänisku Tukholman kuninkaanlinnalle, jossa on samanniminen huone. Nimi on hänen mukaansa tärkeä perinne, osa koulun historiaa, ja se on säilynyt, vaikka koulu on vuosien varrella muuttanut uusiin osoitteisiin.

”Toisin sanoen nimeä ei ole sidottu tiettyyn paikkaan, vaan sitä sitoo perinne. Nimenmuutoksella ei myöskään ole koskaan ollut merkitystä ennen kuin nyt. Keskustelu valkoisuusnormista on tietysti tärkeää. On olemassa valtarakenteita ja ajatusmalleja, joita täytyy tutkia ja kyseenalaistaa, mutta väri itsessään tai sana sinänsä on tuskin rasistinen”, Kristoffersson kirjoittaa.

Kristofferssonin mukaan värit ovat enimmäkseen sosiaalisia ja kulttuurisia rakenteita, joilla ei ole luontaista merkitystä.

”Silloin kun valkoisuus yhdistetään enemmän tai vähemmän piilotettuihin valtarakenteisiin, on oltava mahdollista liittää se rasistiseen ajatteluun. Mutta Valkoisen meren kohdalla se ei ole mahdollista edes vilkkaan mielikuvituksen avulla.”

Keskustelu huoneen nimen ympärillä ei ole uusi. Konstfackin opiskelijoista ja taiteilijoista muodostuva Brown Island -kollektiivi perustettiin syksyllä 2016, ja he ovat jo vuosia yrittäneet herättää keskustelua paitsi taidekoulujen valkoisuudesta myös kyseisen huoneen nimen ongelmallisuudesta.

”Emme tietenkään väitä, että valkoinen väri olisi sinänsä rasistinen. Skandinaavisten taideakatemioiden ja etenkin Taideyliopiston homogeenisuus on kuitenkin demokraattinen ongelma”, ryhmä kirjoittaa DN:n artikkelissa.

”Olemme käyttäneet Valkoisen meren tilaa ja nimeä metaforana korostaaksemme ja tuodaksemme esiin niitä sokeita kohtia ja näkymättömiä, sortavia ja eriarvoisuutta synnyttäviä rakenteita, jotka vaivaavat kaikkia instituutioita, joissa valkoisuus on hallitseva piirre.”

Pohjoismaiden näkökulmasta keskustelu Valkoisesta merestä ei ole mitenkään ainutlaatuinen. Esimerkiksi Kööpenhaminan ja Oslon taideakatemioissa syntyi kiivas keskustelu rasismista ja identiteettipolitiikasta Black Lives Matter -kansalaisliikkeen seurauksena.

SVT:n mukaan Oslon taideakatemian rehtori Måns Wrange erosi sen jälkeen, kun hän oli asettunut tukemaan 130 opiskelijan toivetta käsitellä koulun rakenteellista rasismia. Osa oppilaitoksessa oli sitä mieltä, että keskustelu uhkaa akateemista vapautta.

Kööpenhaminan kuninkaallisen taideakatamian rehtori Kirsten Langkilde joutui jättämään työnsä sen jälkeen, kun koulun monimuotoisuudesta ja rasismista käyty keskustelu johti antirasistiseen toimintaan, jossa opiskelijat heittivät koulun perustajan rintakuvan kanaaliin.

Viime vuoden lopulla Suomessa Teatterikorkeakoulu nousi otsikoihin, kun Suomen kuvalehden artikkelissa pari pedagogia hämmästeli korkeakoulun opiskelijoiden uusia vaatimuksia teatteriopetuksen sisällöstä. Jutusta syntyi vaikutelma, että taidealojen opiskelijoista on tullut yliherkkiä jopa Shakespearen näytelmien sisällöille. Myös HS kirjoitti aiheesta.

Opiskelijoiden mukaan koulussa ei ollut käynnissä mitään kuohuntaa.

”Taide luo maailmaa, ja teatterikorkeakoululaisena haluan kriittisesti tarkastella sitä maailmaa, jota olen näyttämölle ja ympärilleni luomassa”, opiskelija Suvi Tuominen kirjoitti HS:n mielipidekirjoituksessa.

Svenska Dagbladetin mukaan yliopistojen, korkeakoulujen ja muiden akateemisten laitosten on kestettävä tiukkaakin keskustelua, muuten niillä ei ole tarkoitusta. Se muistuttaa, että ilman jatkuvaa avointa mielipiteiden vaihtoa ja kriittistä keskustelua ei moniakaan teoreettisia tai humanistisia saavutuksia olisi syntynyt.

”Mutta akateeminen vapaus, johon useimmat yliopistot ainakin toistaiseksi väittävät pyrkivän, näyttää olevan yhä enemmän uhattuna. Britanniassa on haluttu estää kiisteltyjen henkilöiden esiintymisiä. Syyt kieltämiseen voivat olla esimerkiksi henkilön lausunnot transseksuaaleista, feminismistä tai rasismista”, SvD toimittaja Josefin de Greorio Holmström kirjoittaa.

Britanniassa hallitus on yleisradioyhtiö BBC:n mukaan esittänyt suunnitelman, jolla pyritään varmistamaan sanan- ja ilmaisunvapaus maan yliopistoissa. Britannian opetusministerin Gavin Williamson varoitti BBC:n mukaan yliopistoissa tapahtuvan ”hiljentämisen” ”pelottavista seurauksista”. Hallituksen mukaan yliopistojen pitäisi aktiivisesti edistää sananvapautta, ja jos niin ei tapahdu, seurauksena pitäisi olla sakko.

BBC:n mukaan maan johtavien yliopistojen ryhmä on varoittanut hallitusta luomasta turhaa ja raskasta uutta byrokratiaa. Opiskelijoiden kattojärjestö puolestaan on sanonut, että sananvapauden kriisistä yliopistoissa ei ole ”mitään todisteita”.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat