Jukka Parkkari juoksuttaa tiedustelupalveluita humoristisessa vakoiluromaanissaan, jossa etsitään Helsingissä nähtyä loikkaria - Kulttuuri | HS.fi

Jukka Parkkari juoksuttaa tiedustelupalveluita humoristisessa vakoiluromaanissaan, jossa etsitään Helsingissä nähtyä loikkaria

Huumori itää Jukka Parkkarin vakoiluromaaneissa, ja Lerppahattusarjassa on jo 15 osaa.

Kirjailija Jukka Parkkari kotiparvekkeellaan Vuosaaressa.­

18.2. 13:10

Romaani

Jukka Parkkari: Lupa tappaa. Arktinen Banaani. 300 s.

Toimittajana Jukka Parkkari (s. 1945) kirjoitti pinoittain juttuja armeijoista ja vakoilusta. Jotkut epäilivät sota­hulluksi.

Vapaana eläkeläisenä Parkkarin tahti on yhä hurjempaa: kymmenessä vuodessa viisitoista vakoiluromaania. Hän on setvinyt Suomen vastavakoilun tapauksia – ja pääosassa on pää­esikunnan tutkintaosaston väki, arkikielisesti ”sotilasohrana”, leppoisammin ”lerppahatut”.

Teoksissa seilataan 1990-luvulta eteenpäin, päärintamasuunta on itä, ja tukevimmin vastassa sotilasvakoilu GRU.

Uudessa Lupa tappaa -romaanissa liikuskellaan Helsingin ja Moskovan maisemissa vuonna 2005.

Alku on hälyttävä: Kaivopuiston kulmilla tunnistetaan ”Mukava Bill”, taannoin itään loikannut CIA:n entinen Helsingin-pomo! Miten mies saattaa käyskennellä vapaasti Helsingissä, mietitään pikapalaverissa Kasarmitorin laidalla. Kenen leivissä hän oikeastaan on, ja ketä paossa?

Käynnistyy outo tapahtumaketju, meillä ja naapurissa. Sotilasasiamies viestii, että Moskovan sisäpiireissä kohistaan Mukavan Billin kadonneen tai kuolleen – ja Venäjän tiedustelubyroot syyttävät toisiaan katoamisesta.

No, kuolluthan Bill ei ainakaan ole, tietävät lerppahatut – mutta kuinka monet muut sen tietävät? Ja missä hän lymyää?

Parkkari juoksuttaa tiedusteluyhteisöjä metkasti. Pääjännite säkenöi Helsingin ja Moskovan linjalle, ja CIA painavine intresseineen kytkeytyy Billin kohtaloon sekin.

Lerppahatuissa on tuttua koeteltua kaartia: Eversti, Sektorinjohtaja, Sirkka, Kaappi Koljonen, Täystuho Tirkkonen… Päälukua korvaa korkea motivaatio, määrää taas laatu, ja kaikille työ on numero yksi elämässä.

Moskovan valtakäytäviltä Parkkari heittää muutamia laatuisia sisäkuvia. Lukuisat tiedusteluvirastot taistelevat tauotta – keskenään.

”Rauhoittukaa, kenraali – emme ole Stalinin Neuvostoliitossa, vaan suvereenissa demokratiassa Venäjällä”, Putin tyynnyttelee erästä edessään tärisevää vakoilukenraalia – tilanteen henkiessä tyystin päinvastaista. Pelko, se on Vovotškan ase.

Bill-ongelman ratkaisun lähetessä vauhti kiihtyy, lopulta sittenkin lupsakasti. Parkkari, pohjimmiltaan humoristi, saattelee stoorinsa aina happy endiin – eikä poikkea nytkään tavoistaan. Lopussa skoolataan Kellarikrouvissa.

Lupa tappaa -romaania on maustettu monin tositiedoin vakoilun historiasta ja nykyajasta. Siinäkin kirjailija noudattaa vakiintunutta hyvää tapaansa. Loikkarin realistisia motiivejakin valotetaan.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat