Säveltäjä Minna Leinonen purkaa naisten sisäisiä tunteita, ärsykkeitä ja mielenliikkeitä Alma-liikeoopperassa, joka päättyy naisten apoteoosiin - Kulttuuri | HS.fi

Säveltäjä Minna Leinonen purkaa naisten sisäisiä tunteita, ärsykkeitä ja mielenliikkeitä Alma-liikeoopperassa, joka päättyy naisten apoteoosiin

Säveltäjä Alma Mahleriin viittaavassa uutuusoopperassa nimihenkilö on yksiselitteisesti miesten uhri.

Alman roolissa on Suvi Eloranta ja tanssijoina muiden muassa Samuli Roininen ja Esete Sutinen. Kuva harjoituksista.­

18.2. 14:18

Nykyooppera

Tampere Biennale. Alma!-liikeoopperan striimaus 17.2. Hällä-näyttämöltä Tampereelta. Libretto Hanna Weselius Alma!-romaanin pohjalta. Sävellys Minna Leinonen, koreografia ja ohjaus Petri Kekoni, kapellimestari Jutta Seppinen, äänisuunnittelu Jussi Suonikko, valosuunnittelu Jonne Nieminen ja Sari Mayer, lavastussuunnittelu Petri Kekoni. Osissa Olga Heikkilä, Tuuli Lindeberg, Suvi Eloranta. Tanssiteatteri MD.

Säveltäjä Gustav Mahlerin puoliso Alma oli ristiriitainen hahmo, joka herätti täysin vastakkaisia vaikutelmia aikalaisissaan. Monet olivat hänen lumoissaan, mutta oli niitäkin, jotka eivät voineet sietää häntä.

Saksalainen Astrid Seele sanoo Alma Mahler-Werfel -elämäkerrassaan (2005), että ainoastaan yhdestä asiasta voi olla täysin varma: Almassa oli kiehtovaa säteilyä, ja hänellä oli tavattoman voimakkaasti erotisoiva vaikutus useisiin lähipiirinsä miehiin.

Seelen mukaan voidaan keskustella siitä, oliko Alma miesten uhri vai ei. Alman kuvanveistäjätytär Anna Mahler sanoi äidistään, että tällä oli poikkeuksellinen kyky tehdä muista orjiaan. Jos ei suostunut orjan rooliin, ei ollut minkään arvoinen.

Minna Leinosen Alma!-ooppera perustuu Hanna Weseliuksen librettoon, jonka kirjailija on tehnyt samannimisestä, palkitusta romaanistaan.

Weseliuksen ja Leinosen Alma-kuva on sangen yksiselitteinen: Alma on miesten uhri.

Oopperan alussa pimeällä näyttämöllä kuuluu uhkaavaa huminaa. Näkyviin tulee ketjuihin kytketty, Almaa esittävä tanssija-laulaja Suvi Eloranta, jonka tuskaista hahmoa miehet kiskovat ja riepottelevat eri suuntiin.

Koreografi Petri Kekonin ohjaaman liikeoopperan esityksessä liike yhdistyy raivokkuuteen ja pitää Leinosen musiikin tukena yllä raivoa, ahdistusta ja stressiä.

Alma-hahmon raivon syynä ovat ilmeisesti ennen kaikkea miehet, mutta myös omat taiteelliset turhautumat. 1800- ja 1900-lukujen vaihteen pitkään leninkiin pyntätty Alma vaikuttaa lähinnä itsetietoiselta porvarisrouvalta, joka on elämäänsä tyytymätön.

Almaa paljon mielenkiintoisempi hahmo on Tuuli Lindebergin esittämä nykynainen Aino, kuvataiteilija ja yksinhuoltajaäiti, joka kärsii luomisen tuskasta ja arkisista huolista.

Show’n varastaa Lindebergin rinnalla toinen korkea sopraano, kertojaa ja Lakimiestä esittävä Olga Heikkilä.

Leinonen on säveltänyt näille kahdelle sopraanolle viiltävästi hehkuvaa, milloin tuskaisen kaunista, milloin julman ironista musiikkia, jota he esittävät taiturillisen ilmaisuvoimaisesti.

Musiikin tyyliä voisi luonnehtia uusekspressionistiseksi. Se purkaa naisten sisäisiä tunteita, ärsykkeitä ja mielenliikkeitä laajalla alueella liikkuvin, usein suurin intervallihypyin etenevin linjoin.

Huilu, viola da gamba, lyömäsoittimet ja piano osallistuvat tunteiden vuoristorataan kiihkeästi reagoiden, vaihtelevan värikkäin, usein paniikkimaisin soinnein ja räjähtelevin rytmein, joskus myös vitsikkäin luontokuvin.

Korkeajännitteisen draamakaaren Leinonen on rakentanut lujin ottein. Teos pitää raivoisan tunnevyörynsä tiukasti hallinnassaan. Kahden naisen elämänkuvien rinnastaminen ja vuorottelu on toimiva, nopeita käänteitä tuottava moderni, fantasiamainen dramaturgia.

Weseliuksen teksti on inspiroinut Leinosta voimakkaasti. Se on runollista, täynnä ilmaisuvoimaisia metaforia ja yhdistää korkealentoisuutta ja mielen hätää julmuuteen, banaaliuteen ja pirullisuuteen.

Tekstin syke on kiihkeä ja nopeatempoinen. Se on tarjonnut säveltäjälle rytmisiä impulsseja ja signaaleja, jotka ovat sytyttäneet hänen mielikuvituksensa lentoon ja liikkeeseen. Tekstistä nousee tuo heittelehtivä liike korkealle ja matalalle, groteskista murinasta säteilyyn.

Weseliuksen oma kertojanääni kuuluu hetkittäin nauhalta. Se on rauhoittava elementti.

Eikä aina tarvitse olla levottomassa liikkeessä. Alman vaikuttavimpia hetkiä on inspiraatiota etsivä Aino maalaamassa alastonmallia. Tanssiryhmä vääntelehtii taustan hämäryydessä mielen sisäisinä demoneina.

Alma! on määritelty liikeoopperaksi. Käsite on sinänsä uusi, mutta liikkuvia ja tanssivia oopperoita alettiin tehdä jo ranskalaisen barokin aikana. Jotkut aikamme huippukoreografit ovat tehneet silloin tällöin upeita oopperaohjauksia.

Almassa on uutta myös se, että musiikin ja liikkeen yhdistäminen kuuluu jo sen lähtökohtiin. Tuuli Lindeberg ja Olga Heikkilä ovat niitä nykyajan oopperateatterin tarvitsemia laulajia, jotka osaavat tehdä hyviä karaktäärejä ja liikkua laulaessaan.

Huumoriakaan Almasta ei puutu. Loppupuolella sopraanot laulavat ilkkuvasti miesten suosimista harrastuksista, ja musiikki menee vinksin vonksin. Vokaalinen huipennus on lopussa, jossa sopraanoäänet kiirivät ja duetoivat kirkkaasti helisten korkeuksissa kuin enkelten ääninä. Päätös onkin eräänlainen naisten apoteoosi.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat