Lisää Maieria! Hittinäyttely saa jatkoa Kämp Gallerian kellarissa sarjalla Vivian Maierin katuvalokuvia - Kulttuuri | HS.fi

Lisää Maieria! Hittinäyttely saa jatkoa Kämp Gallerian kellarissa sarjalla Vivian Maierin katuvalokuvia

Nainen hameessa, kyynärpäät levällään, kameransa ääreen kumartuneena: me tunnemme jo Vivian Maierin. Siksi tunnistamme tutun varjon ja tunnelman hänen katuvalokuvistaankin.

Omakuva, Vivian Maier, New York, 1954.­

19.2. 13:50

Valokuva

Vivian Maier Valokuvataiteen museon K1-tilassa (Mikonkatu 1) 18.4. asti ma–pe klo 11–20, la–su 11–18.

Välillä tuntuu, että näyttelykävijät joutuvat kollektiivisen huuman valtaan, ja yhtäkkiä koko maailma haluaa nähdä tietyn tekijän teoksia. Viime vuosina yksi näistä on ollut yhdysvaltalainen Vivian Maier (1926–2009).

Lastenhoitajana elantonsa ansainneen salaperäisen valokuvaajan tarina on kiehtonut ihmisiä keräilijä John Maloofin vuonna 2013 valmistuneen Finding Vivian Maier -dokumentin ensiesityksestä lähtien. Maierista on tehty nyt kaksi muutakin dokumenttifilmiä, pino kirjoja ja kymmeniä näyttelyitä ympäri maailmaa. Se on paljon valokuvaajalta, joka ei eläessään edes juuri kehittänyt filmejään, saati esittänyt kuviaan julkisesti.

Uusia ja taas uusia näyttelyitä on ei ole vaikeaa koota, kuvasihan Maier yli 100 000 ruutua. (Edelleen keskustellaan myös siitä, onko oikein esittää Maierin kuvia nyt, hänen kuolemansa jälkeen, jos hän ei itse aktiivisesti siihen pyrkinyt, kuvasi vain.)

Valokuvataiteen museo esitteli Maierin kuvia Kaapelitehtaalla vuosi sitten. 83 kuvan kokoelma keskittyi Maierin omakuviin.

Pieni valikoima omakuvia löytyy myös Valokuvataiteen museon K1-tilasta Kämp Gallerian kellarista, jonne on koottu suositulle Maier-näyttelylle toivottua jatkoa.

Nyt painopiste on kuitenkin katuvalokuvauksessa: Hienoja rouvia, likanaamaisia lapsia, näyteikkunan heijastuksia. Kasvoton mies soittamassa kolikkopuhelimella, mies ratsastamassa Manhattanin kivikaduilla.

Vivian Maier, New York 1953.­

Mukana on silti usein tuttu varjo: nainen hameessa, kyynärpäät sivuilla, Rolleiflex-kameransa ääreen kumartuneena.

Maierin katukuvat kuuluvat samaan amerikkalaisen kaupungin kuvaamisen perinteeseen kuin Lee Friedlanderin ja Garry Winogradin. Paikoitellen tuntuu siltä, että Maier on psyykannut itsensä kuvaamaan poliisit retuuttamassa laitapuolen kulkijaa kuin rikospaikkakuvistaan tunnettu Weegee ikään. Paikoitellen kuvissa on häivähdys Diane Arbusia, kun Maier kuvaa lapsuuden rujompaa laitaa.

Vivian Maier, New York 1953.­

Silti Maierin kuvakieli on hänen omansa. Siinä on lempeyttä, huumoria, ujouttakin. Siinä missä monissa katuvalokuvauksen klassikoissa Henri Cartier-Bressonin nimeämä ”ratkaiseva hetki” korostuu jopa machosti briljeeraten, Maierin tyyli on hiljaisempi.

Hän on pikemminkin salavalokuvaaja. Vaikka kuvista näkee hänen myös ottaneen kontaktia kuvattaviinsa, tuntuu, että hän on mieluummin liikkunut omassa rauhassaan ja tarkkaillut etäältä.

Vivian Maier, Chicago, 1978.­

Pieni kinofilmille kuvattujen värikuvien sarja näyttelyn lopussa kertoo Maierin eläneen ajan mukana. Huomio kiinnittyy silti varjoihin ja heijastuksiin, joilla Maier näkyy itse kuvissa. Ne ovat tapa lisätä kuviin lisämerkityskerros, mutta ne tuntuvat myös kertovan halusta tallentua itse kuviin.

Kuvat viehättävät postikortteina kadonneesta maailmasta ilman Maierin tarinaakin.

Suuri osa niiden viehätyksestä kuitenkin perustuu Maieriin itseensä: tuossa hän nyt on, mutta kuka hän oli?

Vivian Maier, syyskuu 1956, New York.­

Vivian Maier, kesäkuu 1954, New York.­

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat