Sanna Marinin kehyksiin nostanut Time näyttää, kuinka voimakas printti­lehden kansi voi olla - Kulttuuri | HS.fi

Sanna Marinin kehyksiin nostanut Time näyttää, kuinka voimakas printti­lehden kansi voi olla

Printin kuolema ei tarkoita, että painettujen lehtien piirteet olisivat muuttuneet digiaikana arvottomiksi, Tero Kartastenpää kirjoittaa.

Timen kansi nousee edelleen usein uutiseksi. Kannen punaisista raameista ei poiketa kuin korkeintaan kerran vuodessa.­

21.2. 2:00 | Päivitetty 21.2. 11:20

Timen kansi nousee esille kuin Coca-Cola-pullo limsa­hyllystä. Punaiset kehykset ja jykevä nimi tekevät siitä huutomerkin.

Yhdysvaltalais­median etusivu on edelleen merkittävin aikakaus­lehti­kansi. Siksi piti huudahtaa pieni oho, kun Sanna Marinin kasvot julkaistiin kuuluisissa kehyksissä. Pääministeri katsoo seesteisessä sivukuvassa oikealle, ylös tulevaisuuteen. Hänet valittiin maaliskuussa ilmestyvän lehden sadan nousevan henkilön Time100 Next -listalle.

Edellisestä suomalaisesta Time-naamasta, amerikkalaistuneesta arkkitehti Eero Saarisesta on kulunut jo 65 vuotta. Sitä ennen kantensa ovat saaneet Mannerheim vuonna 1940 ja Sibelius vuonna 1937. Vuonna 1936 kannessa oli presidentin neuvonantaja Emil Hurja, joka oli suomalaisten siirtolaisten lapsi.

Viime vuosina Timen kansipolitiikka on muuttunut tsemppaavaksi. Next-lista on osa tätä. Siinä esitellään ihmisiä, joiden ajatellaan muuttavan historiaa. Välillä mennään vähän pönöttämisen puolelle.

Punainen raami kannessa on siunaus ja kirous, sanoi Timen luova johtaja D.W. Pine Redditin keskustelutilaisuudessa vuonna 2019. Parikymmentä vuotta Timellä työskennellyt Pine vastaa kansisuunnittelusta.

Päämäärä on tehdä vaikutus selkeästi ja mahdollisimman yksinkertaisesti.

”Jos epäilen jonkun kannen synnyttävän väittelyä, kannatan sitä”, Pine sanoi.

Korkeimman oikeuden tuomari Ruth Bader Ginsburg Timen kannessa huhtikuussa 2015.­

Vuosi sitten marraskuussa Time korjaili kansiensa mies­painotteista sukupuoli­jakaumaa ja julkaisi kerralla 16 historiallisesti merkittäville naisille omistettua kuvituskantta. Mukana oli esimerkiksi prinsessa Diana, tuomari Ruth Bader Ginsburg ja mediavaikuttaja Oprah Winfrey.

Aikana, jolloin kenenkään ei pitäisi enää olla kiinnostunut painetusta mediasta, vuonna 1923 perustetun aikakaus­lehden kansilehti kiinnostaa ja kiihdyttää.

Kansipaikka on niin haluttu, että Donald Trump mallasi itsensä siihen. Time pyysi, ettei presidentti pitäisi väärennettyä kantta esillä golf-klubillaan, kertoi esimerkiksi Guardian.

Presidentiksi valittu Donald Trump Timen kannessa joulukuussa 2016.­

Vuonna 2016 Trump valittiin oikeasti vuoden henkilöksi – ja kanteen. Kannattajat eivät hurranneet. Sosiaalisessa mediassa valitettiin, että Time on asetellut logonsa m-kirjain pirun­sarviksi presidentin päähän. Time loi listan 37 kannesta, joissa kaikilla prinssi Charlesista Bill Clintoniin vaikuttaa kasvavan sarvet.

On täydellisen designin merkki, että vähäisillä, toistuvilla elementeillä voi luoda aina uutta.

Ei Time mitenkään räväyttäjä ole.

Viime vuonna muodolla leikittiin pari kertaa. Nimi vaihtui marraskuussa tekstiksi VOTE. Korkeintaan kerran vuodessa kehyksien väriä vaihdetaan. Viimeksi, syyskuussa 2020, ne olivat mustat, kun lehti halusi nostaa esiin koronapandemian aiheuttamat kuolemat.

Time julkaisi historiassaan vasta toisen kerran mustareunaisen kannen syyskuussa kertoessaan koronapandemiasta.­

Aikakauslehden kannet ovat olleet virkistäviä esineitä, varsinkin sellaiset, joissa tilaajia hurmataan graafisella suunnittelulla, eikä keskitytä kioskiostajan painostamiseen otsikkotauhkalla.

Joka viikko ja kuukausi posti on tuonut kodin pöydälle hienon kuvan, uuden naaman. Kannattavan printtilehden tekeminen vaikeutuu monista syistä – ilmoitusmyynnin tyrehtyminen, painokustannusten nousu, Postin kallistuminen ja epävarmuus. Silti printin kuolema ei tarkoita, että painettujen lehtien piirteet olisivat muuttuneet digiaikana arvottomiksi.

Digitaalisella medialla voi olla kansilehdykkä, mutta ei se ole esineeksi muutetun kuvan arvoinen.

Kuolemaa kiihdyttää erityisesti se, että Suomessa lehtisuunnittelu näivettyy. Aikakausmedian järjestämässä Edit-kilpailussa yleisö voi äänestää suosikkinsa 20 viime vuonna julkaistusta suomalaiskannesta.

Lähes kaikki ovat aivan liian täynnä tekstiä. Mukana on muutama kiva sommitelma ja nätti kuva, mutta ei yhtään ilahduttavaa kokonaisuutta. Suurin osa niin keskinkertaisia, että ne pitäisi hyväksyä kilpailemaan korkeintaan Prisman kassajonon viereen.

Voiton vie todennäköisesti Luonnonsuojelijan kömpelö kyhäelmä, vain koska kannessa on söpö saukko.

Jopa Image, joka on aiemmin pyrkinyt hämmentämään, on uudistanut kantensa tylsäksi tusinapärstäksi. Kun kirpparilla silmäilee vielä elossa olevien lehtien oivaltavia kansiratkaisuja takavuosilta, miettii väkisin, missä vaiheessa on luovuttu kauneudesta, kärkkäydestä ja yksinkertaistamisesta.

Timelle kansi on ihan oikea bisnes. Sivustolla vierailevalle on tehty luonteva polku kauppaan, josta voi ostaa minkä tahansa kannen haluamassaan koossa, kehystettynä.

Palvelu jopa tarjoaa mahdollisuuden katsoa, miltä lempikansi näyttäisi sohvan päällä.

Jättikustantaja Conde Nastin kaupasta voi ostaa myös esimerkiksi New Yorkerin kansia tai lehtien hienoimpia kuvituksia.

Printtilehdet myyvät siis edelleen, vaikka yksi sivu kerrallaan.

Joulukuussa 2018 Time julkaisi neljä erilaista kantta, jossa nostettiin esiin vuoden henkilöinä journalisteja, joita oli surmattu tai vangittu työnsä takia. Kaikki kannet kuvasi Magnum-kuvatoimiston valokuvaaja Moises Saman.­

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat