Pitkän linjan poliisi Kale Puonti teki nasevan ja viihdyttävän jännärin, jossa Helsingin huumepoliisi kohtaa albanialaiset ammattirikolliset - Kulttuuri | HS.fi

Pitkän linjan poliisi Kale Puonti teki nasevan ja viihdyttävän jännärin, jossa Helsingin huumepoliisi kohtaa albanialaiset ammattirikolliset

Kale Puonti keskittyy juonenkuljetukseen eikä pohdi sen enempää yhteiskunnallisia tai moraalisia kysymyksiä.

Kale Puonti on tutkinut yli 30 vuotta Helsingissä huume- ja väkivaltarikoksia.­

22.2. 15:16

Romaani

Kale Puonti: Milo. Bazar. 269 s.

Moni suomalainen entinen sotilas tai poliisi on viime vuosina ryhtynyt kirjoittamaan dekkareita. Sotilaiden kirjoissa toistuu usein Venäjän uhka, poliiseilla taasen ammatin raskaiden piirteiden heijastuminen tekijöidensä psyykeen ja perhekuvioihin.

Paitsi Kale Puontin kirjoissa. Yli 30 vuotta Helsingissä huume- ja väkivaltarikoksia tutkinut Puonti (s. 1962) tekee kirjoja, joissa keskiössä ovat tapahtumat ja juonen kuljetus. Närää Puontin poliiseissa aiheuttavat lähinnä heidän ammattitaidottomina pitämänsä poliisijohto ja byrokratia.

Puonti aloitti Helsingin huumepoliisista eli Pasilan Myrkystä kertovan sarjansa viime vuonna romaanilla Manni. Sarjan toisessa kirjassa Milo Pasilassa huumerikoksia tutkivalla rikosylikonstaapeli Kaartamon ryhmällä on vastassaan kovan linjan albanialaisia ammattirikollisia.

Albanialaisen rikollisorganisaation pomo Mujo Pollo lähettää Suomeen veljenpoikansa Fatjon Milon järjestämään huumekauppaa. Milo kuitenkin pahoinpitelee suomalaisen prostituoidun ja päättyy pariksi vuodeksi Riihimäelle vankilaan.

Vankilasta päästyään Fatjon saa Albaniassa sedältään vielä yhden mahdollisuuden. Milon on palattava Suomeen, käynnistettävä huumebisnes uudelleen ja lähetettävä sedälleen kaikki rästiin jääneet huumetilitykset, joita hänen Suomeen jääneet apurinsa eivät ole saaneet hoidetuiksi.

Tällä kertaa Milon apurille sattuu ikävä kömmähdys, ja albanialaiskonnien on ryhdyttävä rikkaan opiskelijatytön sieppaajiksi saadakseen kasaan tarvittavat rahat. Muuten on hengenlähtö edessä.

Puontin kerronta on nopealiikkeistä ja vähäeleisen taloudellista. Paikkojen ja henkilöiden kuvaaminen on minimissä, mutta silti Puontin onnistuu luoda tarpeeksi kattava kuva ainakin päähenkilöistään Fatjon Milosta ja veteraanipoliisi Kalle Pesosesta.

Yhteiskunnallisia tai moraalisia kysymyksiä ei Puontin kirjassa juuri pohdita, kun peli on niin selvä. Vastassa on ammattirikollisia jo monen sukupolven takaa, vaikka heistäkin kyllä muutama tekisi mielellään kaikkea muuta kuin rosvoilisi. Mutta siihen muuhun tarvitaan rahaa, ja sitä ei köyhässä kotimaassa saa kuin laittomin keinoin.

Loppuaan kohti kiitettävästi jännitystä ja vauhtia lisäävä tarina ei siis tarjoa kummempia ulottuvuuksia, mutta onnistuu olemaan naseva ja viihdyttävä.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat