Tieto-Finlandialla palkittu sisällissotateos oli Seppo Aallon kovin puristus historiantutkijana: ”Terrori sodankäynnin välineenä, puolin toisin, se on pysyvin havaintoni” - Kulttuuri | HS.fi

Tieto-Finlandialla palkittu sisällissotateos oli Seppo Aallon kovin puristus historiantutkijana: ”Terrori sodankäynnin välineenä, puolin toisin, se on pysyvin havaintoni”

Historian pätkä­työläinen Seppo Aalto on urallaan tutkinut vaikka mitä – ja Kapina Tehtailla: Kuusankoski 1918 -teoksesta saatu Tieto-Finlandia kruunasi uran.

Seppo Aalto pitää yhtä lailla tutkimisesta kuin opettamisesta. ”Vapaa luento isolle yleisölle on nautinto, ja saan siinä yhteyden nuoruuteni teatteritaustaan.” Aalto kuvattiin pihapiirissään Kannelmäessä.­

23.2. 2:00 | Päivitetty 23.2. 6:12

Historiantutkija Seppo Aalto on asunut Helsingissä pian puoli vuosisataa, mutta kulmikas kymenlaaksolaismurre puskee yhä läpi hänen puheenparrestaan.

Yhtä sitkeässä on tietoisuus omista lähtökohdista, synnyinseudusta Kuusankoskella. Aalto kasvoi paperitehtaan juurella.

”Avainkäsite on tehtaalaisuus. Kaikki oli sidoksissa Kymi­yhtiöön, työläiset ja ruotsia puhuvat herrat, mutta ryhmien kesken luokkaraja kulki syvänä. Kakarat eivät leikkineet keskenään. Tehtaalla oli pomoille ja rahvaalle eri saunatkin, pomoilla oli kylvettäjät”, hän kuvaa.

”Rahvaan saunassa järjestys oli se, että kello kaksi meni arvoporukka eli tehtaan eläkeläiset, ja heidän jälkeensä vasta muut.”

Kuusankoskella vallitsi väestöllinen ja kulttuurinen sekamelska, vuosikymmenten saatossa tehtaalle on virrannut väkeä noin 200 eri paikkakunnalta. Sata vuotta sitten se oli yksi Euroopan suurimmista paperitehtaista.

Aallon isä, tehtaan kirvesmies, kuoli vuonna 1966.

”Se tuli pahaan aikaan – sekavassa murrosiässäni koulu jäi kesken ja menin sähkölaitokselle kaapelitöihin. Henkireikiä olivat suoraviivainen rock sekä näyttelijän ja valomiehen hommat Kuusankosken teatterissa.”

Kuusankoski jäi taakse 1976. Tyttöystävä oli muuttanut Helsinkiin, ja Aalto meni perässä. Hän jakoi postia ja tentti ilta­lukion, kolmekymppisenä alkoivat historianopinnot.

”Ympäristönä yliopisto oli ­aivan outo. Mutta minulle on ominaista, että kiinnostuttuani jostain teen sitä erittäin intohimoisesti. Oli helppo fokusoida.”

Luvut Aallolle maistuivat. Hänelle oli ensiarvoista saada oppia esimerkiksi Heikki Ylikankaan, Markku Kuisman, Ilkka Mäntylän ja Panu Pulman luennoilta ja seminaareista. ”Heikin muutama artikkeli myös jysäytti kunnolla, ja päästyäni kesäksi hänen avustajakseen Ylihärmän histo­riaan aloin haaveilla historiantutkijan työstä.”

Menneisyyden kimpussa Aalto on saanut paahtaa. Akateemisen pätkätyöläisen työt ovat vaihdelleet hänen väitöskirjansa 1600-luvun syvistä oikeus-, seksuaali- ja moraalihistorioista useampaankin urheiluhistoriaan, Helsingin kaupungin erinäköisistä jaksoista pikkupitäjien mikrohistoriaan.

Miksi näin lavein teemoin, tohtori Aalto?

”Viraton mies ei valikoi”, hän naurahtaa. ”En ole tilaustöissäkään joutunut itselleni epämieluisille alueille, vaan kaikista on kuoriutunut läheisiä ja kiinnostavia.”

”Tutkijana minua eniten inspiroi valta, kulloisenkin yhteisön sisäiset ja ulkoiset valta-aspektit.”

Taannoin Aalto ikään kuin palasi Kuusankoskelle. Häntä oli pitkään poltellut tabu nimeltä Kuusankoski 1918, sisällissodan paikallinen kulku kauheuksineen. ”Vuonna 2016 kysyin vaimoltani, hyväksytkö, jos en nyt kahteen vuoteen olisi henkisesti täysin läsnä. Sain luvan.”

Kahdesta vuodesta tuli Aallon raain puristus tutkijana. Aihe vei hänet täysin: lukemista, arkistoja, oivalluksia. Välillä meni kirjaimellisesti jalat alta. Mutta syksyllä 2018 ilmestyi Kapina Tehtailla, skarppi lähikuva ja analyysi kapinaviikoilta – ja niiden jälkeen. ­Teos huomioitiin Tieto-Finlan­dialla.

Aalto selvitti tapahtumat, paikallisesti ja osana koko kuvaa, mutta rankinta oli setviä punaisten ja valkoisten terroria. Punaiset niittivät alueella 125 valkoista, ja valkokaarti teloitti oitis yksistään Kuusankoskella 277 punaista. Vankileireillä kuoli 106 ­punaista. ”Terrori sodankäynnin välineenä, puolin toisin, se on pysyvin havaintoni.”

Kuusankoskella teoksen vastaanotto oli tiheä.

”Kun pidin kahden tunnin luennon, salissa oli viisisataa kuusankoskelaista – hiiren hiljaa”, Aalto kertoo. ”Se iski niin tunteisiin. Joku mainitsi, että kirjan jälkeen on ollut vaikea mennä [yhden murhapaikan] Korian sillan yli. Muuan varttuneempi ihminen kertoi, että kun vaari on sata vuotta ollut murhamies, niin helpottaa kuulla, ettei hän sitä ollutkaan…”

”Siinä on kai historian mielekkyys, että se kattaa ihmiselämän koko kirjon. Menneisyyden kautta ymmärrämme nykypäivää paremmin.”

Seppo Aalto

Syntyi 1951 Kuusankoskella, asuu Helsingissä.

Ylioppilas 1979, Mäkelänrin­teen iltalukio. Filosofian maisteri 1988 ja tohtori 1996, Helsingin yliopisto. Dosentti 1997.

Historian assistentti ja tutkija 1988–1996, Määräaikainen professori 1998–2001 ja yliopistolehtori 2006–2007 Helsingin yliopistossa. Akatemian tutkija 2001–2004. Helsingin kaupungin historian tutkija vuodesta 2004­ alkaen.

Tusinan verran tutkimusteoksia. Lukuisia artikkeleita.

Sai vuonna 2018 Tieto-Finlandian teoksellaan Kapina Tehtailla: Kuusankoski 1918.

Suomen Historiallisen Seuran tutkijajäsen 1996.

Rammstein-yhtyeen fani. Jää­kiekon ystävä. Kesämökkimies.

Naimisissa, kaksi lasta, yksi lapsenlapsi.

Täyttää 70 vuotta tiistaina 23. helmikuuta.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat