Suomalaisyhtye Elifantree kiersi taltioimassa levyään kahdeksassa maassa Japania myöten – Oslossa taiteilija Emanuel Vigelandin mausoleumissa oli 14 sekunnin kaiku - Kulttuuri | HS.fi

Suomalaisyhtye Elifantree kiersi taltioimassa levyään kahdeksassa maassa Japania myöten – Oslossa taiteilija Emanuel Vigelandin mausoleumissa oli 14 sekunnin kaiku

Kahdeksassa maassa taltioitu ja kymmenistä tunneista koostettu Hachi-albumi kuulostaa korona-aikana ylelliseltä.

Göteborgin yliopistossa tavanneet Pauli Lyytinen ja Anni Elif Egecioglu ovat soittaneet ja säveltäneet yhdessä ammattimaisesti jo viitisentoista vuotta. ”Musiikki on oleellinen osa meidän molempien elämää, mutta toki yritämme ottaa siihen aika ajoin myös etäisyyttä”, sanovat he kotonaan Roihuvuoressa.­

23.2. 13:43

Olohuoneen ikkunasta näkyy lumen peittämä ja pakkasen hyydyttämä Helsingin Roihuvuoren japanilaisvaikutteinen puutarha – kuin vertauskuvana maisemaa katsovien muusikkojen kahdestatoista viime kuukaudesta.

Suomessa heidän keskeisin elinkeinonsa, esiintyminen, on käytännössä ollut jäissä jo maaliskuusta, eikä muista maista ole voinut kuin unelmoida.

”Haikeaksi tämä vetää. Vieläkään ei ole varmuutta, milloin taas pääsemme harjoittamaan ammattiamme”, sanovat Elifantree-trion perustajat Anni Elif Egecioglu ja Pauli Lyytinen yhteen ääneen.

Silti he ovat päättäneet julkaista juuri tähän saumaan yhtyeensä kuudennen ja ehdottomasti suuritöisimmän albumin, pandemian takia kahteen kertaan myöhemmäksi siirretyn Hachin.

Sitä paitsi pitkittynyt ja epämääräinen poikkeusaika korostaa vieläkin enemmän kahdelle levylle levitetyn Hachin suoranaista luksusmaisuutta, sillä se on äänitetty kahdeksassa maassa kahdeksan erilaisen rumpalin ja lyömäsoittajan kanssa.

Ja tositarkoituksella, työsuunnitelmaa melko tarkkaan toteuttaen. Hachi ei ole mikään myöhäsyntyinen matkapäiväkirja.

Kahdeksastatoista kappaleesta koottu Hachi saattaa olla myös viisitoistavuotiaan ja edelleen vaikeasti määriteltävän Elifantreen varsinainen magnum opus.

Tai ainakin se tiivistää ensi kertaa yksiin kansiin melkein kaikki yhtyeen viljelemät musiikilliset tyylit ja tekotavat napakasta lauletusta taidepopista viipyilevään ambientjazziin sekä sävelletystä improvisoituun ja akustisesta elektroniseen. Muun muassa.

Ajatus kokoavasta ja kollaasimaisesta albumista oli silti puolittainen sattuma.

Se virisi vasta kun yhtyeen ensimmäinen rumpali, saksofonisti ja säveltäjä Pauli Lyytisen lapsuudenystävä Tatu Rönkkö muutti viisi vuotta sitten Berliiniin.

”Me olimme työskennelleet kolmikkona niin pitkään ja tiiviisti, että kaikki vaihtoehdot olivat auki: jatkaisimmeko, jatkaisimmeko keikkailua kaksistaan vierailijoiden kanssa vai etsisimmekö uuden rumpalin”, sanoo Egecioglu – Elifantreen laulaja, kosketinsoittaja ja sellisti sekä sanoittaja ja toinen säveltäjä.

Elifantree-yhtyeen Hachi-levyn ensimmäiset äänitykset tehtiin kesällä 2018 Savossa, saksofonisti Pauli Lyytisen vanhempien mökillä. Lyytisen kanssa äänimateriaalia keräsi Elifantreen rumpali Olavi Louhivuori.­

Uusi rumpali, muun muassa Ilmiliekissä ja Oddarrangissa soittava Olavi Louhivuori löytyi lopulta nopeasti lähipiiristä, mutta Egecioglu ja Lyytinen saivat samaan aikaan myönteisen vastauksen hakemukseensa. Koneen Säätiö päätti tukea heidän hankettaan.

”Olemme koettaneet kaivaa jokaiselle levylle jotain uutta itsestämme, mutta Hachilla lähtökohta olisi toinen: kuinka jokainen uusi rumpali, uusi tilanne ja uusi tila kaivaisi meistä, vaikuttaisi musiikkiimme”, sanoo Lyytinen.

Hachilta havaitsee, että lähtökohta ei jäänyt toiveen tasolle edes kaikkein hankalimman osatekijän, tilan, osalta.

Tanskalainen Lisbeth Diers on yksi Hachi-levyn seitsemästä ulkomaisesta lyömäsoittajasta. Hänen osuutensa taltioitiin Kööpenhaminan komeasti soivassa KoncertKirkenissa.­

Sen oleellinen vaikutus kuuluu varsinkin eriparisissa kappaleissa, jotka on taltioitu Lisbeth Diersin kanssa Kööpenhaminassa ja Terje Isungsetin kanssa Oslossa.

Edellisessä soittotila oli satavuotias punatiilinen entinen kirkko KoncertKirken ja jälkimmäisessä punatiilinen, kirkkoa muistuttava Tomba Emmanuelle. Se on taidemaalari Emanuel Vigelandin itselleen rakennuttama ikkunaton museomausoleumi, jossa on noin neljäntoista sekunnin kaiku.

Hachi-levyn erikoisin soittotila on taidemaalari Emanuel Vigelandin itselleen Osloon rakentama mausoleumi. Levyn äänittäjä Joonas Saikkonen mikittää norjalaisen Terje Isungsetin lyömäsoittimia.­

”Pystyimme taltioimaan Tomba Emmanuellessa yhden ainoan päivän aikana niin paljon musiikkia, että sillä olisi täyttänyt kevyesti toisen levyn”, huokaa Egecioglu.

Ja Oslo oli matkan toisena ulkomaisena pysähdyksenä vasta alkusoitto, sillä he viipyivät useimmissa kohteissa vähintään viisi päivää, ensin sekä tiloihin että rumpaleihin tarkasti tutustuen.

”Olimme säveltäneet matkaa varten uusia kappaleita, mutta tajusimme pian suunnittelun päättömyyden. Tiukka määrittely tappaisi sen, mitä olimme hakemassa: hetkeen heittäytymisen, luovan tilanteen”, sanoo Lyytinen.

”Mehän olimme nimenomaan saaneet mukaan oman tiensä kulkijoita, jotka olisivat vahvoja improvisoijia.”

Diersin ja Isungsetin lisäksi näistä persoonallisuuksista pitää mainita tässä ainakin ruotsalainen Andreas Werliin ja japanilainen Ryosuke Kiyasu. Hän on se hurja performatiivinen muusikko, joka soittaa yksin yleensä pelkkää virveliä, pikkurumpua. Ja niin myös Hachilla.

Ruotsissa Anni Elif Egecioglu lauloi oman osuutensa kappaleeseen Gold Dust rumpali Andreas Werliinin vaimon vaatekomerossa, jossa oli juuri sopiva akustiikka.­

Egecioglu ja Lyytinen sekä äänittäjä Joonas Saikkonen tekivät Hachia varten loppuvuodesta 2018 neljä pitkää matkaa: yhden omalla täyteen lastatulla autolla Pohjoismaihin ja toisen Saksan kautta Sveitsiin ja Ranskaan. Sekä erilliset matkat Englantiin ja Japaniin.

Neljältä matkalla kertyi käyttökelpoista materiaalia lopulta kymmeniä tunteja, ja suurin työ oli vasta edessä: mitä ottaa, mitä jättää. Ja ennen kaikkea: miten työstää akustisesti ja musiikillisesti erilaisista kappaleista mielekäs, toistuvaa kuuntelua kestävä kokonaisuus.

”Se oli ehdottomasti haastavin vaihe, mutta albumin kestoa ei voinut kasvattaa runsaasta tunnista enää yhtään”, sanoo Lyytinen. Eikä usko, että he olisivat haukanneet liian suuren palan.

Vaikka ei sitä Hachin perusteella ole syytä epäilläkään. Päinvastoin, nyt se jättää nälän enemmästä.

Elifantree: Hachi. Eclipse Music. Kaksi levyä.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat