Antti Vihisen esikoisdekkari yhdistää 1970-luvun saksalaiset RAF-terroristit nykypäivän Tampereeseen sellaisella juoni­kierteellä, että lukijaa hirvittää - Kulttuuri | HS.fi

Antti Vihisen esikoisdekkari yhdistää 1970-luvun saksalaiset RAF-terroristit nykypäivän Tampereeseen sellaisella juoni­kierteellä, että lukijaa hirvittää

Antti Vihisen Punainen prinsessa on kunnianhimoinen mutta turhan täynnä poliittista historiaa.

Antti Vihisen kirjassa seikkaileva poliisi asuu Tampereella Pikilinnan talossa.­

24.2. 14:52

Rikosromaani

Antti Vihinen: Punainen prinsessa. Into. 357 s. Saatavana myös ääni- ja e-kirjana.

On totta kai lupa sommitella dekkari melkein mistä tahansa, mutta kaikennäköisiä riskejä voi sitten ilmetä. Antti Vihisen (s. 1961) esikoisdekkari koputtelee ennen muuta uskottavuuden joitakin raja-aitoja. Hänen Punainen prinsessa -teoksensa yhyttää 1970-luvun saksalaisia RAF-terroristeja nykypäivän Tampereeseen.

Meinhof ja Manse, nääs, lievän fantastista.

Juhannuksena 2018 Pyhäjärveltä löytyy vanhempi nainen hukkuneena, myrkkyä veressään. Tampereen krp:n miehet Berglund ja Ruokosalmi tutkivat juttua, jossa havaitaan kohta yhä oudompia linkkejä Saksaan. Eristäytyneesti eläneeltä saksanopettajalta, syntyään saksalaiselta, paljastuukin huikeita taustoja.

Hämäläisen henkirikoksen Vihinen kombinoi Saksaan ketterin siirroin. Perehtymys rikostekniikkaan, Suomen ja Saksan poliittiseen todellisuuteen ja saksalaisen 1968-ikäpolven traagisiin jakoihin on riittävä. Andreas Baaderin, Gudrun Ennslinin ja Ulrike Meinhofin konflikteja ja kuolemaa Stammheimin vankilassa kirja tosin pui kovin pitkään.

Tamperelaisen vainajan RAF-menneisyys sen kun syvenee. Nimenomaan niissä kohdin juoni rupeaa vääntymään sellaisille kierteille, että lukijaa jo hirvittää tai naurattaa, loppuratkaisuista puhumattakaan. Parodiana menettelisi, mutta siihen ei nyt tähdätä.

Kaksikosta Berglund–Ruokosalmi näkee, että luontevuutta ei synny vain joitakin ominaisuuksia hahmoille antamalla. Päähenkilöllä on oltava motiivi ja sisäinen näkymä. No, ohuuden ongelma ei vaivaa yksinomaan Punaista prinsessaa, vaan itse asiassa suurta osaa lajityypin kentästä.

Huomio kiinnittyy Vihisen osin (kohteliaasti ilmaisten) vanhahtaviin ajatustottumuksiin. Melko suoraan toistuu ikivanha klisee että sama nainen, joka toimii feministisesti tai muuten esikuvallisella tavalla, ei voi huolehtia meikkaamisesta tai seksikkäästä ulkonäöstään. Hohhoijaa.

Romaanin eräs Suomi-elementti luo sangen kiintoisaa spekuloitavaa. Mitä todella tapahtui Laajalahden redillä Kalastajatorpan Etyk-iltajuhlan aikaan kesällä 1975? Ketkä ampuivat ja ketkä kuolivat veneeseen?

Käsillä on kunnianhimoinen poliittinen jännäri. Vihinen kuitenkin kyllästää sitä poliittisen historian detaljeilla niin tuhdisti, että itse tarina tuppaa hautautumaan alle. Toisaalta kaikkein mielikuvituksellisin aines vaatisi tiheää karsintaa.

Kirja avaa Antti Vihisen Vaaran värit -sarjan.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat