Silja Rantasen mosaiikkiteoksista näkee, kuinka Venetsian pastellisävyiset talot ja auringon valo heijastuvat kanavien väreilevään veteen - Kulttuuri | HS.fi

Silja Rantasen mosaiikkiteoksista näkee, kuinka Venetsian pastellisävyiset talot ja auringon valo heijastuvat kanavien väreilevään veteen

Silja Rantanen löysi ikivanhan mosaiikkitekniikan.

Näkymä Silja Rantasen näyttelyyn, oikealla Gobeliini, 2020, smalto-mosaiikki.­

26.2. 10:44 | Päivitetty 26.2. 13:48

Silja Rantanen: Tesserae 14.3. saakka Galerie Anhavassa, Fredrikinkatu 43. Ti–pe 11–17, la–su 12–16.

Tessera on pieni värillisestä lasista leikattu suorakulmainen mosaiikkipala, jollaisista Silja Rantanen (s. 1955) on tehnyt uuden näyttelynsä teokset. Näyttelyn nimi, Tesserae, on noppaa tarkoittavan latinankielisen sanan monikkomuoto.

Rantasen käyttämät mosaiikkipalat ovat peräisin Venetsiasta, pitkät perinteet omaavan Orsonin lasitehtaalta Cannareggiosta. Tehtaan värikartassa on yli 3 500 sävyä.

Mosaiikkien historia on paljon pitempi kuin lasitehtaan, ne tunnettiin Lähi-idässä jo tuhansia vuosia sitten. Vanhoista mosaiikeista on esimerkkejä myös Venetsiassa, jota Rantanen on käyttänyt teostensa lähtökohtana useaan otteeseen. Vanhin on Torcellon saarella sijaitsevan kirkon suuri kultataustainen madonnankuva 1100-luvulta. Se on teknisesti samankaltainen kuin Rantasen teokset ja koostuu pienistä sementtiin kiinnitetyistä lasipaloista.

Silja Rantanen: Päilyntä, 2020, smalto-mosaiikki.­

Venetsia on läsnä Rantasen mosaiikeissa muutenkin kuin materiaalinsa kautta. Sarja sinisävyisiä pystypaneeleita perustuu vaikutelmiin siitä, miten kaupungin pastellisävyisiksi rapatut talot ja auringon valo heijastuvat kanavien väreilevään veteen. Kuin Venetsian kanavien vastakohtana näyttelyssä on viittauksia myös Etelä-Suomen vehmaaseen luontoon.

Silja Rantanen: Ruska, 2020, smalto-mosaiikki.­

Mosaiikkia tehdessä lasipalat kiinnitetään sellaisinaan sementtipohjaan, ja värien sekoittuminen tapahtuu silmän verkkokalvolla. Tämä yhdistää mosaiikkitekniikan 1900-luvun alun jälki-impressionismiin ja etenkin pointillismiin.

Valossa kauniisti kimaltavat lasimosaiikit tuovat siksi mieleeni belgialaissyntyisen pointillistin Alfred William Finchin (1854–1930) ja väriensä puolesta muutamat hänen Suomessa tekemänsä maalaukset.

Lieneekö pandemian aiheuttama eristäytyminen osasyynä Rantasen impressionismiin, siihen miten hän on kohdistanut huomionsa välittömään lähiympäristöönsä, jopa jalkojensa juureen?

Sekä suurten, ihmisenkokoisten mosaiikkien että pienikokoisten teosten aiheisiin kuuluu välittömiä luonnonhavaintoja, kuunsiltoja, kevään kukkia ja pyökin pudottamia lehtiä työhuoneeseen johtavalla polulla.

Oikaisu 26.2.2021 klo 12.42: Päilyntä-teoskuvan on ottanut Hanna Huitu, ei Jussi Tiainen. Oikaisu klo 13.47: Orsonin lasitehdas ei sijaitse Venetsian Muranossa vaan Venetsian Cannareggiossa.

Näkymä Silja Rantasen näyttelyyn, smalto-mosaiikit Aamunkoi, Katve, Kuvajainen, Päilyntä ja Hämy.­

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat