Anu Patrakka havainnoi yhteiskuntaa osuvasti dekkarissa, jossa portugalilaisessa pikkukaupungissa juonitellaan suojattomien kustannuksella - Kulttuuri | HS.fi

Anu Patrakka havainnoi yhteiskuntaa osuvasti dekkarissa, jossa portugalilaisessa pikkukaupungissa juonitellaan suojattomien kustannuksella

Anu Patrakan Portugaliin sijoittuva dekkarisarja on edennyt viidenteen osaan.

Häpeän aukio on Anu Patrakan viides Rui Santos -dekkari.­

26.2. 16:01

Romaani

Anu Patrakka: Häpeän aukio. Into. 277 s. Saatavana myös ääni- ja e-kirjana.

Anu Patrakan romaaneissa henkirikoksia tehdään ja tutkitaan Pohjois-Portugalissa.

Kivenheiton verran Portosta ylöspäin, Ave-joen vastarannoilla, uinuvat pikkukaupungit Vila do Conde ja Azurara. Keskushenkilönä hääräilee etsivä Rui Santos, aavistuksen varautunut kaveri, tutkijana luotettava kuin muuri. Ja ulkonäöltään pirun edullinen, kuinkas muuten.

Patrakka on pudotellut Rui Santos -dekkareita yhden vuodessa, ja nyt mennään sarjan viidettä nidettä. Viime kirjojen nimistäkin tulkiten meininki pysyy yhtä kylmänä kuin ehdottomana: Syyllisyyden rannalta (2019) jouduttiin Totuuden portaisiin (2020) ja tässä uusimmassa osassa kuollaan Häpeän ­aukiolla (2021). Mihin sovituskoppiin vielä päästäänkään.

Pieni yhteisö suo kasvualustaa huhuille ja juonitteluille, reheville julkisille salaisuuksille – vieläpä surmatöille. Kun kahta perättäistä murhaa (uhreina ex-avio­pari) maustaa lähestyvien kuntavaalien poliittinen skaba, ovat Rui Santos ja hänen kollegansa räjähdysalttiin tutkinnan äärellä. Valtaa ja intressejä on joka paikassa, pienessäkin.

Murhien arvoitusta keritään ­auki maltilla. Patrakka kirjoittaa paitsi sopivan viileästi ja etäältä, myös monin silmäparein ja aikatasoin. Jo muutamallakin lyhyellä lapsuuden takaumalla hän yhdistää kuvaan hivenen syvempiä ulottuvuuksia. Jokaisen ihmisen polulta löytyvät hänen motiivinsa.

Tutkinnan kyljessä Patrakka havainnoi yhteiskuntaa kiitettävän suoraan, ja osuvasti. Miten helppoa ja hyväksyttyä veronkierto on; miten ensiarvoista on pitää yllä avioliiton, perheen ja yhteisön fasadeja; miten paljossa raha ja bisnes ratkaisevat. Ei liene kaikkein hallitsevinta ­ainesta suomalaisessa rikoskirjallisuudessa.

Patrakka lukeutuu hitaan genren dekkaristeihin. Vihjeitä annostellaan harkiten. Hän ei liioin ylen tuhlailevasti maalaile henkilöhahmoja tai miljöitä, mutta paikallista väriä ja makua tarttuu kuitenkin lukijan aistimiin tarpeellisessa määrin. Etelän ihmiset näyttäytyvät samaan ­aikaan välittöminä ja torjuvina.

Loppuratkaisu löytyy pakottomasti omalla painollaan, loogisin siirroin. Jälkimauksi Hä­peän aukiosta piintyy suruvoittoisia ajatuksia – varsinkin siitä, keiden kustannuksella niin paljon pahaa toteutuu. Vastaus: pienten ja suojattomien.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat