Kuka omistaa Kalevalan? Kalevala Koru ja Kalevala-teemainen matkailu­hanke kiistelevät sanan käytöstä - Kulttuuri | HS.fi

Kuka omistaa Kalevalan? Kalevala Koru ja Kalevala-teemainen matkailu­hanke kiistelevät sanan käytöstä

Kalevala Koru vaatii, ettei Kalevala kartalle -hankkeen logossa saa käyttää sanaa Kalevala. ”Kalevala-sana on suomalaisten immateriaalista kulttuuriperintöä”, vastaa hankkeen vetäjä Mimosa Sukanen.

Mimosa Sukanen kehitti hankkeen, joka auttaa kulttuuri- ja matkailualan toimijoita tuotteistamaan palveluitaan kansalliseepos Kalevalan tarinan avulla. Sukanen kuvattiin Pohjolan toimitalon edessä Helsingin Aleksanterinkadulla.­

2.3. 10:50 | Päivitetty 2.3. 19:56

Kuka omistaa Kalevalan? Voiko sitä ylipäätään kukaan omistaa? Näin kysyy Mimosa Sukanen, joka on keskellä erikoista kiistaa.

Kiistakapulana on Kalevala sanana; saako sitä mainita Sukasen perustaman Kalevala kartalle -hankkeen logossa vai ei.

Koruja valmistava Kalevala Koru on sitä mieltä, että ei saa, ei ainakaan jos matkailualan hanke haluaa tehdä yhteistyötä taide-esineitä valmistavien tekijöiden kanssa.

Kalevala kartalle -hankkeen vetäjä Sukanen rekisteröi hankkeen kuviomerkin eli logon Patentti- ja rekisterihallituksessa (PRH) toukokuussa 2020.

Kalevala Kartalle -hankkeen rekisteröity kuviotavaramerkki.­

Siinä on mustalla kiekolla kultainen hannunvaakuna- eli käpälikkösymboli, jonka ympärillä on kultainen teksti ”Siitäpä nyt tie menevi ura uusi urkenevi”, ja tämän kiekon alla on musta teksti ”Kalevala kartalle”.

Sukanen perusti hankkeelle yrityksen logon rekisteröinnin jälkeen. Sitten juuri ennen juhannusta viime vuonna hän sai omien sanojensa mukaan ”pitkän vaatimussähköpostin Kalevala Korun asiamieheltä”.

”Siinä vaadittiin etten saisi käyttää tavaramerkkiä, koska siinä on sana Kalevala”, Sukanen kertaa.

”Älyttömin vaatimus, mitä heillä kirjeenvaihdossa oli, oli että en saisi tehdä mitään yhteistyötä kelloihin, koruihin ja taide-esineisiin liittyen.”

”Kalevala kartalle Siitäpä nyt tie menevi ura uusi urkenevi” -tavaramerkki on haettu suojaamaan palvelua.

”Tarjoan kulttuuri- ja matkailupalveluille palvelumuotoilua ja markkinointia. Käytännössä autan tuomaan asiakkaita. Eli tämä ei ole tuote vaan palvelu”, Sukanen sanoo.

Kalevala kartalle -hanke on ylempää amk-tutkintoa opiskelevan Sukasen opinnäytetyö. Kalevala oli ollut Sukasen takaraivossa pitkään: miksei sitä osata hyödyntää kulttuurimatkailussa?

”Suomessa on vain muutama iso tarina, joita on hyödynnetty: muumit ja joulupukki. Kalevalaa ei ole nostettu esiin kunnolla. Näen siinä paljon potentiaalia niin matkailussa kuin kulttuuripuolellakin. Se voisi olla myös yksi keihäänkärki Suomi-brändin kannalta”, Sukanen sanoo.

Niinpä Sukanen lähti tekemään Kalevalasta kulttuurimatkailuhanketta.

”Tiiviissä yhteistyössä eri toimijoiden kanssa on tavoitteena auttaa kulttuuri- ja matkailualan toimijoita tuotteistamaan palveluitaan kansalliseepoksen tarinan avulla.”

Käytännössä siis mitä?

”Keräämme palveluntarjoajat, kulttuurintuottajat ja taiteilijat yhteen ja markkinoimme heitä ulkomaisille ja suomalaisille matkailijoille. Käytännössä olemme lopulta verkkokauppa.”

Kalevala kartalle -hanke on vuodessa kerännyt parikymmentä yhteistyökumppania, muun muassa Helsingin kaupungin ja Kalevala Festin. Lisäksi Visit Finland on toiminut verkostoitumisapuna. Sen kanssa tehty Kalevalan tuotteistamista pohtinut webinaari keräsi 350 osallistujaa elokuussa 2020. Toinen webinaari aiheesta järjestettiin tällä viikolla ja keräsi sekin yli 200 osallistujaa.

Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että Kalevala Korun omistaja Kalevalaisten Naisten Liitto lähti Kalevala kartalle -hankkeen kumppaniksi heti sen alkaessa tammikuussa 2020.

Kalevalaisten Naisten Liitto vetäytyi Kalevala kartalle -hankkeen kumppanuudesta elokuussa 2020, kun Kalevala Koru oli jättänyt PRH:lle väitteen tavaramerkin rekisteröinnin kumoamisesta.

Myös Kalevala Korua kysyttiin helmikuussa ja huhtikuussa 2020 Sukasen mukaan yhteistyökumppaniksi, mutta he kieltäytyivät kohteliaasti vedoten pandemiaan ja tulevaan brändiuudistukseen.

Kalevala Koru uudisti 1990-luvun pronssikorujen suosioon jämähtäneen brändinsä viime vuonna. Korujen brändi muuttui Kalevala Jewelrystä Kalevalaksi, yrityksen nimi sen sijaan on yhä Kalevala Koru. Osoite Kalevala.fi vie Kalevala Korun verkkokauppaan.

Kun tekee Google-haun sanalla ”Kalevala”, ensimmäiseksi tulokseksi tulee Kalevala Korun mainos ”Kalevala – Ikuiseksi tehty”.

”Kuka omistaa Kalevalan?” Sukanen kysyy.

Nyt Suomen kansalliseepoksen nimi.fi vie korukauppaan. Juuri vietetty Kalevalan päivä on suomalaisen kulttuurin päivä, ja Kalevala suomalaisen kirjallisuuden merkkiteos.

”Kalevala-sana ei ole kenenkään omaisuutta vaan suomalaisten immateriaalista kulttuuriperintöä. Sitä ei voi kukaan omistaa, mutta kaikki voivat siitä ammentaa”, Sukanen sanoo.

Helsingin Sanomat on nähnyt Kalevala Korun asiamiehen Sukaselle lähettämän sähköpostin. Kalevala Koru Oy vetoaa siinä Kalevala Korun aiempiin KALEVALA-sanan sisältäviin luokan 35 palveluille rekisteröityihin tavaramerkkeihin.

Kalevala Koru Oy:n toimitusjohtaja Kirsi Paakkari vastaa soittopyyntöön sähköpostilla.

Kirsti Paakkari­

Paakkarin mukaan Kalevala Korulla on paljon rekisteröityjä tavaramerkkejä. Heidän asianajotoimistonsa tuottaa Kalevala Korulle tavaramerkkien valvontapalvelua, jonka kautta Sukasen rekisteröimä logo tuli heidän tietoonsa.

”PRH:ssa kesken olevassa prosessissa käsitellään, mille tavaroille ja palveluille kyseinen taho voi saada Kalevala-sanan sisältävän tavaramerkkirekisteröinnin niin, ettei se ole päällekkäinen meidän jo olemassa olevien rekisteröintien kanssa”, Paakkari kirjoittaa.

Paakkarin mukaan väitettä PRH:lle ei olisi tarvinnut tehdä, jos Sukasen tavaramerkkirekisteröintiin ”tehtäisiin rajoitus lisäämällä palveluluettelon perään maininta ’pois lukien koruihin, kelloihin sekä koriste- ja taide-esineisiin liittyvät palvelut’”.

Lisäksi juuri ennen juhannusta saadussa kirjeessä pyydettiin vahvistamaan, ettei Sukasen tavaramerkkiä ja KALEVALA-sanaa muutoinkaan käytettäisi noille tavaroille tai niihin liittyville palveluille.

”Väite on kohdistettu Sukasen – sittemmin Ikitaival Oy:n – tavaramerkkirekisteröinnin kattamista palveluista sellaisiin palveluihin, joille Kalevala Korun aikaisemmat tavaramerkit on rekisteröity tai jotka ovat hyvin samankaltaisia kuin aikaisempien merkkien kattamat palvelut”, Paakkari kirjoittaa.

Kalevala Korun vaatimuksiin suostuminen olisi Sukasen mukaan tarkoittanut, että koko hankkeen toimintaedellytykset evättäisiin. Mikä se sellainen kulttuurimatkailuhanke on, joka ei saisi tehdä yhteistyötä taide-esineitä tekevien tahojen kanssa?

”Jos olisin allekirjoittanut paperin niin hankkeen toimintaedellytykset olisivat kadonneet. Ja jos mietitään taide-esinettä, niin sehän voi olla mitä tahansa, määritelmä on hyvin subjektiivinen: koru, designtuote, vaate, jokin digitaalinen tuote, nettisivuilta löytyvä kartta. . . eivätkö nämä kaikki voi olla taide-esineitä?”

Kalevala Koru on tunnettu nimenomaan korutuotteista. Kalevala kartalle -hanke ei ole tekemässä koruja.

”Painotin, että tarkoituksena on rakentaa kokonaista elämyspalvelua eikä myydä tai markkinoida yhtä tuotetta.”

Sukanen ei suostunut Kalevala Korun vaatimuksiin mutta yritti neuvotella sovintoratkaisua. Sellaista ei syntynyt, ja Kalevala Koru jätti Kalevala kartalle -hankkeen tavaramerkin rekisteröinnistä väitteen PRH:lle heinäkuussa 2020, viimeisenä mahdollisena päivänä.

Väitteen mukaan Kalevala Koru katsoo, että merkki ”KALEVALA KARTALLE (kuvio) on oikeuskäytännössä vahvistetuilla tavoilla sekoitettavissa aikaisemmin rekisteröityihin väitteentekijän tavaramerkkeihin ja tämän johdosta rekisteröinti tulee kumota”.

Kalevala Korun toimitusjohtaja Kirsi Paakkari tarkentaa vielä sähköpostitse, että väite PRH:lle tehtiin useamman Kalevala Koru Oy:n tavaramerkkirekisteröinnin perusteella, joista KALEVALA KORU -tavaramerkki on sanatavaramerkki.

Yksi Kalevala Korun rekisteröimistä tavaramerkeistä.­

Väitteessä Kalevala Korua edustava asianajotoimisto Properta perustelee tavaramerkkien välisen sekaantumisvaaran johtuvan Kalevala-sanan käytöstä, hannunvaakunasymbolin esiintymisestä Kalevala kartalle -logossa sekä tavaramerkin rekisteröimisestä luokkaan 35.

Luokka 35 kattaa palvelutarjonnan mainonnasta liikkeenjohtoon ja hallintoon. Se on palveluluokka, ei tavaraluokka.

”Tämä tavaramerkkiväite, minkä he ovat esittäneet, on täysin kohtuuton ja olen todella ihmeissäni miten he pystyvät, kehtaavat ja viitsivät tehdä tällaista. Kalevala on yleissana, joka esiintyy vaikka minkälaisten tuotteiden ja palveluiden nimissä”, Sukanen sanoo.

Kalevala-sanaa nimessään käyttäviä organisaatioita on PRH:n ylläpitämän Yritys- ja yhteisötietojärjestelmän (YTJ) listauksessa yli 200, kalevalaista kulttuuria tuotteissaan ja markkinoinnissaan käyttävistä tahoista puhumattakaan.

Väitteessä viitattu hannunvaakunasymboli eli käpälikkö taas on ikivanha symboli, alkuperältään esikristillinen.

”Eikä se ole edes yksin siinä tavaramerkissä, ei ole mitään mahdollisuutta yrityksellä väittää että kukaan muu ei sitä saa käyttää”, Sukanen sanoo puhelimessa.

Kalevala kartalle -hanke antoi PRH:lle jätettyyn väitteeseen oman lausuman, jossa se sanoo muun muassa seuraavaa:

”Väitettyyn samankaltaisuuteen liittyen tavaramerkin haltija toteaa, että kohdemerkki eroaa kokonaisuudeltaan, ulkoasultaan, muodoltaan, fonteiltaan ja väritykseltään täysin väitteentekijän rekisteröimistä tavaramerkeistä.”

Helsingin Sanomat on nähnyt niin Kalevala Korun tekemän väitteen kuin Kalevala kartalle -hankkeen siihen antaman lausuman ja kummankin tahon antamat vielä toiset lausumat, joista tuorein on tehty tammikuun lopulla 2021.

Maallikolle Kalevala Korun väite näyttää siltä, että siinä yritetään omia Kalevala-sanaa omaan käyttöön.

Kysyimme asiasta Rainer Oeschilta, Helsingin yliopiston kauppaoikeuden professori emeritukselta. Hän kommentoi asiaa lähinnä yleisellä tasolla.

”Asetelmassahan on kyse kahden kuviomerkin välisestä suhteesta ja kummalla siinä on etusija”, Oesch kirjoittaa sähköpostitse antamissaan kommenteissa.

Väitteen tekijä eli Kalevala Koru on yritys, ”joka on kehitellyt muinaiskoruista ja vastaavista omia uusia muotoja ja malleja markkinoille tuotavaksi ja joka ilmeisesti on vedonnut muihinkin kuin yhteen kuviomerkkiinsä. Ne se on ilmeisesti asianmukaisesti suojannut jäljittelyltä”, Oesch kirjoittaa.

Yksi väline jäljittelyltä suojaamiseksi on tavaramerkit ja niiden avulla toteutettu brändistrategia. ”Vain osaavimmat yritykset ja organisaatiot kykenevät tähän”, Oesch jatkaa.

Tärkeää on huomata, että kyse on kahdesta logosta eli kuviomerkistä vastakkain, ei sanamerkeistä, Oesch sanoo.

”Pelkkään sanaan ’Kalevala’ voisikin olla yleisluontoisena vaikea saada sellaisenaan suojaa, mutta kuvion osana kyllä.”

Asiaa voi verrata esimerkiksi paikannimiin, kuten Nokiaan, logon osana. Nokia Oyj:llä on runsaasti näitä, Oesch sanoo.

”Yleisnimitykseltä ja paikannimeltä puuttuu niin sanottu erottamiskyky, joka on edellytys merkin rekisteröinnille.”

Oeschin mukaan ratkaisevaa tavaramerkin asiallisen suojan kannalta on se, mihin luokkaan tai luokkiin suoja on rekisteröintivaiheessa haettu. Näissä näyttää nyt olevan yhteneväisyyksiä.

Mitä sitten tulee merkkien samuuteen? Oesch kertoo, että lain mukaan samuuteen edellytetään, että joko

1) kilpaileva merkki on sama tai samankaltainen kuin samoja tai samankaltaisia tavaroita tai palveluja varten suojattu merkki aiheuttaen yleisön keskuudessa sekaannusvaaran tai

2) merkki on niin sanotusti laajalti tunnettu tavaramerkki. Tällainen tavaramerkki nauttii tavallista vahvempaa suojaa, joka saattaa ulottua myös muihin tavaroihin ja palveluihin kuin niihin, joille merkki on rekisteröity.

Kalevala Koru ei kuitenkaan ole PRH:n ylläpitämässä laajalti tunnettujen tavaramerkkien luettelossa.

Oesch muistuttaa että, ”tässä tapauksessa näyttää olevan kyse vasta väitemenettelystä rekisteriviranomaisessa, jossa on vastustettu organisaation merkkiä, johon saattaa liittyä elementtejä Kalevala Korun merkkien goodwillista”.

PRH:ssa kummallakin osapuolella on ollut mahdollista esittää perusteita.

PRH ratkaisee asian osaltaan todennäköisesti kevään 2021 aikana, mutta sen jälkeen riita voi jatkua vielä kauan markkinaoikeudessa. PRH:n ratkaisusta voi valittaa markkinaoikeuteen ja edelleen hallinnollisessa valitusasiassa korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

”Jo rekisteröidyn merkin osalta loukkausasian oikeussuojatie menee vastaavasti markkinaoikeudesta korkeimpaan oikeuteen”, Oesch sanoo.

Sukanen kokee, että on joka tapauksessa hänen velvollisuutensa nostaa asia julkiseen keskusteluun, kävi tavaramerkin rekisteröinnin kanssa lopulta miten tahansa.

Kalevala Korun asiamiehen kanssa käydyistä keskusteluista Sukaselle on jäänyt tunne, että ”onko tämä Sammon ryöstö?”

”Kalevalassa on kohtaus, jossa Pohjolan joukot ja Kalevalan väki taistelevat Sammosta keskellä myrskyävää merta. Taistelun päätteeksi Sampo putoaa mereen ja hajoaa palasiksi. Onko tämä se mitä halutaan? Emmekö ole oppineet tarinan opetuksesta mitään?”

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat